Lepoa, lämmintä juotavaa ja Euroopan parasta terveydenhuoltoa

Aamulla herätessäni keuhkoissani tuntuu painetta. Yskittää, ja hengitys kulkee tavallista vaikeammin.

Olen seitsemättä päivää kuumeessa, mutta vasta edellispäivänä lämpö on noussut reippaasti yli 38 asteen. Olen koko viikon kuvitellut potevani tavallista flunssaa, mutta kun tauti ei ala taittua vaan pikemminkin pahenee, alan uskoa, että on parempi sittenkin vääntäytyä lääkäriin.

Koska on lauantaiaamu, omalääkärini ei ole töissä. Soitan sairaalapäivystykseen. Haagin alueella päivystäviä sairaaloita on useampi, joista potilas ohjataan lähimpään.

Jonotan puhelimessa parikymmentä minuuttia, sillä vaivani ei tietenkään ole henkeä uhkaava. Luultavasti keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume, joita minulla on astmaattikkona ollut aiemminkin.

Kun pääsen juttelemaan hoitajalle, seuraa samantyyppinen kysymyslista kuin Suomessakin, vain paljon pidempi. Mitä oireita sinulla on? Milloin ne alkoivat? Kuinka paljon on kuumetta?

Mutta myös: Yskitkö verta? (En onneksi.) Saatko pään rintakehään? (Öö, tota, oota mä testaan… Joo!) Mitä haluat saada selville lääkärissä? (Vähän ööh tämäkin, mutta haluaisin toisaalta olla kärpäsenä katossa kuulemassa ihmisten selityksiä.)

Saan ajan – puolen tunnin päähän. Meilahden päivystyksessä joskus tuntikausia vatsataudissa istuneena olen melkein varma, että hoitaja sanoo kellonajan vahingossa väärin: miten siellä muka voi olla vapaa aika jo puolen tunnin päässä?

Mutta oikein se meni. Tulee kiire vaihtamaan yöpaita pois päältä ja googlaamaan, missä koko sairaala on.

alkusyksy3

Säädeltyä kilpailua

Hollantilaista terveydenhuoltojärjestelmää on uudistettu reippaasti 2000-luvulla. Merkittävin, sairasvakuutuksiin liittyvä uudistus tapahtui vuonna 2006. Sen tarkoituksena oli muun muassa tehostaa terveydenhuoltoa: parempaa hoitoa kohtuuhintaan.

Nykyinen vakuutusjärjestelmä perustuu säädeltyyn kilpailuun. Potilaan kannalta keskeisintä lienee se, että hän voi vapaasti itse valita vakuutusyhtiönsä, mutta sairasvakuutus on pakko olla.

Vakuutusten hinnat ovat säädeltyjä, mikä tarkoittaa sitä, että peruspaketti maksaa kaikkialla noin 100 euroa kuussa. Valtio maksaa kuitenkin suurimman osan vakuutuksesta pienituloisille.

Perusvakuutuspakettiin sisältyvät hoitokäynnit ja reseptilääkkeet, mutta vakuutuksessa on vuosittainen omavastuu (tänä vuonna 385 euroa). Peruspaketin lisäksi voi halutessaan hankkia esimerkiksi hammashoidon tai silmälasit ja piilolinssit kattavan vakuutuksen.

Vakuutusyhtiöiden on pakko hyväksyä kaikki halukkaat asiakkaikseen, eivätkä ne saa rahastaa enempää esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvilta asiakkailta, kuten vanhuksilta tai ihmisiltä, joilla on perussairauksia.

Potilaat saavat itse valita omalääkärinsä ja vapaasti vaihtaa sitä silloin kuin haluavat. Lääkäriasemat ovat yksityisiä, ja omalääkärille saa olla matkaa korkeintaan 15 minuuttia (tässä maassa aivan kohtuullinen vaatimus).

alkusyksy1

alkusyksy2

Maa, jossa ei määräillä antibiootteja

Esimerkiksi tänä vuonna julkaistun Euro Health Consumer Indexin mukaan Hollannissa on Euroopan paras terveydenhuolto. Kun aiheesta julkaistiin uutinen paikallisen ”ekspattilehden” Dutch Newsin sivuilla, se tuntui olevan yleinen naurunaihe. Täällähän sanotaan vaan aina, kun soittaa lääkäriin, että lepää ja juo lämmintä. Hahhah!

Facebook-keskusteluiden perusteella monia kanssaulkkareita tuntuu kyrsivän lähinnä se, että Hollannissa saa antibioottikuurin hyvin harvoin: vain bakteerin aiheuttamiin infektioihin silloin, kun sille varmasti on tarve. Hollannissa käytetäänkin Euroopan vähiten antibiootteja, mistä itse ainakin olen superiloinen. Kuka niitä haluaisia huvikseen tai ”varalta” popsia varsinkin, kun antibioottiresistenssi on oikeasti ihan hiton vakava ongelma.

Muutenkin olen ollut kaksi vuotta varsin tyytyväinen hollantilaiseen terveydenhuoltoon. Lääkäriin ja erikoislääkärillekin olen päässyt aina ja nopeasti silloin, kun on tarvinnut, astmaani on tarkkailtu paljon tiiviimmin kuin Suomessa, reseptilääkkeistä voi lähettää uusintapyynnön netissä ja reseptit kulkeutuvat sähköisesti lähiapteekkiin.

Tietenkin näkemykseni on erittäin subjektiivinen, enkä ole hyväkuntoisena, terveenä ja lapsettomana kolmekymppisenä nähnyt terveydenhuollosta kuin pintaraapaisun. Varmasti siinä on huonojakin puolia, ja esimerkiksi Suomessa toiminee paremmin esimerkiksi lasten hammashoito, jossa jokainen lapsi perhetaustastaan riippumatta käy hammaslääkärissä. En ole myöskään varauksetta hollantilaisten suosimien kotisynnytysten kannattaja.

Mutta kun tarkastelen asiaa ihan vain itsekkään omasta, perusterveydenhuoltoa kuormittavasta näkökulmastani, olen sitä mieltä, että täkäläinen systeemi on kokeilemistani ja kuulemistani paras.

alkusyksy4

Lepoa – ja antibioottikuuri

Myöhästyn lääkäristä muutaman minuutin, mutta pääsen silti vastaanotolle melkein heti ilmoittautumisen jälkeen. Verikokeista selviää, että tulehdusarvoni huitelevat selvästi tavallista korkeammalla, eli minulla on aika pahaksi äitynyt bakteeri-infektio, ilmeisesti juuri se uumoilemani keuhkokuume.

Lääkäri kirjoittaa antibioottireseptin, ja lähden noutamaan lääkettä apteekista. Seuraavien päivien suunnitelma: lepoa, lämmintä juomaa ja kolme kertaa päivässä amoksisilliiniä.

Kysymys muille (nykyisille tai entisille) ulkosuomalaisille: miten terveydenhuolto toimii sinun asuinmaassasi?

Kuvat liittyvät tarinaan vain siten, että samalla, kun ulkona näytti viime viikolla tältä, minä makasin petipotilaana muutamaa lyhyttä ja pakollista ulkoilureissua lukuun ottamatta. Nöööy!

Hollantilaisessa keittiössä

Kun muutin Hollantiin, kului pari kuukautta ennen kuin opin käyttämään uuniamme.

Hollantilaisilla on omituinen fiksaatio tavaroihin, joissa yhdistyy useampi ominaisuus: Peitoissa on kaksi toisistaan irrotettavaa kerrosta, jotta yhtä peittoa voi käyttää sekä paksuna talvipeittona että ohuempana kesäpeittona. Entisen vuokra-asuntomme pyykinpesukoneeseen oli integroitu kuivausrumpu.

Nuo molemmat esimerkit ovat ihan käteviä. Esimerkiksi kuivausrumpua en nimittäin luultavasti koskaan aio erikseen ostaa, mutta kyllähän sen olemassaolo helpottaa esimerkiksi lakanoiden ja pyyhkeiden kuivaamista.

Hollantilaiset kombiuunit – eli uuni ja mikro samassa – ovat kuitenkin paholaisen keksintö. Pakettiin kuuluu surkea uuni, joka ei kypsennä mitään kunnolla, eikä ole edes mikrona kummoinen.

Molemmissa Hollannin-kodeissamme on ollut tällainen uuni. Nykyiseen tosin aiomme hankkia kunnon uunin asap: tällä hetkellä emme tee käytännössä mitään uuniruokia, kun uunin teho on niin olematon.

keittio1

Puolivalmisteita ja keittokomeroita

Meriannen mielessä -blogi haastoi ulkosuomalaisia esittelemään keittiöitään eri puolilta maailmaa. Lempipaikkojani-blogin Jonna puolestaan kannusti minuakin osallistumaan haasteeseen, ja innostuin ideasta: tätä asiaa, kun tulee edelleen ihan omassa arjessakin ihmeteltyä.

Hollantilaiset keittiöt eivät ole samalla tavalla ruuanlaittoon suunniteltuja kuin suomalaiset. Hollannissa ruuanlaitto on monesti pelkkää puolivalmisteiden lämmittelyä: kaupasta saa puolivalmiina about kaiken valmiiksi kuorituista vihanneksista pelkkää lämmitystä vaativiin liha- ja kasvispalleroihin ja -pihveihin.

Keittiöt ovat monesti suomalaisten opiskelijakämppien ruokakomeroiden tai keittonurkkauksien kokoisia. Uutta kotia etsiessämme nykyinen kotimme hurmasikin meidät pitkälti sen takia, että täällä on ihan tilava keittiö.  Laskutilaa on hyvin, ja keittiöön mahtuu neljän istuttava ruokapöytä.

keittio2

IMG_20170907_111748

Kaasuhella ja kierrätystä

Yksi ruuanlaittoa helpottava ominaisuus tyypillisestä hollantilaisesta keittiöstä kuitenkin löytyy: kaasuhella. Sen jälkeen, kun pääsee yli siitä pelosta, että joka kerta kun laittaa ruokaa, kaasuhana voi unohtua päälle ja koko talo räjähtää, kaasulla kokkaaminen on paljon mukavampaa kuin sähköhellan lämmittely. Kaasuhella on kuuma heti, kun sen laittaa päälle, ja kylmä heti, kun sen sammuttaa. Ja ekaa kertaa ikinä maitopuuroni eivät kärähdä kiinni kattilanpohjaan!

Hollantilaisessa keittiössämme tykkään myös siitä, että parveke on keittiön yhteydessä. Keittiötä on siis helppo tuulettaa ja melkein lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat valaisevat keittiötä mukavasti.

Keittiössämme on myös enemmän kierrätysastioita kuin Suomessa asuessamme: ainakin meidän kunnassamme voi kierrättää biojätteen, muovin, alumiinipakkaukset, juomapakkaukset, paperin, pahvin ja lasin.

IMG_20170907_111645

Mutta aina puuttuu jotain…

Kokemukseni mukaan hollantilaisilla on usein keittiössään esimerkiksi kapselikahvikone. Meillä on kuitenkin käytössä Suomesta tuotu Moccamaster (Moccamaster on hollantilainen firma, mutta täällä sen kahvinkeittimiä myydään lähinnä jättikokoisina yrityskäyttöön). Suomalaisuuden huomaa keittiössämme myös Tom of Finland -pannulapuista.

Suomesta kaipaan joskus tiskikaappia, sillä etenkin puuhaarukoiden ja muovirasioiden kuivaaminen pelkällä pyyhkeellä on hankalaa. Mutta toisaalta kun keittiössä on astianpesukone, tiskikaappia ei muista kovinkaan usein ikävöidä. Enemmän harmittaa se, että Hollannissa jääkaapit on usein asennettu kaapin sisään, joten jääkaapin ovea ei voi täyttää magneeteilla ja muistilappusilla yhtä helposti kuin Suomessa.

Mutta eipä tämän keittiön mikään ikuinen tarvitse olla. Vaikka keittiössämme on enemmän plussia kuin miinuksia, se on uusittu viimeksi vuosituhannen alussa eikä ole ihan sitä tyyliä, jonka itse valitsisimme. Aiomme siis remontoida oman suomalais-hollantilaisen keittiömme heti, kun siihen on vähän ylimääräistä rahaa ja aikaa.

#TilaaMatkailla: Hollannin Haag on monipuolinen ja hauska kohde

Kuukausi sitten luin lehdestä, että Haagin kaupunki alkaa maksaa Amsterdamin markkinoinnista vastaavalle Amsterdam Marketingille siitä, että järjestö mainostaa ulkomaalaisille matkaajille Haagia. Kampanja kestää kolme vuotta, ja Haag käyttää siihen 150 000 euroa.

Kuulostaako erikoiselta? Minusta hieman, mutta samaan aikaan ymmärrän hyvin, mistä on kyse. Haagiin mahtuisi enemmänkin matkailijoita. Amsterdamissa niitä taas on vähän turhankin paljon.

 

Massaturismin ongelmia

Amsterdamissa on 850 000 asukasta, ja kaupungin keskustan läpi kävelee puolessa tunnissa. Silti siellä kävi Amsterdam Marketingin arvioiden mukaan toissavuonna noin 17 miljoonaa turistia.

Tuollaiset matkailijamäärät noin pienessä kaupungissa tarkoittavat, että vaikka matkailu tuo rahaa ja töitä, se aiheuttaa myös ongelmia.

Ei ole kauhean hauskaa kuulla, miten amsterdamilaiset kerta toisensa jälkeen sanovat, etteivät enää mene kaupungin keskustaan, kun siellä on niin järkyttävä ryysis. Asuminen on kallista ja alun perinkin hankala asuntotilanne vain pahenee, kun kämppiä ostetaan Airbnb-vuokrausta varten.

Sekään ei ole oikein mukavaa, että Amsterdamin ydinkeskustassa ei enää käytännössä ole mitään paikallisille: oikeasti hyvää ruokapaikkaa on hankala löytää, koska joka kortteli on täynnä matkamuistomyymälöitä ja turistiravintoloita.

Euroopassa on useita kaupunkeja, joissa on samat ongelmat. Minua ainakaan ei enää kiinnosta pätkääkään matkustaa esimerkiksi Barcelonaan tai Dubrovnikiin – eikä hirveästi sinne Amsterdamiinkaan, vaikka asun alle tunnin junamatkan päässä. Olen varma, että näistä jokaisesta löytyisi myös paljon kiinnostavaa, mutten jaksa lähteä hakemalla hakemaan sitä kun on muitakin kivoja kaupunkeja.

Muut matkailijat eivät minua sinällään haittaa, matkustanhan ihan mielelläni esimerkiksi Kanariansaarille, jossa moni paikka on rakennettu nimenomaan matkailukäyttöön. Lomakylä on kuitenkin eri asia kuin se, että jonkun kotikaupunkia kehitetään pelkän matkailun ehdoilla.

noordeinde

#TilaaMatkailla

Kirjoitin Amsterdamin matkailun ongelmista ison jutun Kauppalehteen, ja se julkaistiin eilen. Nyt haluan kuitenkin jatkaa aiheesta vähän eri kulmalla aloittamalla #TilaaMatkailla-blogihaasteen, jonka tavoitteena on tuoda esiin huonommin tunnettuja kaupunkilomakohteita.

Uskon, että monen mielestä olisi kiva lukea kohteista, jotka voisivat toimia vaihtoehtona kaupungeille, joissa turisteja on jo vähän liikaa. Kaikki paljon matkustelevat tai ulkomailla asuvat tietävät tällaisia paikkoja, mutta olisi kiva saada vinkit samaan paikkaan.

Avaan pelin kertomalla, mitä kannattaa tehdä Haagissa, joka on tällä hetkellä suosikkikaupunkini Hollannissa ja josta oi, niin monella tuntuu olevan aivan väärä kuva!

Vaikka Haag on Hollannin hallintokaupunki, se ei ole mikään tylsä ja harmaa virastokeskittymä vaan hauska ja monipuolinen kohde. Nämä vinkit on testattu tänä kesänä tamperelaisen ystäväni kanssa, ja hän ainakin ihastui kaupunkiin kovasti.

rauhanpalatsi

Kiertele pyörällä

Kuten Amsterdamkin, Haag on maantieteellisesti pieni kaupunki ja parhaiten siellä pääsee liikkumaan fillarilla. Pyörän voi vuokrata ainakin Fietshuur Den Haagista, joka sijaitsee näppärästi Noordeinde-kadulla kuningas Willem-Alexanderin työpaikan Noordeinden palatsin sekä monien kivojen ravintoloiden, kahviloiden ja pikkukauppojen vieressä.

Noordeindeltä hurauttaa nopeasti esimerkiksi Rauhanpalatsille, jossa toimii muun muassa YK:n kansainvälinen tuomioistuin. Reilun sadan vuoden ikäinen Rauhanpalatsi hienoine puutarhoineen on yksi Haagin upeimmista nähtävyyksistä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että sisään alueelle pääsee vain ilmoittautumalla etukäteen netissä opastetulle kierrokselle. Onneksi paikka on hieno porttien takaa ihasteltunakin.

haagse_bos

Pyörällä pääsee näppärästi myös esimerkiksi Haagse Bosin metsäalueelle, joka on aivan keskustan tuntumassa. Minä olen aivan rakastunut tähän paikkaan: Hollannissa kunnon metsät ovat harvassa, mutta Haagse Bosin lehtipuiden keskellä voi ihan hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa metsässä – ja samalla sitä on kuitenkin ihan keskellä kaupunkia.

Hollannissa kun ollaan, metsässä on totta kai pyöräteitä, mutta myös hiekkaisia kävelypolkuja ja ratsastusteitä. Lomalainen voi mennä sinne helposti myös aamulenkille tai vaikka piknikille.

haag_scheveningen

 

Käy rannalla

Haag on kaupunkikohde, jossa voi viettää myös rantalomaa. Se on ainoa hollantilainen suurkaupunki, jonka keskustasta pääsee vartissa merenrantaan.

Scheveningen on yksi koko maan tunnetuimmista rannoista, ja siellä tuntuu siltä kuin olisi hetkessä pölähtänyt johonkin Välimeren rantakohteeseen. Hiekkaranta on kolme kilometriä pitkä, ja rantabulevardilla on hotelleja, ravintoloita ja biitsikamppeita myyviä kauppoja. Vaikka Scheveningenin ranta on suosittu, se on niin pitkä, että kokemukseni mukaan tilaa riittää. Pidempää rantapäivää ajatellen on kiva, että siellä voi vuokrata myös auringonottotuolin.

Haagissa on myös toinen, vähän rauhallisempi ranta Kijkduin, ja kaupungin lähellä on monia muita rantoja, joista oma lempparini on parinkymmenen kilometrin päässä oleva Katwijk aan Zee.

binnenhof_ja_mauritshuis

 

Vieraile museossa

Monia ulkomaalaisia kiinnostaa Amsterdamissa etenkin taide, sillä Hollantihan on etenkin monen tunnetun taidemaalarin kotimaa. Amsterdamin Rijksmuseumiin ja Van Gogh Museumiin on kuitenkin järjestäen pitkät jonot, joten itse en ole toistaiseksi jaksanut edes käydä niissä. Onneksi Haagissa on ihan mahtava korvike kaltaisilleni, jotka inhoavat jonoja ja eivät toisaalta jaksa viettää koko päivää yhdessä museossa.

Mauritshuisissa on esillä maalaustaidetta Hollannin kultakaudelta 1600-luvulta. Maailmankuuluista teoksista siellä on esillä muun muassa Johannes Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Rembrandtin Tohtori Tulpin anatomianluento. Plussaa siitä, että museossa on oman kokemukseni mukaan yleensä hyvin rauhallista, ja vaikka nähtävääkin riittää, sen kiertää tunnissa parissa.

Miljöö huokuu historiaa sekä sisältä että ulkoa. Mauritshuis sijaitsee Binnenhofissa, joka on pääosin 1200-luvulla rakennettu goottilaistyylinen rakennuskompleksi ja josta tuli vuonna 1584 maan poliittinen keskittymä. Hollannin hallitus toimii edelleen Binnenhofissa, ja sen ulkopuolella onkin monesti ihmisiä, jotka yrittävät selvästi bongailla tunnettuja poliitikkoja. (Itsekin olen nähnyt täällä euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Dijsselbloemin!)

haagse_toren

 

Ihastele maisemia pilvenpiirtäjän kattobaarista

Aivan Hollands Spoorin juna-aseman vieressä on Hollannin korkeimmalla oleva ravintola, The Penthouse. Ravintola on Haagse Toren– eli Haagin torni -nimisen rakennuksen 42. kerroksessa, josta näkee kuulemma kirkkaalla säällä 45 kilometrin päähän.

The Penthousessa voi käydä lounaalla, illallisella, high tealla tai high winella, mutta myös ihan vain drinksuilla. Sisäänpääsy on yhdeksän euroa, mikä sisältää minkä tahansa juoman: siis ei vain jotain hanalimsoja tai halvinta olutta vaan vaikkapa cocktailin, joka normaalisti tilattuna olisi yhdeksää euroa hintavampi. Näillä maisemilla ei paha diili ollenkaan!

Olisi mahtavaa lukea teidänkin vinkkejä huonommin tunnetuista matkakohteista. Tartuttehan haasteeseen?

 

Ohjeet #TilaaMatkailla-haasteeseen osallistuvalle:

  • Kirjoita blogipostaus, joka esittelee mielestäsi huonosti tunnetun mutta tietysti kiinnostavan ja kivan kaupunkikohteen.
  • Kohde voi olla missä päin maailmaa tahansa, mutta kirjoitathan vastuullisesti: tavoitteena on löytää matkakohteita, joissa esimerkiksi infrastruktuuri ja jätehuolto kestäisivät enempääkin matkailua ja joihin todennäköisesti toivotaan lisää matkailijoita.
  • Käy jakamassa postauksesi tämän haasteen aloittaneen kirjoituksen kommenttilaatikkoon, jotta saamme kaikki matkavinkit samaan paikkaan ja haasteesta on iloa mahdollisimman monelle.
  • Haaste on avoin kaikille! Jos kuitenkin haluat kutsua mukaan tiettyjä bloggaajia, tee ihmeessä niin.

 

 

 

 

 

Kesäkuun parhaat

Huh, miten aika kuluu! Kesäkuu oli ja meni jo. Se tuntui samaan aikaan sekä lyhyeltä että pitkältä: Tenttejä oli ripoteltu pitkin kuukautta, vaikka lähiopetusta ei käytännössä enää ollutkaan.

Kesäkuussa ehdin siis pitkästä aikaa tehdä aika paljon muutakin kuin opiskella, ja ehkä siksi oli vaikea keksiä kuukauden ajalta materiaalisia iloja. Taitaa olla kyllä aika myönteinen ongelma!

Tässä tulevat siis kesäkuun parhaat jutut.

katwijkin_ranta

Aika

Oli melkein luksusta, ettei kaikkia kesäkuun viittä tekemääni tenttiä ollut ympätty samalle viikolle, eikä edes kahdelle viikolle.

Tenttilukujen välissä kerkesin käymään Suomessa, viettämään pitkää epäjuhannustamaista juhannusviikonloppua kylässä olleen ystäväni kanssa, käymään pari kertaa rannalla, lukemaan muita kuin koulukirjoja ja haahuilemaan kaupungilla. Muun muassa.

peurbakkentocht

Kesätapahtumat

Hollannissa(kin) kesä on ihanaa aikaa. Ainakin jokaisessa isommassa kaupungissa on jatkuvasti jotain ilmaista tai maksullista häppeninkiä.

Kesäkuussa kävin Leidenissä Lakenfeesteillä, jotka järjestetään aina kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Kaupungilla on kiertävä tivoli, ruokatapahtuma ja omasta mielestäni huipennus, peurbakkentocht.

Peurbakkentocht on kuin paraati, mutta Hollannissa kun ollaan se tapahtuu kanaaleissa: Naamiaisasuihin pukeutuneet ihmiset ajelevat kanaaleissa koristelluilla veneillään ja soittavat musiikkia. Rannalla valtava väkijoukko kannustaa halvan kojusta ostetun Heinekenin voimalla. Yksinkertaista mutta niin hauskaa!

Lakenfeestien kanssa samana viikonloppuna omassa kotikaupungissani järjestettiin Jazz Culinair -festivaali, jossa piipahdin yhtenä iltana. Tapahtumassa paikalliset ravintolat myyvät ruokaa kojuista ja pienellä lavalla soittaa iltapäivältä yömyöhään eri jazz-bändejä.

Noh, rakastan hyvää ruokaa ja jazzia, joten ei varmaan tarvitse edes mainita, että rakastan tällaisia tapahtumia – varsinkin pikkukaupungeissa, joissa ryysääviä ihmisiä ei ole liikaa.

penaali

Uusi penaali

Kyllä, luitte oikein. Kuukauden paras ostokseni oli uusi penaali! Mitäs me koululaiset…

Jostain syystä hollantilaisissa kaupoissa on monesti aika huono penaalitarjonta, joten metsästin kuukausia uutta penaalia, johon mahtuisivat kaikki hienot mutta tilaa vievät korostuskynänikin.

Jostain kumman syystä koulutarvikevalikoima parantui ja sitä alettiin mainostaa paikallisessa Anttilassa eli Hemassa kesäkuussa, kun kaiken järjen mukaan pienet koululaisetkin odottavat jo kesälomaa. Noh, en valita. Löysin juuri oikean kokoisen ja vieläpä ihan nätinkin penaalin sopivasti lukuvuoden loppumisen kunniaksi. Pienet ilot ja silleen.

Mikä sinua ilahdutti kesäkuussa?

10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Viime viikolla ulkosuomalaisten blogeissa alkoi kiertää ulkosuomalaisuutta ja matkustelua kiertävä haaste. Ilokseni Eau de Cologne -blogin Johanna ja Puolivälissä-blogin Päivi naapurista Saksasta heittivät haasteen minullekin.

Lämmin kiitos siis molemmille kanssabloggaajille! Aiheeseen oli hauska tarttua.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Tykkään Hollannissa niin monesta asiasta, että on vaikea nimeä vain yhtä parasta asiaa. Lyhyet välimatkat ja keskeinen sijainti ovat ainakin parhaasta päästä.

2. Entä ikävintä?
Koska ei ole Hollannin vika, että asun kaukana monista läheisistä ihmisistä, valitsen sellaisen käytännöllisen asian kuin kielen. Hollannin kieli ei ole kovin kovaa valuuttaa tämän maan rajojen ulkopuolella, ja mietin usein, että olisi varmaan motivoivampaa opetella hieman isompaa ja maailmalla hyödyllisempää kieltä.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Olen saanut pienen pakkomielteen Uudesta-Seelannista, ja koska sinne lähtemisen isoimpana esteenä on raha, suuntaisin varmasti sinne.

haagse_bos

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Minulta pitäisi varmaan kysyä, mihin en matkustaisi uudestaan! Palaan melkein aina mielelläni paikkoihin, joissa olen jo käynyt.

Esimerkiksi Hongkongissa haluan kuitenkin käydä uudestaan ihan vain sen takia, että kun olin siellä ekaa kertaa viitisen vuotta sitten, olin melkein koko reissun ajan sairaana enkä ehtinyt nähdä juuri mitään.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Kuten edellisestä postauksestani voinee päätellä, kaipaan kovasti suomalaista leipää, jonka rakenne on ihan erilainen kuin vaikka hollantilaisen leivän. En siis ikävöi pelkästään ruisleipää vaan myös kaurapaloja, maukkaita mutta pehmeitä sämpylöitä ja (äidin leipomaa) rieskaa.

Suomalaisia jugurtteja kaipaan aika ajoin. Joskus iskee myös kermajuustonhimo, vaikka Hollannissa onkin paljon voimakkaamman makuista juustoa, josta yleisesti ottaen tykkään enemmän.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
Koska olemme suomalainen pariskunta ulkomailla, Suomeen paluu on totta kai aina mahdollinen. Juuri tällä hetkellä en kuitenkaan näe hirveästi syytä sille, miksi muuttaisimme takaisin. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mitä tapahtuu ja mitä mielessä liikkuu vaikkapa viiden tai viidentoista vuoden kuluttua.

amsterdamin_kanaalit

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Mielenkiintoisin on varmastikin kuninkaan päivä, jota vietetään kuningas Willem-Alexanderin syntymäpäivänä 27. huhtikuuta.

Kuninkaan päivänä joka kaupungissa on tapahtumia, kuten katukonsertteja ja -kirppiksiä sekä ruokatoreja. Kaikki pukeutuvat kuningasperheen väriin eli oranssiin tai Hollannin lipun mukaisesti punaiseen, siniseen ja valkoiseen. Ihmiset purjehtivat hiprakassa veneillä kanaaleissa ja ovat kovaäänisiä.

Toisaalta vaikka kuninkaan päivä on suuruudessaan ihan omaa luokkaansa, Hollannissa vietetään samantyyppisesti myös monia muita juhlia. Ainakin syöminen ja juominen veneessä koko perheen tai kaveriporukan voimin ilman pelastusliivejä on hyvin hollantilainen juttu, jota tehdään joka juhlatilanteessa, jos sää edes jotenkuten sen sallii.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Henkilökohtaisesti se, ettei elämä muuttunut vain asuinpaikan suhteen: vaihdoin myös täysipäiväisestä työstä kokoaikaiseen opiskeluun. Ulkomaille muutto on totta kai itsessäänkin iso juttu, mutta itselleni stressaavinta oli se, että se muutti elämässäni niin monta muutakin asiaa, minkä vuoksi olen vähän saanut hakea itseäni uudelleen.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Toki! Tällä hetkellä muutto ei ole ajankohtainen, enkä haaveile muualla asumisesta (paitsi ehkä kakkoskodista Teneriffalla). Jos joskus tulee kuitenkin vaikkapa mahdollisuus muuttaa töiden perässä uuteen maahan, se varmasti kiinnostaa kovasti.

katwijkin_ranta

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Varmasti itselleni hieman yllätyksenä tullut kosinta!

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
Meillä on suunnitelmissa kesälomareissu autoillen Etelä-Ranskaan, Italiaan ja Sveitsiin (saa kertoa vinkkejä sieltä suunnalta!) Lisäksi olen menossa sekä heinäkuussa että lokakuussa Suomeen. En toki pahastu mahdollisista muista reissuistakaan, mutta sellaisia ei ole ainakaan vielä suunnitelmissa.

Heitän haasteen eteenpäin Elämänmakuja äidiltä tyttärelle -blogin Lauralle, Hollanninsuomalainen-blogin Satulle, Kotona kaikkialla -blogin Iinalle sekä Laura’s Itinerary -blogin Lauralle!

Asioita, joita en tiennyt Hollannista

Tiesin Hollannista aika vähän ennen kuin muutin tänne asumaan. Olin käynyt maassa pari kertaa ennen kuin raahasin mukanani pari suhteellisen heviä matkalaukkua.

Nyt täällä on tullut asusteltua jo melkein pari vuotta, eikä ole mikään kiire pois. Mutta vaikka asuinmaan valinta meni hyvin monessa mielessä nappiin, on niitä kummastuksen  ja joskus ärsytyksenkin aiheitakin riittänyt.

Tässä siis muutama omituinen juttu, joita en tiennyt Hollannista ennen kuin tänne muutin.

Leipää on paljon, ja se on pahaa

Hollantilainen tykkää leivästä. Aamupalaksi syödään leipää hagelslagilla eli strösseleillä, lounaaksi syödään leipää ja aika monesti tuntuu, että mistään ei muuta välipalaa saakaan kuin leipää.

Erään hollantilaisen kurssikaverini pahin painajainen oli viettää lukioikäisenä muutama viikko vaihdossa Britanniassa: host-perhe söi nimittäin sekä lämpimän aamiaisen että lounaan. Tuttavaani siteeraten, so disgusting.

Siihen olen jo sopeutunut, että leipää pitää ihmisen syödä: onneksi en ole keliaakikko tai hiilihydraattihysteerikko. Mutta siihen en kyllä totu koskaan, että se on niin pahaa. Koitin miettiä, miten kuvailisin hollantilaisen supermarkettileivän makua, ja mieleeni tuli vain sanapari ”höttöinen pahvi”.

Edellisen muuton jälkeen olen viimein yrittänyt opetella karistamaan suomalaisen asenteen itsestäni ja hakenut lauantaisin tuoreen leivän markkinoilta, suoraan leipomon myyntipisteeltä. Se on onneksi yleensä ihan hyvää. Mutta on mulla silti ikävä ruisleipää.

hollantilaista_leipää

Käsienpesusta on tehty vaikeaa

Maailman pisimmällä kansalla on totta kai ehkä maailman pienimmät vessat. Ne on niin pienet, että monesti niissä ei ole tilaa käsienpesualtaalle, ja jos on, hanasta tulee vain jääkylmää vettä. Sen vuoksi en edes viitsi niin hirveästi moittia hollantilaisia, jotka eivät pese käsiään (niitä riittää). En hirveästi – mutta vähän kuitenkin.

Nimittäin siinä tammikuun kosteassa kalseudessa, kun olen kolmatta kertaa kolmen kuukauden sisään flunssassa, ei paljoa naurata, kun käsiinsä pärskivät kanssaihmiset eivät vaivaudu tekemään mitään pöpöjen levittämisen ehkäisemiseksi. Eihän se jääkylmällä vedellä läträäminen mitään hauskaa puuhaa ole, eikä niin kauhean hyödyllistäkään, mutta minä – suomalainen – sentään yritän! Joskus käsidesillä tehostettuna, toisinaan en.

Talven flunssakauteen kuuluu muuten myös se, että samaan aikaan, kun ainakin minä pukeudun villapipoihin ja nahkahanskoihin, alle kouluikäiset naperot istuvat bakfietseissä ilman mitään käsiensä ja korviensa suojana. Se kuulemma karaisee, ja onhan se tärkeää, kun sisälämpötila on kuitenkin talvisin sen 16 astetta.

kirkon_lammas

Lammas kirkon pihalla – ihan normaalia

Hollanti on maa, jossa ei ole tilaa hukattavaksi. Kaikki pinta-ala tuntuu olevan jossain hyötykäytössä. Sen näkee konkreettisesti, kun katselee littanaa maata junan ikkunasta.

Hollanti on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejämaa, mikä on ihan hyvin valtiolle, jonka pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään ajaa reilussa kolmessa tunnissa. Samantien, kun pääsee minkä tahansa kaupungin ulkopuolelle, tulee vastaan peltoaukeita ja niillä laiduntavia eläimiä. Keväällä ikkunasta voi ihailla sitä kuuluisaa kukkaloistoa. Samalla horisontissa näkyy korkeita toimistorakennuksia ja tiiviisti rakennettuja asuinalueita.

Tulppaanipeltoja lukuun ottamatta nuo kaikki olivat ennen asioita, joita en tiennyt Hollannista. Mielestäni huvittavinta on kuitenkin se, että kaiken pinta-alan täsmällinen hyödyntäminen ja maatalousperinne heijastuvat siihenkin, että ihmisillä on kotieläimiä jopa keskellä kaupunkia. Herään nykyään monena aamuna kanojen kotkotukseen: meidän alakerran naapurillamme kun on pihallaan kana-aitaus. Siellä ne siivekkäät kaverit pitävät meteliä tätäkin tekstiä kirjoittaessani.

Hollannissa on ihan normaalia, että ainakin, jos asuu omakotitalossa, pihalla elelee muutama kana tai vaikka vuohi. Myös lampaisiin törmää vähän siellä sun täällä – muun muassa meidän kylän kirkon pihalla. Itse taidan kuitenkin aloittaa eläintenpidon kissan hankkimisesta.

Mikä sinua jaksaa kummastuttaa entisessä tai nykyisessä asuinmaassasi?

 

 

Toisen vuoden viimeinen päiväni yliopistolla

Eräs lukija pyysi minua jokin aika sitten esittelemään yliopistoa, joten täältä pesee!

Koska Leidenissä eri kampukset on ripoteltu ympäriä kaupunkia ja meidän kampus on tollainen vähän tylsä, päätin yhdistää tähän toiveeseen tarinan siitä, miltä näytti toisen vuoden viimeinen päiväni yliopistolla (vähän tylsä on kyllä siis tarinakin). Vähän vaikea uskoa, mutta olen opiskellut ja asunut täällä jo kohta kaksi vuotta!

Toivottavasti tästä saa vähän ideaa siitä, miltä yliopisto ja opiskelijaelämä juuri ennen tenttiviikkoa täällä näyttävät.

 

7.45

Lähden pyöräilemään kotoa juna-asemalle. Ulkona paistaa aurinko, mutta on vielä niin aikaista, ettei se kunnolla lämmitä. On sellainen ihanan raikas kesäkuun aamu, kun farkkutakki tuntuu hippuisen liian vilpoisalta mutta samaan aikaan tietää, että päivällä siinä tulee kuuma.

leidenin_asema

leiden_fsw1

leiden_fsw_aula

8.20

Saavun yliopistolle. Olen täällä harvoin näin varhain, ja niin on selvästi moni muukin. Kahvila on vielä kiinni, ja portaikossa tulee vastaan lähinnä siivoojia ja muutama opettaja.

Minulla on kuitenkin puoli yhdeksältä tapaaminen tiedekunnan viestintäpäällikön ja erään psykan maisteriopiskelijan kanssa, joka harrastaa valokuvausta. Minut ja tämä toinen opiskelija on palkattu kesäksi tekemään pari tuntia viikossa psykologian laitoksen some-viestintää.

Olen tosi iloinen siitä, että pääsen tekemään töitä yliopistolla ja odotan innolla sitä, mitä on luvassa.

IMG_20170602_090622

IMG_20170602_090648

IMG_20170602_090711

IMG_20170602_090734

9.00

Tapaamisessa tulee paljon uusia ideoita. Kun se päättyy, jatkamme vielä ajatustenvaihtoa toisen opiskelijan kanssa.

Päätämme etsiä saman tien käsiimme opiskelijan, jota voisimme jututtaa ja kuvata tenttilukuihin liittyen, jotta saamme laitoksen Facebook-sivuille tenttiviikkoihin liittyvän päivityksen. Sopiva tyyppi löytyy ja sovimme hänen kanssaan tapaamisesta parin tunnin päästä.

Menen siksi aikaa yläkertaan opiskelemaan ensi viikon tilastotieteen koetta varten: laitan kuulokkeista soimaan musiikkia, lasken tehtäviä ja teen samalla cheat sheetiä. Leidenissä tilaston tenteissä saa nimittäin tehdä itselleen luvallisen A4-kokoisen ”lunttilapun”, johon voi kirjoittaa tarvitsemansa kaavat ja mitä tahansa muutakin, mitä tentissä voi tarvita.

11.00

Tapaamme uudelleen toisen viestintäproggiksessa mukana olevan opiskelijan sekä haastateltavan opiskelijan kanssa. Kuvaamme ja haastattelemme häntä kampuksen ulkopuolella olevalla viheralueella.

Koska on vielä melko aikaista, pihalla on melko hiljaista. Aurinkoisina päivinä iltapäivällä nurmikko tämä nurmikko on yleensä täynnä opiskelijoita.

yliopiston_piha

 

11.15

Haastattelun jälkeen kiiruhdan nopeasti luennolle, joka on toisen opiskeluvuoteni viimeinen. Kurssin aiheena ovat nuorten aivot.

Kehitys- ja neuropsykologian yhdistäminen on juuri se ala, joka minua tulevaisuudessa kiinnostaisi, joten olen samaan aikaan sekä innoissani että vähän haikein mielin kurssin päättymisestä.

 

13.00

Luento loppuu, mutta koska luennon pitänyt apulaisprofessori käyttää sen lopusta muutaman minuutin kehityspsykologian tutkimusmaisteriohjelman esittelyyn, päätän kysellä häneltä vielä lisää asiasta.

Olen viime päivinä pohtinut, kannattaako minun hakea kehityspsykologian vai kognitiivisen neurotieteen maisteriohjelmaan: minua kiinnostaisi tehdä töitä lasten ja nuorten parissa mutta neurotieteellisellä painotuksella. Saan kuulla, että ohjelmissa on paljon päällekkäisyyksiä: myös kehityspsykan ohjelmassa on paljon neuroa, mutta fokus on nimenomaan lapsissa ja nuorissa, toisin kuin kaikissa muissa ohjelmissa.

Ihanaa saada viimein selkeä vastaus asiaan!

 

13.15

Lähden kaupungille lounaalle ruotsalaisen ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt moneen viikkoon.

Käyttäytymistieteiden kampus on Leidenin aseman takana alueella, jossa ei hirveästi ole mitään, mutta heti aseman toisella puolella on monia ravintoloita. Suuntaamme sinne, ja istumme terassille, johon paistaa mukavasti aurinko. Tilaan lohella ja kasviksilla täytetyn flammkuchenin ja jääteetä.

Lounas venyy kuulumisia vaihtaessa yli tunnin mittaiseksi. Pelkään palavani auringossa, koska olen taas unohtanut ottaa aurinkovoiteen mukaan, mutta myöhemmin huomaan onneksi vain ruskettuneeni. Ihanan rentouttava tauko päivään!

IMG_20170601_164403

IMG_20170602_090535

15.00

Palaan takaisin yliopistolle. Käyn läpi tilaston kurssin parin viimeisen viikon SPSS-harjoitukset, ja teen niistä itselleni ohjeet.

Leidenissä SPSS-tentit ovat niin sanottuja open book -kokeita, eli tenttiin saa tuoda mukaan mitä tahansa kirjallista materiaalia, jonka uskoo auttavan tentin teossa. Olen todennut parhaaksi strategiaksi tehdä itse step by step -ohjeet kaikista tehtävistä ja siitä, miten SPSS:n antamat taulukot tulkitaan sekä sitten vielä harjoitella tehtävät niin hyvin, että muistan ne ohjeista huolimatta kutakuinkin ulkoa.

SPSS-tentissä on aikaa vain tunti, mikä riittää erittäin hyvin, jos tietää mitä tekee, mutta mikä ei riitä mihinkään, jos tilanne on päinvastainen.

 

16.15

Yritän vielä opiskella tilastoa. Ensi viikolla on kaksi kirjallista tenttiä sekä vielä se erillinen SPSS-koe. Kaikkiin niistä pitää vielä valmistautua, joten loppurutistus mielessä olen venyttänyt viime päiviä ylipitkiksi.

Tänään ajatus kulkee kuitenkin huonosti, joten päätän hetken tahmealta tuntuvan opiskelun jälkeen lähteä kotiin.

IMG_20170602_090454

IMG_20170602_090427

16.50

Kävelen viiden minuutin matkan Leidenin asemalle.

Junaa odotellessani päätän käydä ostamassa aseman kukkakaupasta ruukussa kasvavan auringonkukan, jonka olen bongannut aamulla. Uusi kotimme kaipaa kasveja!

17.10

Haagissa muistan tulleeni asemalle pyörällä. Pyörässäni oli joskus ennen kori, joka kuitenkin alkoi repsottaa ja jota en sittemmin ole saanut ruuvattua takaisin paikoilleen. Mietin, miten saan auringonkukan ehjänä kotiin.

Onneksi olen Hollannissa: laitan kukkaruukun kainaloon ja hyppään pyörän kyytiin. Liikennevaloissa tuntuu vähän hasardilta, mutta onneksi Hollannissa ei ole mäkiä. Sekä minä että kukka pääsemme ehjänä kotiin.

Kymppi, jonka piti olla puolikas, ja kokemuksiani Leidenin maratonilta

Viime sunnuntaina minun piti juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton. Mutta enpä sitten juossutkaan.

Tammikuussa Leidenin maratonille ilmoittautuessani ajattelin, että aikaa treenata on vielä hyvin. Hollannissa on mukavat juoksuolosuhteet ympäri vuoden ja elämä tuntui olevan pitkästä aikaa balanssissa, kun opiskelutahti alkoi viimein olla rutiinia ja arki oli muutenkin asettunut uomiinsa.

Mutta sitten, kun tulin ensin kerran, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran kipeäksi, ja kärsin välissä myös huonojen kenkien aiheuttamista polvikivuista, päätin vaihtaa matkan kymppiin.

Minun tavoitteeni juoksutapahtumissa on kuitenkin nauttia matkasta, tapahtuman tunnelmasta ja siitä, että yleensä aika yksinäisestä harrastuksesta tulee hetkeksi sosiaalinen. En halua ”vain päästä maaliin”, joten puolimaratonin aika on sitten joskus myöhemmin.

leidenin_maraton1

 

Leidenin maraton on toimiva tapahtuma, jossa on hyvä tunnelma

Leidenin maraton on kahden kokemukseni mukaan hirveän hauska tapahtuma. Kaksipäiväisessä tapahtumassa ensimmäisen päivän iltana juostaan viiden kilometrin yöjuoksu, toisen päivän aamuna maraton ja puolimaraton sekä viimeisenä, toisen päivän iltapäivällä, kymppi.

Kympin reitti kulkee Leidenistä naapurikaupunkiin Leiderdorpiin ja sieltä takaisin Leideniin. Enimmäkseen mennään siis kaupunkimaisemissa, joista saa esimakua alla olevalta videolta. Reitti on erittäin tasainen, niin kuin Hollannissa tietty yleensäkin.

Koska olen osallistunut juoksutapahtumiin vain Leidenissä, en osaa verrata tunnelmaa muihin tapahtumiin. Mutta uskallan silti sanoa, että Leidenin maratonilla parasta on fiilis ja se, miten ihmiset lähtevät hommaan mukaan: ainakin kympillä kannustajia riittää tasaisesti koko matkan ajan, lapset läpsyttelevät ja aikuiset kannustavat kovaan ääneen kaikkia juoksijoita, eivät vain omia tuttujaan.

Reitin ehkä huvittavin osuus on viimeisillä kilometreillä, kun tullaan takaisin Leidenin keskustaan. Reitti kulkee kadunvarsibaarien ohi, joissa raikaa musiikki, ja päiväkänniset ihmiset kannustavat juoksijoita viinilasit kädessä. Penkkiurheilua livenä siis! Juoksun jälkeen Leidenissä kehtaa hyvin liittyä kannattajien joukkoon terassille juoksuvaatteet päällä.

Viime vuonna kympin reitillä oli muistaakseni kaksi virallista juomapistettä, mutta nyt, kun sää oli paljon viime vuotta kesäisempi, matkan varrella oli myös useampi ihan tavallinen ihminen, joka tarjoili vettä juoksijoille omalla pihallaan. Muutama mies kasteli juoksijoita puutarhaletkulla, ja lapset viilensivät heitä vesipyssyillä (kohteliaasti kuitenkin ensin kysyen, että haluatko vettä. Ihanat hollantilaiset lapset!) Vesipisteillä oli veden lisäksi tarjolla myös pesusieniä ja hedelmiä.

leidenin_maraton2

Leidenin maraton on minusta ylipäänsä tosi hyvin järjestetty tapahtuma. Hain sekä tänä että viime vuonna juoksunumeron paikan päältä päivää ennen omaa juoksua, eikä siellä juuri ole tarvinnut jonotella. Kaikki on muutenkin toiminut hyvin, ja vaikka tapahtumasta löytyy vähän huonosti tietoa englanniksi, paikan päällä saa kaiken hoidettua hollannin lisäksi myös englanniksi.

Sää Hollannissa voi toukokuun loppupuolella olla melkein mitä tahansa, mutta omilla juoksukerroillani se on ollut aika ihanteellinen. Viime vuonna oli pilvistä ja viitisentoista astetta lämmintä. Tuulta ei ollut, mutta välissä tihutti vettä. Tänä vuonnakaan ei juuri tuullut, lämmintä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Välissä tuli vähän turhankin lämmin, mutta ainakin lähtöä oli mukava odotella!

leidenin_maraton3

 

Omat juoksukokemukseni Leidenissä

Viime vuoden kymppi Leidenin maratonilla oli elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma, jos koulun yleisurheilukilpailuja ynnä muita ei lasketa, enkä ylipäänsä ollut juossut aivan kympin pituisia lenkkejä sinä keväänä. Jännitin sen vuoksi ihan sikana sitä, pääsenkö edes maaliin ja jos pääsen, olenko ihan vihoviimeinen.

No, en ollut todellakaan. Leidenissäkin on selvästi paljon aika extemporesti tapahtumaan mukaan lähteneitä juoksijoita: se on tapahtuma ihan kaikennäköisille ja -kuntoisille ihmisille. Jos on siis itse harjoitellut tapahtumaa varten, ei varmasti jää viimeiseksi.

Viime vuonna ylitin oman tavoitteeni ihan reilusti ja juoksin kympin aikaan 1:00:39. Silloin olin treenannut talven aikana paljon vähemmän kuin tänä vuonna, mutta kolme viimeistä viikkoa ennen tapahtumaa juoksin säännöllisesti kolmesti viikossa. Tapahtumassa menin alkumatkan tosi leppoisaa tahtia, mutta pari viime kilometriä spurttasin niin täysiä kuin jaloista pääsi. Tunnelma oli vaan niin mahtava, että siitä sai energiaa.

Tänä vuonna kevät meni tosiaan sairastellessa, ja koska flunssista viimeinen (koputan puuta!) osui huhti-toukokuun vaihteeseen, viimeisen kuukauden aikana kävin lenkillä vain kahdesti. Tapahtumassa paukkuja loppukiriin ei riittänyt ja aika jäi melkein seitsemän minuuttia viimevuotista huonommaksi, mutta taas oli kuitenkin niin kivaa, että ensi vuonna on pakko mennä uudestaan!

leidenin_maraton5

Tässä välissä haaveilen kuitenkin siitä, että kävisin testaamassa loppukesästä tai syksyllä jonkun toisen juoksutapahtuman Hollannissa, Suomessa tai muualla Euroopassa. Ehkä tällä kertaa treenit menevät jopa sen verran kohdalleen, että uskaltaisin jopa lähteä kokeilemaan, miltä se puolikas tuntuu…? Tai sitten menen juoksemaan jonkun lyhyemmän matkan.

Olisiko teillä antaa vinkkejä kivoista juoksutapahtumista, joihin kannattaisi osallistua tänä vuonna?

Q&A: Vielä vähän opiskelua ja asumista ja vähän muutakin

Tein muutama viikko sitten vakaan päätöksen alkaa blogata kerran tai kahdesti viikossa, mutta kappas vaan – yliopisto on taas ollut asiasta vähän eri mieltä! Pahoittelut siis parin viikon hiljaisuudesta ja etenkin siitä, että näihin viimeisiin kysymyksiin vastaaminen on venähtänyt.

Onneksi kohta koittaa kesä ja jonkinlainen vapaus ja ehdin kirjoitella kaikesta, mistä olen aikonutkin (yeah right). Tässä viimeisessä kysymys-vastaus-postauksessa on sekalainen seurakunta vastauksia niin viimeisiin opiskeluun ja Hollannissa asumiseen kuin vähän henkilökohtaisempiinkin kysymyksiin liittyen.

leiden_poortgebouw
Leidenin aseman ja käyttäytymistieteellisen laitoksen välissä on upea Poortgebouw, joka on myöskin yliopiston rakennus.
nyyttärit_yliopistolla
Nyyttäritunnelmaa yliopistolta.

 

Pitääkö Leidenissä psykologian opintojen vuoksi asentaa tietokoneelle jotain erityisiä ohjelmia vai pärjääkö ihan perustietokoneella ja Office-paketilla?

Tilasto-ohjelma SPSS:n asentamisesta on hyötyä, koska silloin sillä voi harjoitella kotona, mutta se ei ole pakollista. SPSS kannattaa ostaa vasta opintojen alettua, koska opiskelijanumerolla siitä saa ison alennuksen. Muuten pärjää hyvin perustietokoneella ja Office-ohjelmilla.

 

Koitko työmäärän ensimmäisenä vuonna todella painostavaksi? Arvioitu työmäärä on yliopiston mukaan noin 40 tuntia per viikko, mikä on melko paljon. Siinä täytyy olla motivaatiota!

Tahtiin tottumiseen meni kyllä jonkin verran aikaa, sillä en ollut todellakaan tottunut siihen, että opiskeluun menee niin paljon aikaa. Mutta aika nopeasti sitä asennoituu niin, että tämä on kokopäiväinen koulutus ja sillä siisti (sätkynukke puhuu). Minua se ei juuri haittaa (muuten kuin taloudellisessa mielessä), sillä psykologia on valtavan mielenkiintoista!

leiden_vanhakaupunki
Lempiasioitani Leidenissä: vanhat talot, kauniit pihat ja vapaana kulkevat kissat.

leiden_vanhakaupunki2

 

Minkä hintaista asuminen Hollannissa on? Entä millainen on asumisen taso?

Hollannissa asuminen on aika samanhintaista kuin Suomessa, mutta se vaihtelee kovasti paikkakunnittain. Lyhyesti sanottuna pääkaupunkiseutuun verrattuna täällä on monesti ihan kohtuuhintaista asua, mutta muualta tulevana hinnat tuskin tuntuvat kovinkaan edullisilta.

Ymmärtääkseni Amsterdamin ja Utrechtin alueet ovat kalleimpia. Leiden on suhteellisen hinnakas kokoonsa ja ympäröiviin alueisiin nähden, ja esimerkiksi Haagissa ja Rotterdamissa asuminen on ainakin vielä vähän edullisempaa kuin siellä. Hollannissa asuntojen hinnat kuitenkin nousevat tällä hetkellä kovaa vauhtia.

Asumisen taso on vähän huonompi kuin Suomessa. Hollannissa on paljon vanhoja taloja, jotka saattavat olla surkeassa kunnossa, eikä kaikkea todellakaan tehdä niin vimpan päälle kuin Suomessa. Mutta itselläni on ihan hyviä kokemuksia asumisesta, joten kyllä niitä helmiäkin voi löytää.

 

Mitä kautta asunto kannattaa hankkia?

Itse käyttäisin aina välittäjää. Silloin on ainakin joku, jonka puoleen kääntyä, jos asunnossa on ongelmia. Välitystoimistoja on joka kaupungissa pilvin pimein, ja sen käyttäminen on vuokralaiselle ilmaista, jos asunnon omistaja on jo ilmoittanut asuntonsa kyseisen välittäjän listoille vuokrattavaksi.

haag_junasta
Haag junan ikkunasta.

italialainen_ruoka_leiden

 

Onko Leidenissä millainen julkinen liikenne? Vai kuljetaanko joka paikkaan vain pyörillä?

Leidenissä on vähän takkuinen julkinen liikenne, joka on kokonaan bussien varassa. Välimatkat ovat lyhyet ja pyöräily on bussilla kulkemista nopeampaa, joten suurin osa varmasti pyöräilee paikasta toiseen. Toki Leidenissä voi hyvin kulkea myös kävellen.

 

Onko Hollannissa hanavesi juomakelpoista?

On onneksi!

 

Suosittelisitko (opiskelijalle) hollannin kurssin ottamista vai lähinnä Duolingoa ja perussanaston oppimista?

Suosittelisin kielikurssia ainakin, jos meinaa olla maassa pidempään kuin kandin tutkinnon verran. Esimerkiksi maisterivaiheessa harkkapaikan saaminen on helpompaa, jos osaa myös hollantia. Puhumattakaan siitä, että on vain kivempi ymmärtää, mitä ympärillä olevat ihmiset puhuvat.

Hollannissa saa usein asiat hoidettua englanniksi, mutta esimerkiksi teleoperaattorit, sähköyhtiöt ynnä muut palveluntarjoajat tekevät sopimuksensa ja lähettävät kaiken postin hollanniksi, joten ainakin se, että osaa lukea hollantia, on minusta tosi tärkeää.

B2-tasolle, joka osoittaa virallisesti riittävän kielitaidon, pääsy ei ole muutamassa vuodessa mikään mahdottomuus etenkin, jos osaa valmiiksi ruotsia tai saksaa sekä tietty englantia. Mutta Duolingoakin kannattaa käyttää. Siitä oppii paljon tärkeää sanastoa!

 

Kuinka haastavaksi olet kokenut englanniksi opiskelun yliopistotasolla?

Alkuun se oli tietysti vähän hankalaa, koska en ollut tottunut juuri kirjoittamaan englanniksi ja jännitin etenkin esitelmien pitämistä englanniksi. Mutta kielitaito karttuu kohisten, kun joutuu koko ajan lukemaan englanninkielistä tieteellistä tekstiä ja olemaan muutenkin englannin ympäröimänä.

Pidemmän päälle se siis tuskin on mikään ongelma: Suomessakin psykologian opiskelijoiden kirjat ovat kuitenkin englanniksi.

omakuva

grotemarkt_haag
Melkein kesäisissä tunnelmissa Haagin Grote Marktilla.

 

Mitkä olivat lempi- ja inhokkiaineesi peruskoulussa?

Tykkäsin aina kielistä eli äikästä, englannista ja ruotsista. Pärjäsin hyvin oikeastaan kaikissa aineissa, mutta luonnontieteet eivät siihen aikaan napanneet lainkaan. Jos joku olisi sanonut 15-vuotiaalle minulle, että opiskelen vielä tulevaisuudessa biologiaa ja tilastotiedettä ja vielä tykkään niistä, olisin varmasti nauranut räkäisesti!

 

Mikä on mieleenpainuvin tai hauskin muistosi Hollannista?

Olen hirveän huono keksimään tällaisia… Yksi mieleenpainuvimpia muistoja oli ensimmäinen päiväni yliopistolla, joka oli sellainen tutustumispäivä ja jolloin jo juttelin muun muassa parille ihmiselle, joista on sittemmin tullut hyviä ystäviäni. Ja tietysti minua kosittiin Hollannissa, mikä on ihana, tärkeä ja varmasti ikuisesti mieleen jäävä muisto.

 

Jos et asuisi Hollannissa, onko joku muu ulkomaa, missä haluaisit tai voisit kuvitella asuvasi?

Ehdottomasti. Haaveilen säännöllisesti paluusta Kreikkaan ja ainakin talviasunnosta Espanjassa. Valitettavasti etenkin Kreikka on varsin epärealistinen haave ainakin niin kauan kuin maan talous- ja työllisyystilanne on kuralla.

Voisin myös hyvin asua esimerkiksi muualla Keski-Euroopassa, mutta tällä hetkellä Hollannista ei ole kiire minnekään.

 

Mitkä ovat ensi kesän suunnitelmasi?

Koska olen niin hitaasti vastannut näihin kysymyksiin, nyt voinee jo puhua tästä kesästä?

Kesäkuussa opiskelen vielä tentteihin. Muuten aion kesällä käydä Suomessa lomailemassa, tehdä jonkin verran freelance-töitä, mennä vapaaehtoiseksi pariin tiedekonferenssiin Amsterdamissa ja Utrechtissa sekä käydä hollannin kielikurssilla. Tarkoituksena olisi myös reissata oikeasti ulkomailla heinä-elokuun taitteessa, mutta kohde tai kohteet on vielä päättämättä.

Kuvituksena aina toimiva teema: kuvia, joita on kertynyt kameraan viime aikoina.

Keukenhof, kukkien huvipuisto

Olen hehkuttanut tätä aiemminkin, mutta vuoden paras aika matkustaa Hollantiin on kutakuinkin nyt. Keväällä Hollanti on kukkaloistossaan kaikkein kauneimmillaan.

Ja aika moni tänne nyt matkustaakin. Pelkästään kukkatarha Keukenhofissa kävi viime vuonna puiston julkistamien tietojen mukaan 1,1 miljoonaa ihmistä. Se on aika paljon siihen suhteutettuna, että paikka on auki vain pari kuukautta maalis-toukokuussa.

keukenhof2

keukenhof5

Tunnustan: tykkään kukista ja kuulun niihin ihmisiin, jotka spottailevat junan ikkunasta kukkapeltoja viisivuotiaan innostuksella.

Kukista innostuivat myös äitini ja ystäväni, jotka molemmat olivat meillä kylässä viime huhtikuussa. Niinpä kävin Keukenhofissa viime keväänä en kerran, en kahdesti vaan kolme kertaa. Turrereissujen ohella yhdesti päässä oli tsuurnalistin hattu (lopputuloksen, jossa käsiteltiin paitsi tulppaanimatkailua myös laajemmin Hollannin kukkateollisuutta, julkaisi Kauppalehti).

Seuraa toinen tunnustus: vaikka olen ehtinyt käydä Keukenhofissa monta kertaa, en ole ihan varma, onko paikka ihan niin monen reissun ja pääsylipun arvoinen.

keukenhof6

keukenhof9

keukenhof8

Keukenhofiin istutetaan vuosittain seitsemän miljoonaa kukkasipulia, joista kasvaa tietenkin tulppaaneja eri lajikkeissaan mutta myös monia muita kukkia. Puisto on toisaalta hauska paikka bongailla eri lajikkeita, mutta toisaalta kukkameren keskellä iskee helposti turtumus. Varsinkin, kun siellä on monesti sen verran ryysistä, että etenemään joutuu kyynärpäätaktiikalla.

Kauppalehden työkeikalla pyörimme puistossa melkein koko päivän valokuvaajaystäväni kanssa: aikaisin aamulla sai olla aika rauhassa, mutta puolenpäivän maissa kuvaaminen ja oikeastaan pelkkä liikkuminenkin meni jo hankalaksi. Tuntui siltä, että jokaisen istutuksen edessä on selfieitä ottavien ihmisten muuri. Alkoi ahdistaa ja mietityttää, että onko tämä oikeasti tämän arvoista.

Jututin erästä hollantilaista nuorta miestä, joka oli tullut puistoon, sillä hän esitteli kotimaataan ulkomaalaisille vierailleen. Häntä tuntui lähinnä huvittavan paikan suosio: mikä paikassa muka on niin ihmeellistä.

Niinpä niin.

Hollannissa näkee kukkia paljon muuallakin kuin Keukenhofissa, jossa kahdeksan kymmenestä kävijästä on ulkomaalaisia. Jopa kukkatarhaa itseään ympäröivät paikallisten viljelijöiden kukkapellot. Täysin odottamatta näkökenttään tupsahtaessaan ne säväyttävät ainakin minua paljon enemmän kuin paikka, jossa jokainen istutus on tarkkaan harkittu ja viivottimen kanssa suunniteltu.

keukenhof7

keukenhof4

Mutta sitten taas toisaalta: kyllä Keukenhofille on paikkansa.

Jos Hollannissa on vain muutaman päivän lomareissulla, siellä kukkia pääsee näkemään ihan varmasti. Ei tarvitse tsompailla 35 kilometrin pyörälenkkiä, niin kuin eräät, vain siksi, ettei ole ihan varma siitä, mihin on menossa.

Jos sataa vettä ja on kylmä, puistossa pääsee lämmittelemään myös sisätiloihin. Siellä on monta ravintolaa tai kahvilaa, joten nälissään ja janoissaan ei tarvitse kierrellä. Keukenhof on helppo ja varma valinta, ja varmasti juuri siksi niin suosittu.

keukenhof3

keukenhof1

Kauppalehden juttua tehdessä kävi selväksi, että kaikkia väentungos ei hirveästi haittaa. Jututin juttua varten monia ulkomaalaisia kävijöitä: yksikään heistä ei valittanut tungokseksta, ja joka ikinen oli paikasta enemmän tai vähemmän innoissaan. Eräskin vanhempi brittimies oli käynyt puistossa ensimmäistä kertaa 60-luvulla ja pitänyt sitä niin hienona, että halusi esitellä sen nyt myös vaimolleen.

Ja onhan Keukenhof hieno paikka ja hauskakin, vähän niin kuin semmoinen kukkien huvipuisto, jossa kasveista on tehty taidetta. Jos kukat kiinnostavat ollenkaan, se on ehdottomasti reissun arvoinen. Ei välttämättä kolmen, mutta ainakin yhden.

Muille klaustrofobisille kuitenkin vinkkinä: Keukenhofiin kannattaa mennä heti aamusta, niin kuin teimme äitini kanssa, tai sitten myöhään iltapäivällä, niin kuin teimme kylässä olleen ystäväni kanssa. Molemmat ajankohdat olivat ihanan rauhallisia. Puisto menee päivittäin kiinni puoli kasilta, ja omasta mielestäni pari kolme tuntia riittää sen kiertelyyn aivan hyvin.