Hollannissa kuntosalille pääsisi kympillä kuussa – mutta sellaiselle salille en halua

Kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkän sairastelun jälkeen kuntosalilla. Ihanaa olla taas terve ja saada liikkua!

Liityin elokuussa kotimme lähellä olevan kuntosalin asiakkaaksi, ja pitkästä aikaa tuntuu, että olen löytänyt oikeasti itselleni sopivan salin, jolla ainakin ennen sairastumista tuli monta kertaa viikossa käytyäkin.

Olen kuntosalien suhteen aika valikoiva. Mielestäni treenipaikan pitää olla a) tarpeeksi lähellä, että sinne tulee lähdettyä b) tarpeeksi iso, ettei aina tarvitse jonotella laitteille tai painoja c) sellainen, jossa on myös ryhmätunteja ja d) sellainen, jossa kaikesta – etenkään ohjauksesta – ei pidä maksaa erikseen.

Viime vuosina salikulttuurissa on tapahtunut yksi oleellinen muutos: halpaketjujen tulo markkinoille. Näiden paikkojen meininki muistuttaa Ryanairia: Ai, et halua määräaikaista kolmen vuoden sopimusta? No, se maksaa.  Ai, haluat, että joku tekee sinulle saliohjelman? No, se maksaa. Ai, haluat käydä täällä kaikkina kellonaikoina? No, sekin maksaa!

kuntosalilla2

Olen viimeksi käynyt oikeasti säännöllisesti ja pitkään salilla viime vuosikymmenellä, kun asuin vielä Rovaniemellä, vaikka tässä välissäkin olen ehtinyt olla useamman salin jäsen.

Rovaniemellä liityin Urheiluopiston Santasportin asiakkaaksi, koska sali oli kotoa viiden minuutin kävelyn matkan päässä. Onneksi se sattui olemaan muutenkin kiva paikka. Omaohjaaja teki uuden saliohjelman parin kuukauden välein. Itsenäisen treenin lisäksi kävin muun muassa kerran viikossa treenamassa sen ajan Suomen uutta hittilajia pilatesta, ja innostuin esimerkiksi spinningistä, vaikka muistan edelleen, miten helvetilliseltä se ensimmäisillä kerroilla tuntui.

Kaiken lisäksi Urkan salin yhteydessä oli kylpylä, jonka porealtaissa sai käydä vapaasti lillumassa salitreenin jälkeen. Muistelen, että kuukausimaksu olisi ollut tuolloin jotain 40-50 euron luokkaa.

sali

Kymmenessä vuodessa olen kerennyt Rovaniemeltä Hollantiin ja salikulttuurikin on ehtinyt muuttua.

Leidenissä asuessamme kävin puolisen vuotta Hollannin toiseksi suurimman kuntosaliketjun Fit for Freen salilla ihan vain, koska se oli lähellä kotiamme.

Fit for Freellä (jonka nimi on harhaanjohtava!) treeniohjelman teettäminen ammattilaisella olisi maksanut ekstraa, ja koska salin respa ei ollut hirveän innokas auttamaan esimerkiksi ohjausajanvaraamisessa, arvaatte varmasti, miten siinä kävi. Kävin salilla silloin tällöin puuhastelemassa, mutta rehellisesti sanottuna en varmasti kehittynyt noina muutamana kuukautena tippaakaan. Onneksi tajusin sopimusta tehdessäni pulittaa ekstraa siitä, että sopparin sai irtisanoa ilman mitään määräaikoja!

kuntosalilla1

Nykyisellä salillani on muutamia ärsyttäviä maksa lisää, niin saat tämän ja tämän -juttuja, mutta tärkeimmät palikat kuuluvat 35 euron kuukausimaksuun, jota opiskelijana maksan. Saan käydä salilla mihin aikaan haluan ja osallistua kaikille ryhmätunneille, ja ohjaaja tekee uuden saliohjelman 6-8 viikon välein. Ja tärkeää: siellä on sekä sauna että hamam!

Tänään minulla oli juuri tapaaminen ohjaajan kanssa. Juttelimme ensin pari minuuttia siitä, mitä haluaisin salitreenillä saavuttaa (lihasvoimaa juoksuharjoittelun tueksi) ja kuinka usein haluan treenata salilla (kahdesti viikossa). Sitten hän kliksutteli tietokoneella ohjelman, joka kulkee mukanani kännykässä.

Vastustin ensin sitä, että salilla pitää olla mukana puhelin (nykyaika!!) mutta on se oikeasti ennemmin kätevä kuin ärsyttävä. Salin sovelluksesta paitsi näkee ohjelman voi myös tarkastaa, miten joku tietty liike tehdään. Lisäksi se (pirulainen) muistuttelee aamuisin, että hei, tänään on muuten sitten treenipäivä. Sillä saa myös varattua ja peruttua ryhmätunnit.

Saliohjelman tekemisen jälkeen kävimme yhdessä ohjaajan kanssa liikkeet läpi, ohjaaja tarkisti, että teen ne oikein, ja varasimme seuraavan tapaamisen joulunalusviikolle.

Minusta on kiva, kun joku katsoo liikkuessa vähän perään ja potkii pikkuisen pyllylle. Salilla treenatessa on kuitenkin niin helppo mennä metsään ja pahimmassa tapauksessa vahingoittaa omaa terveyttä sen sijaan, että edistäisi sitä. Siitä, että nämä asiat ovat kunnossa, olen valmis maksamaan vähän enemmänkin kuin, mitä perussalipaketti maksaisi naapurissa.

kuntosalilla3

Halpaketjujen markkinoille tulossa on tietty asiakkaan kannalta se hyvä puoli, että salille pääsee nykyään halvemmalla kuin aiemmin. Kun muutin Helsinkiin 2009, salikorttia ei tahtonut saada kuukaudeksi alle 50 eurolla, mikä on paljon pienituloiselle ja esimerkiksi ihmiselle, jota ryhmäliikunnat eivät kiinnosta. Nykyään 20 euron kuukausimaksut tuntuvat olevan ihan yleisiä, ja Hollannissa salille pääsee monesti halvimmillaan kympillä kuussa.

Huono puoli on se, että hinnanlasku näkyy jossain: ainakin minun mielestäni se heijastuu laatuun ja ihan todistetustikin esimerkiksi alan työntekijöiden palkkaukseen. Sanomalehti Volkskrant uutisoi just viime viikolla, että Hollannissa liikunta-alan työntekijöiden ostovoima on vuosituhannenvaihteen jälkeen pienentynyt viidenneksellä. Samaan aikaan salilla käyminen on maan suosituin liikuntamuoto.

Mitä te olette valmiita maksamaan salikortista ja mitä siihen teidän mielestänne pitää kuulua?

Kolme asiaa, jotka saavat minut viihtymään Hollannissa

Terveisiä täältä trooppisesta Keski-Euroopasta!

Kylmän syyskuun jälkeen näille leveysasteille on tullut taas kesä. Lämpöasteet kipusivat viikonloppuna parinkymmenen asteen paremmalle puolelle, ja tänään kävin kaupassa hihattomassa paidassa. Olisin ostanut gelatoa jätskikiskalta, mutta jonottamassa taisi olla puoli kylää niin kuin aina harvinaiseen kohtaan sattuvina hellepäivinä.

Ilmasto on yksi merkittävä syy sille, miksi viihdyn Hollannissa – vaikka ei se oikeasti ole kovin trooppinen, eikä usein edes hyvä. Täällä Pohjanmeren rannalla, alankojen keskellä taivas on harvoin kirkkaansininen, sillä lämpimälläkin säällä taivaalle tuppaa puskemaan kosteudesta raskaita pilviä. Monesti sataa ja melkein yhtä usein vaakasuoraan.

Mutta sen verran lämmintä täällä on, että terassisäät kestävät hyvänä (esim. tänä) vuonna maaliskuusta lokakuulle. Räntää sataa ehkä kahtena päivänä vuodesta, ja vuoden synkinpäänkään aikaan säkkipimeä ei saavu ennen viittä.

haag1

Hollantilaisia sanotaan monesti turhankin suorapuheisiksi. Sitä he noin keskimäärin ovatkin – mutta muutama päivä sitten tajusin, etten enää kiinnitä siihen huomiota.

Ensimmäinen asia, joka minulle tulee hollantilaisista mieleen on sellainen rempsakka sosiaalisuus. Hollantilaiset ovat juuri niitä tyyppejä, jotka huutelevat puujalkavitsejään vieraisiin pöytiin. Toisaalta he ovat myös niitä, jotka moikkaavat tuntemattomia lenkkipoluilla ja jäävät aina vaihtamaan muutaman sanan naapurin kanssa.

Tiedän, etteivät kaikki suomalaiset tykkää näistä jutuista. Ilmeisesti smalltalk on joidenkin mielestä jopa teennäistä.

Mutta minusta on juuri päinvastoin: puhumattomuus tuntuu epämukavalta. Siitä, että ihmisiä katsotaan silmiin ja suu uskalletaan avata muulloinkin kuin silloin, kun on jotain huomautettavaa, tulee hyvä mieli. Isommassa mittakaavassa se tekee ihmeitä ilmapiirille.

haag2

Lauantaina olin juhlissa, joiden järjestäjää en etukäteen tiennyt ja joihin en paria tuntia ennen sinne menoa edes tiennyt olevani menossa. Kutsujankin – juhlien emännän työkaverin – olin tavannut vain kerran.

Suomalaisena Suomessa tilanne olisi tuntunut aivan absurdilta, mutta kun se sattui haagilaisissa ulkomaalaispiireissä, se olikin aika luontevaa. Juhlat olivat suomalaisen keski-ikäisen pariskunnan luona, ja heti, kun pääsimme paikalle, kävi selväksi, että olimme sinne aivan yhtä tervetulleita kuin kaikki muutkin.

Ulkomailla asuessa tiukkojen kutsuvieraslistojen kaltaiset rajat hämärtyvät. Ihmiset ovat etenkin silloin, kun uusi asuinmaa on suhteellisen tuore, hyvin avoimia uusille tuttavuuksille. Juhliin kaikki ovat tervetulleita. Niissä kaikki juttelevat toisilleen. Viiden minuutin tuntemisen jälkeen järkkäillään jo yhteistä illallista. Ihmisillä on enemmän aikaa uusillekin tyypeille, sillä ystäväpiirin luomiseksi on pakko nähdä vaivaa.

Tykkään siitä, sillä minulla ei ole sitten teinivuosien ollut mitään yhtä yhtenäistä kaveriporukkaa vaan olen tutustunut nykyisiin ystäviini kuhunkin vähän siellä sun täällä. Olen saanut ihania ystäviä entisistä työkavereista, asiakkaista ja tutuntutuista. Yksi nykyisistä parhaista ystävistäni oli lapsena kirjekaverini, ja toiseen olen tutustunut alun perin netissä.

Suomessa eri porukoista ja taustoista tulevien kaverien yhdistäminen on kuitenkin aina tuntunut vähän hankalalta. Monesti on tullut sellainen olo, että monilla ihmisillä on jo tarpeeksi kavereita ja muita juttuja, eikä jaksamista uusiin ihmisiin tutustumiseen ole.

Täällä tuntuisi kuitenkin ihan tavalliselta kutsua kaikki kaverit ja puolitutut saman pöydän ääreen illastamaan – ja olen varma, että meillä olisi hauskaa. “Expat-kupla” tai ei, se on kolmas iso asia, joka tuntuu minusta vapauttavalta ja luontevalta ja saa minut viihtymään Hollannissa.

Mikä sinut saa viihtymään nykyisessä asuinpaikassasi?

Lue myös:
10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle
Asioita, joita en tiennyt Hollannista
Yksi koti Pohjanmeren rannalla, monta muuta muualla

 

 

Miksi Hollannissa hallituksen muodostus kesti yli puoli vuotta?

Muistatteko, kun Suomen vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Kataisen sikspäkkihallitusta koitettiin kasata peräti pari kuukautta ennen kuin hallitusneuvottelut saatiin päätökseen?

Mediassa kauhisteltiin, miten neuvottelut venyivät ja olivat muun muassa MTV:n mukaan riitaisat ja dramaattiset.

Muuta Hollantiin, niin jotkut parin kuukauden hallitusneuvottelut eivät tunnukaan yhtäkkiä missään.

binnenhof3

Alankomaiden uusi – ja vanha – pääministeri Mark Rutte ilmoitti eilen, että hallitusneuvottelut on saatu päätökseen.

Eihän siinä mennytkään kuin vajaat seitsemän kuukautta, tarkalleen ottaen 209 päivää. Ennen maaliskuussa pidettyjä vaaleja opin, että täällä hallitusneuvottelut kestävät perinteisesti pitkään, mutta nyt niissä meni ennätyksellisen kauan jopa paikallisilla mittareilla.

Iso syy pitkittyneille neuvotteluille on toki se, että Hollannissa suuret puolueet ovat käytännössä kadonneet. Rutten oikeistoliberaali puolue VVD oli vaalien suurin: sen kannatus oli 21,3 prosenttia. Kaikki muut puolueet saivat alle 15 prosenttia äänistä.

Kun neuvottelupöydässä on monta keskisuurta ja keskenään erilaista puoluetta, sopuun on hankala päästä.

Vaalivoittajiin lukeutunut vihervasemmistolainen Groenlinks jäi neuvotteluista pois jo kesällä, koska muiden mahdollisten hallituspuolueiden maahanmuuttopolitiikka ei sopinut sille. Nyt hallituksessa on kaksi liberaalipuoluetta ja kaksi konservatiivista kristillistä pienpuoluetta, jotka ovat jauhaneet keskenään iäisyyden esimerkiksi juuri maahanmuutosta ja eutanasiasta.

binnenhof1

Väittäisin silti, että yksi isoimmista syistä neuvotteluiden venymiseen on kulttuurinen: jos Ruotsissa diskuteerataan, niin kyllä Hollannissakin osataan!

Hollannissa jokaisen mielipide pitää kuulla ja joka asia pitää varmasti tarkastella jokaisesta mahdollisesta kulmasta, yleensä varmuuden vuoksi moneen otteeseen. Kun kaikki mahdolliset ja täysin tyhjänpäiväisetkin mielipiteet on otettu huomioon, voidaan pikkuhiljaa alkaa yrittää tehdä päätöksiä.

Jos Suomessa toimittajana opin, ettei tyhmiä kysymyksiä pidä hävetä, täällä olen alkanut ajatella, ettei liian pöljänkuuloisia mielipiteitä olekaan. Pikemminkin päinvastoin: jos olet kokouksessa tai luokkahuoneessa hiljaa, olet muiden mielestä vähän yksinkertainen. Aina on siis parempi sanoa jotain, ihan sama onko sanomassasi kauheasti sisältöä.

Hyvää hollantilaisessa systeemissä on se, että jokainen uskaltaa varmasti sanoa näkemyksensä. On vapauttavaa, kun energiaa ei kulu sen miettimiseen, pidetäänkö minua idioottina, kun kysyn tällaista. Pikkuisena haittapuolena on kuitenkin se, että joskus hommat voisivat edetä hiukkasen tehokkaamminkin.

Kuvissa esiintyy Binnenhofin alue Haagissa, joka on hollantilaisen politiikan ydintä: siellä kokoontuu muun muassa Alankomaiden edustajainhuone.

Lepoa, lämmintä juotavaa ja Euroopan parasta terveydenhuoltoa

Aamulla herätessäni keuhkoissani tuntuu painetta. Yskittää, ja hengitys kulkee tavallista vaikeammin.

Olen seitsemättä päivää kuumeessa, mutta vasta edellispäivänä lämpö on noussut reippaasti yli 38 asteen. Olen koko viikon kuvitellut potevani tavallista flunssaa, mutta kun tauti ei ala taittua vaan pikemminkin pahenee, alan uskoa, että on parempi sittenkin vääntäytyä lääkäriin.

Koska on lauantaiaamu, omalääkärini ei ole töissä. Soitan sairaalapäivystykseen. Haagin alueella päivystäviä sairaaloita on useampi, joista potilas ohjataan lähimpään.

Jonotan puhelimessa parikymmentä minuuttia, sillä vaivani ei tietenkään ole henkeä uhkaava. Luultavasti keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume, joita minulla on astmaattikkona ollut aiemminkin.

Kun pääsen juttelemaan hoitajalle, seuraa samantyyppinen kysymyslista kuin Suomessakin, vain paljon pidempi. Mitä oireita sinulla on? Milloin ne alkoivat? Kuinka paljon on kuumetta?

Mutta myös: Yskitkö verta? (En onneksi.) Saatko pään rintakehään? (Öö, tota, oota mä testaan… Joo!) Mitä haluat saada selville lääkärissä? (Vähän ööh tämäkin, mutta haluaisin toisaalta olla kärpäsenä katossa kuulemassa ihmisten selityksiä.)

Saan ajan – puolen tunnin päähän. Meilahden päivystyksessä joskus tuntikausia vatsataudissa istuneena olen melkein varma, että hoitaja sanoo kellonajan vahingossa väärin: miten siellä muka voi olla vapaa aika jo puolen tunnin päässä?

Mutta oikein se meni. Tulee kiire vaihtamaan yöpaita pois päältä ja googlaamaan, missä koko sairaala on.

alkusyksy3

Säädeltyä kilpailua

Hollantilaista terveydenhuoltojärjestelmää on uudistettu reippaasti 2000-luvulla. Merkittävin, sairasvakuutuksiin liittyvä uudistus tapahtui vuonna 2006. Sen tarkoituksena oli muun muassa tehostaa terveydenhuoltoa: parempaa hoitoa kohtuuhintaan.

Nykyinen vakuutusjärjestelmä perustuu säädeltyyn kilpailuun. Potilaan kannalta keskeisintä lienee se, että hän voi vapaasti itse valita vakuutusyhtiönsä, mutta sairasvakuutus on pakko olla.

Vakuutusten hinnat ovat säädeltyjä, mikä tarkoittaa sitä, että peruspaketti maksaa kaikkialla noin 100 euroa kuussa. Valtio maksaa kuitenkin suurimman osan vakuutuksesta pienituloisille.

Perusvakuutuspakettiin sisältyvät hoitokäynnit ja reseptilääkkeet, mutta vakuutuksessa on vuosittainen omavastuu (tänä vuonna 385 euroa). Peruspaketin lisäksi voi halutessaan hankkia esimerkiksi hammashoidon tai silmälasit ja piilolinssit kattavan vakuutuksen.

Vakuutusyhtiöiden on pakko hyväksyä kaikki halukkaat asiakkaikseen, eivätkä ne saa rahastaa enempää esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvilta asiakkailta, kuten vanhuksilta tai ihmisiltä, joilla on perussairauksia.

Potilaat saavat itse valita omalääkärinsä ja vapaasti vaihtaa sitä silloin kuin haluavat. Lääkäriasemat ovat yksityisiä, ja omalääkärille saa olla matkaa korkeintaan 15 minuuttia (tässä maassa aivan kohtuullinen vaatimus).

alkusyksy1

alkusyksy2

Maa, jossa ei määräillä antibiootteja

Esimerkiksi tänä vuonna julkaistun Euro Health Consumer Indexin mukaan Hollannissa on Euroopan paras terveydenhuolto. Kun aiheesta julkaistiin uutinen paikallisen “ekspattilehden” Dutch Newsin sivuilla, se tuntui olevan yleinen naurunaihe. Täällähän sanotaan vaan aina, kun soittaa lääkäriin, että lepää ja juo lämmintä. Hahhah!

Facebook-keskusteluiden perusteella monia kanssaulkkareita tuntuu kyrsivän lähinnä se, että Hollannissa saa antibioottikuurin hyvin harvoin: vain bakteerin aiheuttamiin infektioihin silloin, kun sille varmasti on tarve. Hollannissa käytetäänkin Euroopan vähiten antibiootteja, mistä itse ainakin olen superiloinen. Kuka niitä haluaisia huvikseen tai “varalta” popsia varsinkin, kun antibioottiresistenssi on oikeasti ihan hiton vakava ongelma.

Muutenkin olen ollut kaksi vuotta varsin tyytyväinen hollantilaiseen terveydenhuoltoon. Lääkäriin ja erikoislääkärillekin olen päässyt aina ja nopeasti silloin, kun on tarvinnut, astmaani on tarkkailtu paljon tiiviimmin kuin Suomessa, reseptilääkkeistä voi lähettää uusintapyynnön netissä ja reseptit kulkeutuvat sähköisesti lähiapteekkiin.

Tietenkin näkemykseni on erittäin subjektiivinen, enkä ole hyväkuntoisena, terveenä ja lapsettomana kolmekymppisenä nähnyt terveydenhuollosta kuin pintaraapaisun. Varmasti siinä on huonojakin puolia, ja esimerkiksi Suomessa toiminee paremmin esimerkiksi lasten hammashoito, jossa jokainen lapsi perhetaustastaan riippumatta käy hammaslääkärissä. En ole myöskään varauksetta hollantilaisten suosimien kotisynnytysten kannattaja.

Mutta kun tarkastelen asiaa ihan vain itsekkään omasta, perusterveydenhuoltoa kuormittavasta näkökulmastani, olen sitä mieltä, että täkäläinen systeemi on kokeilemistani ja kuulemistani paras.

alkusyksy4

Lepoa – ja antibioottikuuri

Myöhästyn lääkäristä muutaman minuutin, mutta pääsen silti vastaanotolle melkein heti ilmoittautumisen jälkeen. Verikokeista selviää, että tulehdusarvoni huitelevat selvästi tavallista korkeammalla, eli minulla on aika pahaksi äitynyt bakteeri-infektio, ilmeisesti juuri se uumoilemani keuhkokuume.

Lääkäri kirjoittaa antibioottireseptin, ja lähden noutamaan lääkettä apteekista. Seuraavien päivien suunnitelma: lepoa, lämmintä juomaa ja kolme kertaa päivässä amoksisilliiniä.

Kysymys muille (nykyisille tai entisille) ulkosuomalaisille: miten terveydenhuolto toimii sinun asuinmaassasi?

Kuvat liittyvät tarinaan vain siten, että samalla, kun ulkona näytti viime viikolla tältä, minä makasin petipotilaana muutamaa lyhyttä ja pakollista ulkoilureissua lukuun ottamatta. Nöööy!

Hollantilaisessa keittiössä

Kun muutin Hollantiin, kului pari kuukautta ennen kuin opin käyttämään uuniamme.

Hollantilaisilla on omituinen fiksaatio tavaroihin, joissa yhdistyy useampi ominaisuus: Peitoissa on kaksi toisistaan irrotettavaa kerrosta, jotta yhtä peittoa voi käyttää sekä paksuna talvipeittona että ohuempana kesäpeittona. Entisen vuokra-asuntomme pyykinpesukoneeseen oli integroitu kuivausrumpu.

Nuo molemmat esimerkit ovat ihan käteviä. Esimerkiksi kuivausrumpua en nimittäin luultavasti koskaan aio erikseen ostaa, mutta kyllähän sen olemassaolo helpottaa esimerkiksi lakanoiden ja pyyhkeiden kuivaamista.

Hollantilaiset kombiuunit – eli uuni ja mikro samassa – ovat kuitenkin paholaisen keksintö. Pakettiin kuuluu surkea uuni, joka ei kypsennä mitään kunnolla, eikä ole edes mikrona kummoinen.

Molemmissa Hollannin-kodeissamme on ollut tällainen uuni. Nykyiseen tosin aiomme hankkia kunnon uunin asap: tällä hetkellä emme tee käytännössä mitään uuniruokia, kun uunin teho on niin olematon.

keittio1

Puolivalmisteita ja keittokomeroita

Meriannen mielessä -blogi haastoi ulkosuomalaisia esittelemään keittiöitään eri puolilta maailmaa. Lempipaikkojani-blogin Jonna puolestaan kannusti minuakin osallistumaan haasteeseen, ja innostuin ideasta: tätä asiaa, kun tulee edelleen ihan omassa arjessakin ihmeteltyä.

Hollantilaiset keittiöt eivät ole samalla tavalla ruuanlaittoon suunniteltuja kuin suomalaiset. Hollannissa ruuanlaitto on monesti pelkkää puolivalmisteiden lämmittelyä: kaupasta saa puolivalmiina about kaiken valmiiksi kuorituista vihanneksista pelkkää lämmitystä vaativiin liha- ja kasvispalleroihin ja -pihveihin.

Keittiöt ovat monesti suomalaisten opiskelijakämppien ruokakomeroiden tai keittonurkkauksien kokoisia. Uutta kotia etsiessämme nykyinen kotimme hurmasikin meidät pitkälti sen takia, että täällä on ihan tilava keittiö.  Laskutilaa on hyvin, ja keittiöön mahtuu neljän istuttava ruokapöytä.

keittio2

IMG_20170907_111748

Kaasuhella ja kierrätystä

Yksi ruuanlaittoa helpottava ominaisuus tyypillisestä hollantilaisesta keittiöstä kuitenkin löytyy: kaasuhella. Sen jälkeen, kun pääsee yli siitä pelosta, että joka kerta kun laittaa ruokaa, kaasuhana voi unohtua päälle ja koko talo räjähtää, kaasulla kokkaaminen on paljon mukavampaa kuin sähköhellan lämmittely. Kaasuhella on kuuma heti, kun sen laittaa päälle, ja kylmä heti, kun sen sammuttaa. Ja ekaa kertaa ikinä maitopuuroni eivät kärähdä kiinni kattilanpohjaan!

Hollantilaisessa keittiössämme tykkään myös siitä, että parveke on keittiön yhteydessä. Keittiötä on siis helppo tuulettaa ja melkein lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat valaisevat keittiötä mukavasti.

Keittiössämme on myös enemmän kierrätysastioita kuin Suomessa asuessamme: ainakin meidän kunnassamme voi kierrättää biojätteen, muovin, alumiinipakkaukset, juomapakkaukset, paperin, pahvin ja lasin.

IMG_20170907_111645

Mutta aina puuttuu jotain…

Kokemukseni mukaan hollantilaisilla on usein keittiössään esimerkiksi kapselikahvikone. Meillä on kuitenkin käytössä Suomesta tuotu Moccamaster (Moccamaster on hollantilainen firma, mutta täällä sen kahvinkeittimiä myydään lähinnä jättikokoisina yrityskäyttöön). Suomalaisuuden huomaa keittiössämme myös Tom of Finland -pannulapuista.

Suomesta kaipaan joskus tiskikaappia, sillä etenkin puuhaarukoiden ja muovirasioiden kuivaaminen pelkällä pyyhkeellä on hankalaa. Mutta toisaalta kun keittiössä on astianpesukone, tiskikaappia ei muista kovinkaan usein ikävöidä. Enemmän harmittaa se, että Hollannissa jääkaapit on usein asennettu kaapin sisään, joten jääkaapin ovea ei voi täyttää magneeteilla ja muistilappusilla yhtä helposti kuin Suomessa.

Mutta eipä tämän keittiön mikään ikuinen tarvitse olla. Vaikka keittiössämme on enemmän plussia kuin miinuksia, se on uusittu viimeksi vuosituhannen alussa eikä ole ihan sitä tyyliä, jonka itse valitsisimme. Aiomme siis remontoida oman suomalais-hollantilaisen keittiömme heti, kun siihen on vähän ylimääräistä rahaa ja aikaa.

#TilaaMatkailla: Hollannin Haag on monipuolinen ja hauska kohde

Kuukausi sitten luin lehdestä, että Haagin kaupunki alkaa maksaa Amsterdamin markkinoinnista vastaavalle Amsterdam Marketingille siitä, että järjestö mainostaa ulkomaalaisille matkaajille Haagia. Kampanja kestää kolme vuotta, ja Haag käyttää siihen 150 000 euroa.

Kuulostaako erikoiselta? Minusta hieman, mutta samaan aikaan ymmärrän hyvin, mistä on kyse. Haagiin mahtuisi enemmänkin matkailijoita. Amsterdamissa niitä taas on vähän turhankin paljon.

 

Massaturismin ongelmia

Amsterdamissa on 850 000 asukasta, ja kaupungin keskustan läpi kävelee puolessa tunnissa. Silti siellä kävi Amsterdam Marketingin arvioiden mukaan toissavuonna noin 17 miljoonaa turistia.

Tuollaiset matkailijamäärät noin pienessä kaupungissa tarkoittavat, että vaikka matkailu tuo rahaa ja töitä, se aiheuttaa myös ongelmia.

Ei ole kauhean hauskaa kuulla, miten amsterdamilaiset kerta toisensa jälkeen sanovat, etteivät enää mene kaupungin keskustaan, kun siellä on niin järkyttävä ryysis. Asuminen on kallista ja alun perinkin hankala asuntotilanne vain pahenee, kun kämppiä ostetaan Airbnb-vuokrausta varten.

Sekään ei ole oikein mukavaa, että Amsterdamin ydinkeskustassa ei enää käytännössä ole mitään paikallisille: oikeasti hyvää ruokapaikkaa on hankala löytää, koska joka kortteli on täynnä matkamuistomyymälöitä ja turistiravintoloita.

Euroopassa on useita kaupunkeja, joissa on samat ongelmat. Minua ainakaan ei enää kiinnosta pätkääkään matkustaa esimerkiksi Barcelonaan tai Dubrovnikiin – eikä hirveästi sinne Amsterdamiinkaan, vaikka asun alle tunnin junamatkan päässä. Olen varma, että näistä jokaisesta löytyisi myös paljon kiinnostavaa, mutten jaksa lähteä hakemalla hakemaan sitä kun on muitakin kivoja kaupunkeja.

Muut matkailijat eivät minua sinällään haittaa, matkustanhan ihan mielelläni esimerkiksi Kanariansaarille, jossa moni paikka on rakennettu nimenomaan matkailukäyttöön. Lomakylä on kuitenkin eri asia kuin se, että jonkun kotikaupunkia kehitetään pelkän matkailun ehdoilla.

noordeinde

#TilaaMatkailla

Kirjoitin Amsterdamin matkailun ongelmista ison jutun Kauppalehteen, ja se julkaistiin eilen. Nyt haluan kuitenkin jatkaa aiheesta vähän eri kulmalla aloittamalla #TilaaMatkailla-blogihaasteen, jonka tavoitteena on tuoda esiin huonommin tunnettuja kaupunkilomakohteita.

Uskon, että monen mielestä olisi kiva lukea kohteista, jotka voisivat toimia vaihtoehtona kaupungeille, joissa turisteja on jo vähän liikaa. Kaikki paljon matkustelevat tai ulkomailla asuvat tietävät tällaisia paikkoja, mutta olisi kiva saada vinkit samaan paikkaan.

Avaan pelin kertomalla, mitä kannattaa tehdä Haagissa, joka on tällä hetkellä suosikkikaupunkini Hollannissa ja josta oi, niin monella tuntuu olevan aivan väärä kuva!

Vaikka Haag on Hollannin hallintokaupunki, se ei ole mikään tylsä ja harmaa virastokeskittymä vaan hauska ja monipuolinen kohde. Nämä vinkit on testattu tänä kesänä tamperelaisen ystäväni kanssa, ja hän ainakin ihastui kaupunkiin kovasti.

rauhanpalatsi

Kiertele pyörällä

Kuten Amsterdamkin, Haag on maantieteellisesti pieni kaupunki ja parhaiten siellä pääsee liikkumaan fillarilla. Pyörän voi vuokrata ainakin Fietshuur Den Haagista, joka sijaitsee näppärästi Noordeinde-kadulla kuningas Willem-Alexanderin työpaikan Noordeinden palatsin sekä monien kivojen ravintoloiden, kahviloiden ja pikkukauppojen vieressä.

Noordeindeltä hurauttaa nopeasti esimerkiksi Rauhanpalatsille, jossa toimii muun muassa YK:n kansainvälinen tuomioistuin. Reilun sadan vuoden ikäinen Rauhanpalatsi hienoine puutarhoineen on yksi Haagin upeimmista nähtävyyksistä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että sisään alueelle pääsee vain ilmoittautumalla etukäteen netissä opastetulle kierrokselle. Onneksi paikka on hieno porttien takaa ihasteltunakin.

haagse_bos

Pyörällä pääsee näppärästi myös esimerkiksi Haagse Bosin metsäalueelle, joka on aivan keskustan tuntumassa. Minä olen aivan rakastunut tähän paikkaan: Hollannissa kunnon metsät ovat harvassa, mutta Haagse Bosin lehtipuiden keskellä voi ihan hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa metsässä – ja samalla sitä on kuitenkin ihan keskellä kaupunkia.

Hollannissa kun ollaan, metsässä on totta kai pyöräteitä, mutta myös hiekkaisia kävelypolkuja ja ratsastusteitä. Lomalainen voi mennä sinne helposti myös aamulenkille tai vaikka piknikille.

haag_scheveningen

 

Käy rannalla

Haag on kaupunkikohde, jossa voi viettää myös rantalomaa. Se on ainoa hollantilainen suurkaupunki, jonka keskustasta pääsee vartissa merenrantaan.

Scheveningen on yksi koko maan tunnetuimmista rannoista, ja siellä tuntuu siltä kuin olisi hetkessä pölähtänyt johonkin Välimeren rantakohteeseen. Hiekkaranta on kolme kilometriä pitkä, ja rantabulevardilla on hotelleja, ravintoloita ja biitsikamppeita myyviä kauppoja. Vaikka Scheveningenin ranta on suosittu, se on niin pitkä, että kokemukseni mukaan tilaa riittää. Pidempää rantapäivää ajatellen on kiva, että siellä voi vuokrata myös auringonottotuolin.

Haagissa on myös toinen, vähän rauhallisempi ranta Kijkduin, ja kaupungin lähellä on monia muita rantoja, joista oma lempparini on parinkymmenen kilometrin päässä oleva Katwijk aan Zee.

binnenhof_ja_mauritshuis

 

Vieraile museossa

Monia ulkomaalaisia kiinnostaa Amsterdamissa etenkin taide, sillä Hollantihan on etenkin monen tunnetun taidemaalarin kotimaa. Amsterdamin Rijksmuseumiin ja Van Gogh Museumiin on kuitenkin järjestäen pitkät jonot, joten itse en ole toistaiseksi jaksanut edes käydä niissä. Onneksi Haagissa on ihan mahtava korvike kaltaisilleni, jotka inhoavat jonoja ja eivät toisaalta jaksa viettää koko päivää yhdessä museossa.

Mauritshuisissa on esillä maalaustaidetta Hollannin kultakaudelta 1600-luvulta. Maailmankuuluista teoksista siellä on esillä muun muassa Johannes Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Rembrandtin Tohtori Tulpin anatomianluento. Plussaa siitä, että museossa on oman kokemukseni mukaan yleensä hyvin rauhallista, ja vaikka nähtävääkin riittää, sen kiertää tunnissa parissa.

Miljöö huokuu historiaa sekä sisältä että ulkoa. Mauritshuis sijaitsee Binnenhofissa, joka on pääosin 1200-luvulla rakennettu goottilaistyylinen rakennuskompleksi ja josta tuli vuonna 1584 maan poliittinen keskittymä. Hollannin hallitus toimii edelleen Binnenhofissa, ja sen ulkopuolella onkin monesti ihmisiä, jotka yrittävät selvästi bongailla tunnettuja poliitikkoja. (Itsekin olen nähnyt täällä euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Dijsselbloemin!)

haagse_toren

 

Ihastele maisemia pilvenpiirtäjän kattobaarista

Aivan Hollands Spoorin juna-aseman vieressä on Hollannin korkeimmalla oleva ravintola, The Penthouse. Ravintola on Haagse Toren– eli Haagin torni -nimisen rakennuksen 42. kerroksessa, josta näkee kuulemma kirkkaalla säällä 45 kilometrin päähän.

The Penthousessa voi käydä lounaalla, illallisella, high tealla tai high winella, mutta myös ihan vain drinksuilla. Sisäänpääsy on yhdeksän euroa, mikä sisältää minkä tahansa juoman: siis ei vain jotain hanalimsoja tai halvinta olutta vaan vaikkapa cocktailin, joka normaalisti tilattuna olisi yhdeksää euroa hintavampi. Näillä maisemilla ei paha diili ollenkaan!

Olisi mahtavaa lukea teidänkin vinkkejä huonommin tunnetuista matkakohteista. Tartuttehan haasteeseen?

 

Ohjeet #TilaaMatkailla-haasteeseen osallistuvalle:

  • Kirjoita blogipostaus, joka esittelee mielestäsi huonosti tunnetun mutta tietysti kiinnostavan ja kivan kaupunkikohteen.
  • Kohde voi olla missä päin maailmaa tahansa, mutta kirjoitathan vastuullisesti: tavoitteena on löytää matkakohteita, joissa esimerkiksi infrastruktuuri ja jätehuolto kestäisivät enempääkin matkailua ja joihin todennäköisesti toivotaan lisää matkailijoita.
  • Käy jakamassa postauksesi tämän haasteen aloittaneen kirjoituksen kommenttilaatikkoon, jotta saamme kaikki matkavinkit samaan paikkaan ja haasteesta on iloa mahdollisimman monelle.
  • Haaste on avoin kaikille! Jos kuitenkin haluat kutsua mukaan tiettyjä bloggaajia, tee ihmeessä niin.

 

 

 

 

 

Kesäkuun parhaat

Huh, miten aika kuluu! Kesäkuu oli ja meni jo. Se tuntui samaan aikaan sekä lyhyeltä että pitkältä: Tenttejä oli ripoteltu pitkin kuukautta, vaikka lähiopetusta ei käytännössä enää ollutkaan.

Kesäkuussa ehdin siis pitkästä aikaa tehdä aika paljon muutakin kuin opiskella, ja ehkä siksi oli vaikea keksiä kuukauden ajalta materiaalisia iloja. Taitaa olla kyllä aika myönteinen ongelma!

Tässä tulevat siis kesäkuun parhaat jutut.

katwijkin_ranta

Aika

Oli melkein luksusta, ettei kaikkia kesäkuun viittä tekemääni tenttiä ollut ympätty samalle viikolle, eikä edes kahdelle viikolle.

Tenttilukujen välissä kerkesin käymään Suomessa, viettämään pitkää epäjuhannustamaista juhannusviikonloppua kylässä olleen ystäväni kanssa, käymään pari kertaa rannalla, lukemaan muita kuin koulukirjoja ja haahuilemaan kaupungilla. Muun muassa.

peurbakkentocht

Kesätapahtumat

Hollannissa(kin) kesä on ihanaa aikaa. Ainakin jokaisessa isommassa kaupungissa on jatkuvasti jotain ilmaista tai maksullista häppeninkiä.

Kesäkuussa kävin Leidenissä Lakenfeesteillä, jotka järjestetään aina kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Kaupungilla on kiertävä tivoli, ruokatapahtuma ja omasta mielestäni huipennus, peurbakkentocht.

Peurbakkentocht on kuin paraati, mutta Hollannissa kun ollaan se tapahtuu kanaaleissa: Naamiaisasuihin pukeutuneet ihmiset ajelevat kanaaleissa koristelluilla veneillään ja soittavat musiikkia. Rannalla valtava väkijoukko kannustaa halvan kojusta ostetun Heinekenin voimalla. Yksinkertaista mutta niin hauskaa!

Lakenfeestien kanssa samana viikonloppuna omassa kotikaupungissani järjestettiin Jazz Culinair -festivaali, jossa piipahdin yhtenä iltana. Tapahtumassa paikalliset ravintolat myyvät ruokaa kojuista ja pienellä lavalla soittaa iltapäivältä yömyöhään eri jazz-bändejä.

Noh, rakastan hyvää ruokaa ja jazzia, joten ei varmaan tarvitse edes mainita, että rakastan tällaisia tapahtumia – varsinkin pikkukaupungeissa, joissa ryysääviä ihmisiä ei ole liikaa.

penaali

Uusi penaali

Kyllä, luitte oikein. Kuukauden paras ostokseni oli uusi penaali! Mitäs me koululaiset…

Jostain syystä hollantilaisissa kaupoissa on monesti aika huono penaalitarjonta, joten metsästin kuukausia uutta penaalia, johon mahtuisivat kaikki hienot mutta tilaa vievät korostuskynänikin.

Jostain kumman syystä koulutarvikevalikoima parantui ja sitä alettiin mainostaa paikallisessa Anttilassa eli Hemassa kesäkuussa, kun kaiken järjen mukaan pienet koululaisetkin odottavat jo kesälomaa. Noh, en valita. Löysin juuri oikean kokoisen ja vieläpä ihan nätinkin penaalin sopivasti lukuvuoden loppumisen kunniaksi. Pienet ilot ja silleen.

Mikä sinua ilahdutti kesäkuussa?

10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Viime viikolla ulkosuomalaisten blogeissa alkoi kiertää ulkosuomalaisuutta ja matkustelua kiertävä haaste. Ilokseni Eau de Cologne -blogin Johanna ja Puolivälissä-blogin Päivi naapurista Saksasta heittivät haasteen minullekin.

Lämmin kiitos siis molemmille kanssabloggaajille! Aiheeseen oli hauska tarttua.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Tykkään Hollannissa niin monesta asiasta, että on vaikea nimeä vain yhtä parasta asiaa. Lyhyet välimatkat ja keskeinen sijainti ovat ainakin parhaasta päästä.

2. Entä ikävintä?
Koska ei ole Hollannin vika, että asun kaukana monista läheisistä ihmisistä, valitsen sellaisen käytännöllisen asian kuin kielen. Hollannin kieli ei ole kovin kovaa valuuttaa tämän maan rajojen ulkopuolella, ja mietin usein, että olisi varmaan motivoivampaa opetella hieman isompaa ja maailmalla hyödyllisempää kieltä.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Olen saanut pienen pakkomielteen Uudesta-Seelannista, ja koska sinne lähtemisen isoimpana esteenä on raha, suuntaisin varmasti sinne.

haagse_bos

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Minulta pitäisi varmaan kysyä, mihin en matkustaisi uudestaan! Palaan melkein aina mielelläni paikkoihin, joissa olen jo käynyt.

Esimerkiksi Hongkongissa haluan kuitenkin käydä uudestaan ihan vain sen takia, että kun olin siellä ekaa kertaa viitisen vuotta sitten, olin melkein koko reissun ajan sairaana enkä ehtinyt nähdä juuri mitään.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Kuten edellisestä postauksestani voinee päätellä, kaipaan kovasti suomalaista leipää, jonka rakenne on ihan erilainen kuin vaikka hollantilaisen leivän. En siis ikävöi pelkästään ruisleipää vaan myös kaurapaloja, maukkaita mutta pehmeitä sämpylöitä ja (äidin leipomaa) rieskaa.

Suomalaisia jugurtteja kaipaan aika ajoin. Joskus iskee myös kermajuustonhimo, vaikka Hollannissa onkin paljon voimakkaamman makuista juustoa, josta yleisesti ottaen tykkään enemmän.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
Koska olemme suomalainen pariskunta ulkomailla, Suomeen paluu on totta kai aina mahdollinen. Juuri tällä hetkellä en kuitenkaan näe hirveästi syytä sille, miksi muuttaisimme takaisin. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mitä tapahtuu ja mitä mielessä liikkuu vaikkapa viiden tai viidentoista vuoden kuluttua.

amsterdamin_kanaalit

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Mielenkiintoisin on varmastikin kuninkaan päivä, jota vietetään kuningas Willem-Alexanderin syntymäpäivänä 27. huhtikuuta.

Kuninkaan päivänä joka kaupungissa on tapahtumia, kuten katukonsertteja ja -kirppiksiä sekä ruokatoreja. Kaikki pukeutuvat kuningasperheen väriin eli oranssiin tai Hollannin lipun mukaisesti punaiseen, siniseen ja valkoiseen. Ihmiset purjehtivat hiprakassa veneillä kanaaleissa ja ovat kovaäänisiä.

Toisaalta vaikka kuninkaan päivä on suuruudessaan ihan omaa luokkaansa, Hollannissa vietetään samantyyppisesti myös monia muita juhlia. Ainakin syöminen ja juominen veneessä koko perheen tai kaveriporukan voimin ilman pelastusliivejä on hyvin hollantilainen juttu, jota tehdään joka juhlatilanteessa, jos sää edes jotenkuten sen sallii.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Henkilökohtaisesti se, ettei elämä muuttunut vain asuinpaikan suhteen: vaihdoin myös täysipäiväisestä työstä kokoaikaiseen opiskeluun. Ulkomaille muutto on totta kai itsessäänkin iso juttu, mutta itselleni stressaavinta oli se, että se muutti elämässäni niin monta muutakin asiaa, minkä vuoksi olen vähän saanut hakea itseäni uudelleen.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Toki! Tällä hetkellä muutto ei ole ajankohtainen, enkä haaveile muualla asumisesta (paitsi ehkä kakkoskodista Teneriffalla). Jos joskus tulee kuitenkin vaikkapa mahdollisuus muuttaa töiden perässä uuteen maahan, se varmasti kiinnostaa kovasti.

katwijkin_ranta

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Varmasti itselleni hieman yllätyksenä tullut kosinta!

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
Meillä on suunnitelmissa kesälomareissu autoillen Etelä-Ranskaan, Italiaan ja Sveitsiin (saa kertoa vinkkejä sieltä suunnalta!) Lisäksi olen menossa sekä heinäkuussa että lokakuussa Suomeen. En toki pahastu mahdollisista muista reissuistakaan, mutta sellaisia ei ole ainakaan vielä suunnitelmissa.

Heitän haasteen eteenpäin Elämänmakuja äidiltä tyttärelle -blogin Lauralle, Hollanninsuomalainen-blogin Satulle, Kotona kaikkialla -blogin Iinalle sekä Laura’s Itinerary -blogin Lauralle!

Asioita, joita en tiennyt Hollannista

Tiesin Hollannista aika vähän ennen kuin muutin tänne asumaan. Olin käynyt maassa pari kertaa ennen kuin raahasin mukanani pari suhteellisen heviä matkalaukkua.

Nyt täällä on tullut asusteltua jo melkein pari vuotta, eikä ole mikään kiire pois. Mutta vaikka asuinmaan valinta meni hyvin monessa mielessä nappiin, on niitä kummastuksen  ja joskus ärsytyksenkin aiheitakin riittänyt.

Tässä siis muutama omituinen juttu, joita en tiennyt Hollannista ennen kuin tänne muutin.

Leipää on paljon, ja se on pahaa

Hollantilainen tykkää leivästä. Aamupalaksi syödään leipää hagelslagilla eli strösseleillä, lounaaksi syödään leipää ja aika monesti tuntuu, että mistään ei muuta välipalaa saakaan kuin leipää.

Erään hollantilaisen kurssikaverini pahin painajainen oli viettää lukioikäisenä muutama viikko vaihdossa Britanniassa: host-perhe söi nimittäin sekä lämpimän aamiaisen että lounaan. Tuttavaani siteeraten, so disgusting.

Siihen olen jo sopeutunut, että leipää pitää ihmisen syödä: onneksi en ole keliaakikko tai hiilihydraattihysteerikko. Mutta siihen en kyllä totu koskaan, että se on niin pahaa. Koitin miettiä, miten kuvailisin hollantilaisen supermarkettileivän makua, ja mieleeni tuli vain sanapari “höttöinen pahvi”.

Edellisen muuton jälkeen olen viimein yrittänyt opetella karistamaan suomalaisen asenteen itsestäni ja hakenut lauantaisin tuoreen leivän markkinoilta, suoraan leipomon myyntipisteeltä. Se on onneksi yleensä ihan hyvää. Mutta on mulla silti ikävä ruisleipää.

hollantilaista_leipää

Käsienpesusta on tehty vaikeaa

Maailman pisimmällä kansalla on totta kai ehkä maailman pienimmät vessat. Ne on niin pienet, että monesti niissä ei ole tilaa käsienpesualtaalle, ja jos on, hanasta tulee vain jääkylmää vettä. Sen vuoksi en edes viitsi niin hirveästi moittia hollantilaisia, jotka eivät pese käsiään (niitä riittää). En hirveästi – mutta vähän kuitenkin.

Nimittäin siinä tammikuun kosteassa kalseudessa, kun olen kolmatta kertaa kolmen kuukauden sisään flunssassa, ei paljoa naurata, kun käsiinsä pärskivät kanssaihmiset eivät vaivaudu tekemään mitään pöpöjen levittämisen ehkäisemiseksi. Eihän se jääkylmällä vedellä läträäminen mitään hauskaa puuhaa ole, eikä niin kauhean hyödyllistäkään, mutta minä – suomalainen – sentään yritän! Joskus käsidesillä tehostettuna, toisinaan en.

Talven flunssakauteen kuuluu muuten myös se, että samaan aikaan, kun ainakin minä pukeudun villapipoihin ja nahkahanskoihin, alle kouluikäiset naperot istuvat bakfietseissä ilman mitään käsiensä ja korviensa suojana. Se kuulemma karaisee, ja onhan se tärkeää, kun sisälämpötila on kuitenkin talvisin sen 16 astetta.

kirkon_lammas

Lammas kirkon pihalla – ihan normaalia

Hollanti on maa, jossa ei ole tilaa hukattavaksi. Kaikki pinta-ala tuntuu olevan jossain hyötykäytössä. Sen näkee konkreettisesti, kun katselee littanaa maata junan ikkunasta.

Hollanti on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejämaa, mikä on ihan hyvin valtiolle, jonka pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään ajaa reilussa kolmessa tunnissa. Samantien, kun pääsee minkä tahansa kaupungin ulkopuolelle, tulee vastaan peltoaukeita ja niillä laiduntavia eläimiä. Keväällä ikkunasta voi ihailla sitä kuuluisaa kukkaloistoa. Samalla horisontissa näkyy korkeita toimistorakennuksia ja tiiviisti rakennettuja asuinalueita.

Tulppaanipeltoja lukuun ottamatta nuo kaikki olivat ennen asioita, joita en tiennyt Hollannista. Mielestäni huvittavinta on kuitenkin se, että kaiken pinta-alan täsmällinen hyödyntäminen ja maatalousperinne heijastuvat siihenkin, että ihmisillä on kotieläimiä jopa keskellä kaupunkia. Herään nykyään monena aamuna kanojen kotkotukseen: meidän alakerran naapurillamme kun on pihallaan kana-aitaus. Siellä ne siivekkäät kaverit pitävät meteliä tätäkin tekstiä kirjoittaessani.

Hollannissa on ihan normaalia, että ainakin, jos asuu omakotitalossa, pihalla elelee muutama kana tai vaikka vuohi. Myös lampaisiin törmää vähän siellä sun täällä – muun muassa meidän kylän kirkon pihalla. Itse taidan kuitenkin aloittaa eläintenpidon kissan hankkimisesta.

Mikä sinua jaksaa kummastuttaa entisessä tai nykyisessä asuinmaassasi?

 

 

Toisen vuoden viimeinen päiväni yliopistolla

Eräs lukija pyysi minua jokin aika sitten esittelemään yliopistoa, joten täältä pesee!

Koska Leidenissä eri kampukset on ripoteltu ympäriä kaupunkia ja meidän kampus on tollainen vähän tylsä, päätin yhdistää tähän toiveeseen tarinan siitä, miltä näytti toisen vuoden viimeinen päiväni yliopistolla (vähän tylsä on kyllä siis tarinakin). Vähän vaikea uskoa, mutta olen opiskellut ja asunut täällä jo kohta kaksi vuotta!

Toivottavasti tästä saa vähän ideaa siitä, miltä yliopisto ja opiskelijaelämä juuri ennen tenttiviikkoa täällä näyttävät.

 

7.45

Lähden pyöräilemään kotoa juna-asemalle. Ulkona paistaa aurinko, mutta on vielä niin aikaista, ettei se kunnolla lämmitä. On sellainen ihanan raikas kesäkuun aamu, kun farkkutakki tuntuu hippuisen liian vilpoisalta mutta samaan aikaan tietää, että päivällä siinä tulee kuuma.

leidenin_asema

leiden_fsw1

leiden_fsw_aula

8.20

Saavun yliopistolle. Olen täällä harvoin näin varhain, ja niin on selvästi moni muukin. Kahvila on vielä kiinni, ja portaikossa tulee vastaan lähinnä siivoojia ja muutama opettaja.

Minulla on kuitenkin puoli yhdeksältä tapaaminen tiedekunnan viestintäpäällikön ja erään psykan maisteriopiskelijan kanssa, joka harrastaa valokuvausta. Minut ja tämä toinen opiskelija on palkattu kesäksi tekemään pari tuntia viikossa psykologian laitoksen some-viestintää.

Olen tosi iloinen siitä, että pääsen tekemään töitä yliopistolla ja odotan innolla sitä, mitä on luvassa.

IMG_20170602_090622

IMG_20170602_090648

IMG_20170602_090711

IMG_20170602_090734

9.00

Tapaamisessa tulee paljon uusia ideoita. Kun se päättyy, jatkamme vielä ajatustenvaihtoa toisen opiskelijan kanssa.

Päätämme etsiä saman tien käsiimme opiskelijan, jota voisimme jututtaa ja kuvata tenttilukuihin liittyen, jotta saamme laitoksen Facebook-sivuille tenttiviikkoihin liittyvän päivityksen. Sopiva tyyppi löytyy ja sovimme hänen kanssaan tapaamisesta parin tunnin päästä.

Menen siksi aikaa yläkertaan opiskelemaan ensi viikon tilastotieteen koetta varten: laitan kuulokkeista soimaan musiikkia, lasken tehtäviä ja teen samalla cheat sheetiä. Leidenissä tilaston tenteissä saa nimittäin tehdä itselleen luvallisen A4-kokoisen “lunttilapun”, johon voi kirjoittaa tarvitsemansa kaavat ja mitä tahansa muutakin, mitä tentissä voi tarvita.

11.00

Tapaamme uudelleen toisen viestintäproggiksessa mukana olevan opiskelijan sekä haastateltavan opiskelijan kanssa. Kuvaamme ja haastattelemme häntä kampuksen ulkopuolella olevalla viheralueella.

Koska on vielä melko aikaista, pihalla on melko hiljaista. Aurinkoisina päivinä iltapäivällä nurmikko tämä nurmikko on yleensä täynnä opiskelijoita.

yliopiston_piha

 

11.15

Haastattelun jälkeen kiiruhdan nopeasti luennolle, joka on toisen opiskeluvuoteni viimeinen. Kurssin aiheena ovat nuorten aivot.

Kehitys- ja neuropsykologian yhdistäminen on juuri se ala, joka minua tulevaisuudessa kiinnostaisi, joten olen samaan aikaan sekä innoissani että vähän haikein mielin kurssin päättymisestä.

 

13.00

Luento loppuu, mutta koska luennon pitänyt apulaisprofessori käyttää sen lopusta muutaman minuutin kehityspsykologian tutkimusmaisteriohjelman esittelyyn, päätän kysellä häneltä vielä lisää asiasta.

Olen viime päivinä pohtinut, kannattaako minun hakea kehityspsykologian vai kognitiivisen neurotieteen maisteriohjelmaan: minua kiinnostaisi tehdä töitä lasten ja nuorten parissa mutta neurotieteellisellä painotuksella. Saan kuulla, että ohjelmissa on paljon päällekkäisyyksiä: myös kehityspsykan ohjelmassa on paljon neuroa, mutta fokus on nimenomaan lapsissa ja nuorissa, toisin kuin kaikissa muissa ohjelmissa.

Ihanaa saada viimein selkeä vastaus asiaan!

 

13.15

Lähden kaupungille lounaalle ruotsalaisen ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt moneen viikkoon.

Käyttäytymistieteiden kampus on Leidenin aseman takana alueella, jossa ei hirveästi ole mitään, mutta heti aseman toisella puolella on monia ravintoloita. Suuntaamme sinne, ja istumme terassille, johon paistaa mukavasti aurinko. Tilaan lohella ja kasviksilla täytetyn flammkuchenin ja jääteetä.

Lounas venyy kuulumisia vaihtaessa yli tunnin mittaiseksi. Pelkään palavani auringossa, koska olen taas unohtanut ottaa aurinkovoiteen mukaan, mutta myöhemmin huomaan onneksi vain ruskettuneeni. Ihanan rentouttava tauko päivään!

IMG_20170601_164403

IMG_20170602_090535

15.00

Palaan takaisin yliopistolle. Käyn läpi tilaston kurssin parin viimeisen viikon SPSS-harjoitukset, ja teen niistä itselleni ohjeet.

Leidenissä SPSS-tentit ovat niin sanottuja open book -kokeita, eli tenttiin saa tuoda mukaan mitä tahansa kirjallista materiaalia, jonka uskoo auttavan tentin teossa. Olen todennut parhaaksi strategiaksi tehdä itse step by step -ohjeet kaikista tehtävistä ja siitä, miten SPSS:n antamat taulukot tulkitaan sekä sitten vielä harjoitella tehtävät niin hyvin, että muistan ne ohjeista huolimatta kutakuinkin ulkoa.

SPSS-tentissä on aikaa vain tunti, mikä riittää erittäin hyvin, jos tietää mitä tekee, mutta mikä ei riitä mihinkään, jos tilanne on päinvastainen.

 

16.15

Yritän vielä opiskella tilastoa. Ensi viikolla on kaksi kirjallista tenttiä sekä vielä se erillinen SPSS-koe. Kaikkiin niistä pitää vielä valmistautua, joten loppurutistus mielessä olen venyttänyt viime päiviä ylipitkiksi.

Tänään ajatus kulkee kuitenkin huonosti, joten päätän hetken tahmealta tuntuvan opiskelun jälkeen lähteä kotiin.

IMG_20170602_090454

IMG_20170602_090427

16.50

Kävelen viiden minuutin matkan Leidenin asemalle.

Junaa odotellessani päätän käydä ostamassa aseman kukkakaupasta ruukussa kasvavan auringonkukan, jonka olen bongannut aamulla. Uusi kotimme kaipaa kasveja!

17.10

Haagissa muistan tulleeni asemalle pyörällä. Pyörässäni oli joskus ennen kori, joka kuitenkin alkoi repsottaa ja jota en sittemmin ole saanut ruuvattua takaisin paikoilleen. Mietin, miten saan auringonkukan ehjänä kotiin.

Onneksi olen Hollannissa: laitan kukkaruukun kainaloon ja hyppään pyörän kyytiin. Liikennevaloissa tuntuu vähän hasardilta, mutta onneksi Hollannissa ei ole mäkiä. Sekä minä että kukka pääsemme ehjänä kotiin.