Mitä voisimme oppia eteläeurooppalaisilta?

Aina, kun käyn lomailemassa Etelä-Euroopassa, alan kaivata takaisin asumaan sinne. Tulee ikävä rennompaa elämänmenoa.

Pohjoisessa on muodikasta moittia eteläeurooppalaista elämäntyyliä (usein syystä), mutta olisi meillä paljon sieltä opittavaakin.

Nämä jutut muun muassa palautuivat mieleen Alicantessa.

Ruoka maistuu paremmalta jaettuna. Olisipa kaikissa ravintoloissa jumalattoman pitkä alkuruokalista ja niin isot jälkkärit, että ne malttaisi syödä kahdella lusikalla.

Hyvä oliiviöljy on hyvää. Salaatti ei tarvitse paksua majoneesikastiketta eikä edes niin montaa raaka-ainetta, kunhan pöydässä on hyvää oliiviöljyä sekä vähän suolaa ja pippuria.

Kun töissä on kiire, paiski hommia täysillä. Kun ei ole, älä esitä kiireistä vaan nauti levosta: ota kahvia ja vaihda rauhassa kuulumiset työkaverin kanssa.

Elämässä on paljon vakavampiakin juttuja kuin se, että on joskus vähän myöhässä.

Aurinko on ihana mutta myös kamala. Älä ole kärsimätön ja ota aurinkoa suorassa keskipäivän paahteessa. Äläkä ikinä oleskele auringossa ilman suojaa. Keskikesällä ranta on ihanimmillaan varhain aamulla ja iltapäivän lopulla.

Kun on liian kuuma tai et vaan jaksa, älä pakota itseäsi tekemään. Ota mieluummin nokoset. Monen asian ehtii yhtä hyvin huomennakin.

Se, että osaat kolme sanaa vierasta kieltä, on enemmän kuin ei ollenkaan. Älä häpeile sitä, mitä suustasi tulee. Jos sieltä ei tule mitään, elekielikin vie yllättävän pitkälle.

 

 

#TilaaMatkailla: Hollannin Haag on monipuolinen ja hauska kohde

Kuukausi sitten luin lehdestä, että Haagin kaupunki alkaa maksaa Amsterdamin markkinoinnista vastaavalle Amsterdam Marketingille siitä, että järjestö mainostaa ulkomaalaisille matkaajille Haagia. Kampanja kestää kolme vuotta, ja Haag käyttää siihen 150 000 euroa.

Kuulostaako erikoiselta? Minusta hieman, mutta samaan aikaan ymmärrän hyvin, mistä on kyse. Haagiin mahtuisi enemmänkin matkailijoita. Amsterdamissa niitä taas on vähän turhankin paljon.

 

Massaturismin ongelmia

Amsterdamissa on 850 000 asukasta, ja kaupungin keskustan läpi kävelee puolessa tunnissa. Silti siellä kävi Amsterdam Marketingin arvioiden mukaan toissavuonna noin 17 miljoonaa turistia.

Tuollaiset matkailijamäärät noin pienessä kaupungissa tarkoittavat, että vaikka matkailu tuo rahaa ja töitä, se aiheuttaa myös ongelmia.

Ei ole kauhean hauskaa kuulla, miten amsterdamilaiset kerta toisensa jälkeen sanovat, etteivät enää mene kaupungin keskustaan, kun siellä on niin järkyttävä ryysis. Asuminen on kallista ja alun perinkin hankala asuntotilanne vain pahenee, kun kämppiä ostetaan Airbnb-vuokrausta varten.

Sekään ei ole oikein mukavaa, että Amsterdamin ydinkeskustassa ei enää käytännössä ole mitään paikallisille: oikeasti hyvää ruokapaikkaa on hankala löytää, koska joka kortteli on täynnä matkamuistomyymälöitä ja turistiravintoloita.

Euroopassa on useita kaupunkeja, joissa on samat ongelmat. Minua ainakaan ei enää kiinnosta pätkääkään matkustaa esimerkiksi Barcelonaan tai Dubrovnikiin – eikä hirveästi sinne Amsterdamiinkaan, vaikka asun alle tunnin junamatkan päässä. Olen varma, että näistä jokaisesta löytyisi myös paljon kiinnostavaa, mutten jaksa lähteä hakemalla hakemaan sitä kun on muitakin kivoja kaupunkeja.

Muut matkailijat eivät minua sinällään haittaa, matkustanhan ihan mielelläni esimerkiksi Kanariansaarille, jossa moni paikka on rakennettu nimenomaan matkailukäyttöön. Lomakylä on kuitenkin eri asia kuin se, että jonkun kotikaupunkia kehitetään pelkän matkailun ehdoilla.

noordeinde

#TilaaMatkailla

Kirjoitin Amsterdamin matkailun ongelmista ison jutun Kauppalehteen, ja se julkaistiin eilen. Nyt haluan kuitenkin jatkaa aiheesta vähän eri kulmalla aloittamalla #TilaaMatkailla-blogihaasteen, jonka tavoitteena on tuoda esiin huonommin tunnettuja kaupunkilomakohteita.

Uskon, että monen mielestä olisi kiva lukea kohteista, jotka voisivat toimia vaihtoehtona kaupungeille, joissa turisteja on jo vähän liikaa. Kaikki paljon matkustelevat tai ulkomailla asuvat tietävät tällaisia paikkoja, mutta olisi kiva saada vinkit samaan paikkaan.

Avaan pelin kertomalla, mitä kannattaa tehdä Haagissa, joka on tällä hetkellä suosikkikaupunkini Hollannissa ja josta oi, niin monella tuntuu olevan aivan väärä kuva!

Vaikka Haag on Hollannin hallintokaupunki, se ei ole mikään tylsä ja harmaa virastokeskittymä vaan hauska ja monipuolinen kohde. Nämä vinkit on testattu tänä kesänä tamperelaisen ystäväni kanssa, ja hän ainakin ihastui kaupunkiin kovasti.

rauhanpalatsi

Kiertele pyörällä

Kuten Amsterdamkin, Haag on maantieteellisesti pieni kaupunki ja parhaiten siellä pääsee liikkumaan fillarilla. Pyörän voi vuokrata ainakin Fietshuur Den Haagista, joka sijaitsee näppärästi Noordeinde-kadulla kuningas Willem-Alexanderin työpaikan Noordeinden palatsin sekä monien kivojen ravintoloiden, kahviloiden ja pikkukauppojen vieressä.

Noordeindeltä hurauttaa nopeasti esimerkiksi Rauhanpalatsille, jossa toimii muun muassa YK:n kansainvälinen tuomioistuin. Reilun sadan vuoden ikäinen Rauhanpalatsi hienoine puutarhoineen on yksi Haagin upeimmista nähtävyyksistä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että sisään alueelle pääsee vain ilmoittautumalla etukäteen netissä opastetulle kierrokselle. Onneksi paikka on hieno porttien takaa ihasteltunakin.

haagse_bos

Pyörällä pääsee näppärästi myös esimerkiksi Haagse Bosin metsäalueelle, joka on aivan keskustan tuntumassa. Minä olen aivan rakastunut tähän paikkaan: Hollannissa kunnon metsät ovat harvassa, mutta Haagse Bosin lehtipuiden keskellä voi ihan hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa metsässä – ja samalla sitä on kuitenkin ihan keskellä kaupunkia.

Hollannissa kun ollaan, metsässä on totta kai pyöräteitä, mutta myös hiekkaisia kävelypolkuja ja ratsastusteitä. Lomalainen voi mennä sinne helposti myös aamulenkille tai vaikka piknikille.

haag_scheveningen

 

Käy rannalla

Haag on kaupunkikohde, jossa voi viettää myös rantalomaa. Se on ainoa hollantilainen suurkaupunki, jonka keskustasta pääsee vartissa merenrantaan.

Scheveningen on yksi koko maan tunnetuimmista rannoista, ja siellä tuntuu siltä kuin olisi hetkessä pölähtänyt johonkin Välimeren rantakohteeseen. Hiekkaranta on kolme kilometriä pitkä, ja rantabulevardilla on hotelleja, ravintoloita ja biitsikamppeita myyviä kauppoja. Vaikka Scheveningenin ranta on suosittu, se on niin pitkä, että kokemukseni mukaan tilaa riittää. Pidempää rantapäivää ajatellen on kiva, että siellä voi vuokrata myös auringonottotuolin.

Haagissa on myös toinen, vähän rauhallisempi ranta Kijkduin, ja kaupungin lähellä on monia muita rantoja, joista oma lempparini on parinkymmenen kilometrin päässä oleva Katwijk aan Zee.

binnenhof_ja_mauritshuis

 

Vieraile museossa

Monia ulkomaalaisia kiinnostaa Amsterdamissa etenkin taide, sillä Hollantihan on etenkin monen tunnetun taidemaalarin kotimaa. Amsterdamin Rijksmuseumiin ja Van Gogh Museumiin on kuitenkin järjestäen pitkät jonot, joten itse en ole toistaiseksi jaksanut edes käydä niissä. Onneksi Haagissa on ihan mahtava korvike kaltaisilleni, jotka inhoavat jonoja ja eivät toisaalta jaksa viettää koko päivää yhdessä museossa.

Mauritshuisissa on esillä maalaustaidetta Hollannin kultakaudelta 1600-luvulta. Maailmankuuluista teoksista siellä on esillä muun muassa Johannes Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Rembrandtin Tohtori Tulpin anatomianluento. Plussaa siitä, että museossa on oman kokemukseni mukaan yleensä hyvin rauhallista, ja vaikka nähtävääkin riittää, sen kiertää tunnissa parissa.

Miljöö huokuu historiaa sekä sisältä että ulkoa. Mauritshuis sijaitsee Binnenhofissa, joka on pääosin 1200-luvulla rakennettu goottilaistyylinen rakennuskompleksi ja josta tuli vuonna 1584 maan poliittinen keskittymä. Hollannin hallitus toimii edelleen Binnenhofissa, ja sen ulkopuolella onkin monesti ihmisiä, jotka yrittävät selvästi bongailla tunnettuja poliitikkoja. (Itsekin olen nähnyt täällä euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Dijsselbloemin!)

haagse_toren

 

Ihastele maisemia pilvenpiirtäjän kattobaarista

Aivan Hollands Spoorin juna-aseman vieressä on Hollannin korkeimmalla oleva ravintola, The Penthouse. Ravintola on Haagse Toren– eli Haagin torni -nimisen rakennuksen 42. kerroksessa, josta näkee kuulemma kirkkaalla säällä 45 kilometrin päähän.

The Penthousessa voi käydä lounaalla, illallisella, high tealla tai high winella, mutta myös ihan vain drinksuilla. Sisäänpääsy on yhdeksän euroa, mikä sisältää minkä tahansa juoman: siis ei vain jotain hanalimsoja tai halvinta olutta vaan vaikkapa cocktailin, joka normaalisti tilattuna olisi yhdeksää euroa hintavampi. Näillä maisemilla ei paha diili ollenkaan!

Olisi mahtavaa lukea teidänkin vinkkejä huonommin tunnetuista matkakohteista. Tartuttehan haasteeseen?

 

Ohjeet #TilaaMatkailla-haasteeseen osallistuvalle:

  • Kirjoita blogipostaus, joka esittelee mielestäsi huonosti tunnetun mutta tietysti kiinnostavan ja kivan kaupunkikohteen.
  • Kohde voi olla missä päin maailmaa tahansa, mutta kirjoitathan vastuullisesti: tavoitteena on löytää matkakohteita, joissa esimerkiksi infrastruktuuri ja jätehuolto kestäisivät enempääkin matkailua ja joihin todennäköisesti toivotaan lisää matkailijoita.
  • Käy jakamassa postauksesi tämän haasteen aloittaneen kirjoituksen kommenttilaatikkoon, jotta saamme kaikki matkavinkit samaan paikkaan ja haasteesta on iloa mahdollisimman monelle.
  • Haaste on avoin kaikille! Jos kuitenkin haluat kutsua mukaan tiettyjä bloggaajia, tee ihmeessä niin.

 

 

 

 

 

Eksoottinen päiväretki Lapin korvessa

Lapsena Ranualla asuessa minulle oli ilmiselvää, että luontoa riittää ympärillä. Itse asiassa sitä riitti tylsistymiseen asti, sillä olisin kaivannut ympärille vähän muutakin kuin metikkoa.

En pitänyt mitenkään ihmeellisenä sitä, että Ranualta pystyy päiväretkeilemään sellaisissa paikoissa kuin nyt vaikkapa Korouoma. Metsää, mäkiä, korpea ja lampia – big deal, niitähän nyt on kaikkialla.

Arvaatteeko, mitä nykyään Hollannissa asuessani odotan Suomen-lomiltani eniten? No, sitä tylsää luontoa tietysti.

korouoma5

Viime viikolla, kun sain tentit tehtyä, hyppäsin lentokoneeseen kohti Suomea. Tällä kertaa en kuitenkaan jäänyt Helsinkiin vaan vaihdoin Helsinki-Vantaalta suoraan Rovaniemen-lennolle. Lauantaiksi oli ohjelmassa veljentytön synttärit, ja perjantaita ajatellen kysyin jo hyvissä ajoin vanhemmiltani, voisimmeko mennä päiväretkelle Korouomaan.

Korouoma on Posiolla sijaitseva rotkolaakso ja luonnonsuojelualue, joka on suunnilleen tunnin ajomatkan päässä lapsuudenkodistani. Olen käynyt siellä monta kertaa, sillä lapsena sinne mentiin aina päivähoidon ja koulun retkillä. Mutta nyt edellisestä kerrasta oli tainnut kulua jo viitisentoista vuotta, enkä suoraan sanottuna muistanut paikasta enää paljoakaan.

korouoma6

korouoma7

Pari viikkoa sitten Posiolla satoi vielä lunta, mutta viime viikonloppu oli onneksi niin aurinkoinen ja lämmin, että t-paidassa tarkeni hyvin patikoida. Onkohan muualla kuin Lapissa edes mahdollista, että varjossa on melkein 25 astetta lämmintä, mutta järvellä kelluu edelleen jäälauttoja?

Aloitimme patikkareissun Ranuantien varresta Lapiosalmelta, mistä voi lähteä 25 kilometrin vaellusreitille – tai sitten just niin pitkälle tai lyhyelle reitille kuin itse haluaa. Jos haluaa nähdä niitä Korouoman kuuluisia jääputouksia, kannattaa reissu aloittaa Saukkovaaran pysäköintialueelta.

Tuo Lapiosalmelta lähtevä pätkä on aika kevyt patikkareitti: kapeaa metsäpolkua ja jonkin verran mäkiä, mutta kuitenkin niin moneen kertaan tallattua, että välissä teki mieli juosta (ja yksi polkujuoksija reitillä tulikin vastaan). Korouomasta löytyy kuitenkin myös vaativampia reittejä, joilla on enemmän korkeuseroja.

Meidän reissulla tavoitteena oli lähinnä sellainen kiva päiväkävely luonnossa: Pysähdyimme pannukahveille jo vajaan parin kilometrin jälkeen. Sytytimme nuotion, söimme äidin pakkaamat eväät ja jatkoimme sitten taas matkaa. Kolmen neljän kilometrin jälkeen vastaan tuli metsän keskellä nököttävä vuokrakämppä, jonka kohdalla käännyimme takaisin ja talsimme samaa reittiä autolle.

korouoma8

korouoma1

Reissu juuri sen luonnon keskellä, jossa en vielä reilut kymmenen vuotta sitten nähnyt mitään ihmeellistä, tuntui nyt melkein taianomaiselta.

Hollannissa saa hakemalla hakea metsää, ja kunnon mäkienkin perässä joutuu matkustamaan aivan maan eteläosiin, Limburgiin. Tällaista meininkiä, että on ylipäänsä mahdollista ajaa kilometrejä, jopa kymmeniä kilometrejä, ilman, että vastaan tulee välttämättä yhtään autoa, tuntuu jo kahden Hollannissa asutun vuoden jälkeen aika uskomattomalta. Täällä kun ruuhka on vasta silloin, kun auto ei enää liiku mihinkään.

Voi sitten miettiä, miten siistiä se on sellaisen ihmisen mielestä, joka ei ole koskaan aiemmin nähnyt samanlaista koskematonta luontoa. En ihmettele yhtään, että Lapin-matkailu on nyt niin huudossa. Täälläkin on sanomalehdissä jatkuvasti Lapin-matkailumainoksia. Samaan aikaan, kun matkustimme Lappiin viikonlopunviettoon, hollantilainen matkatoimisto Voigt Travel aloitti kesäpakettimatkat Amsterdamista Rovaniemelle.

Toivon täällä itsekseni, että kohta tuota Amsterdamin ja Rovaniemen väliä voisi lentää myös suorilla reittilennoilla. En edelleenkään haluaisi asua paikassa, jossa ympärillä ei ole muuta kuin metsää, mutta keskellä korpea lomailu nollaa aivot parhaalla mahdollisella tavalla.

korouoma2

Muut ulkosuomalaiset, tuntuuko Suomi teistä yhtään eksoottiselta?

Suomi on eksoottinen maa – miksei sitä hyödynnetä?

Viikko Suomessa takana. Ihan hyvin täällä on mennyt: työ on mukavaa ja tuttua, ystäviä on ympärillä niin paljon, että melkein joka illalle on ollut jotain menoa.

Mutta yhtä minä ihmettelen: miksi tämä kaikki tuntuu tällaiselle metsän keskellä syntyneelle niin eksoottiselta?

helsingin_keskuspuisto6

helsingin_keskuspuisto4

Hollanti on kiva ja kaunis maa monella tapaa.

Kaupungit ovat pittoreskin söpöjä. Tuntuu etuoikeudelta saada asua hellepäivinä veneilijöistä täyttyvän kanaalin varrella.

Maaseutuakin riittää, heti sen kaupunkimaiseman ulkopuolella. En ole nähnyt missään muualla niin paljoa laiduntavia lampaita ja lehmiä kuin Hollannissa.

Luontoa nykyiseen kotimaahani on kuitenkin turha mennä etsimään. Siellä ehtii kymmenessä kuukaudessa alkaa kaivata kunnon metsiä, puiden varjostamia alueita – ja mäkiä. Voi jestas, mä olen kaivannut mäkiä, tuntureita ja kallioita, joiden päälle kiivetä.

Ekat päivät Helsingissä tuntuivat ihmeellisiltä: miten voi olla näin vehreää ja rauhallista keskellä pääkaupunkia? Ei tarvitse mennä kauas kesäkodista, ettei kuule juuri mitään muuta kuin hiljaisuuden.

helsingin_keskuspuisto7

helsingin_keskuspuisto3

En todellakaan ole aina ollut mikään luontofani. Olen syntynyt Lapissa, missä dissasin koko teini-ikäni vanhempieni halua asua keskellä ei mitään.

Sitten päädyin pannukakkumaahan nimeltä Alankomaat, ja kaikki se, mitä en nuorempana osannut tippaakaan arvostaa, alkoikin tuntua ihmeelliseltä.

Miettikääpä, miltä se tuntuu siitä ihmisestä, joka on asunut koko ikänsä Hollannissa. Tai vaikka kiinalaisessa suurkaupungissa.

helsingin_keskuspuisto2

helsingin_keskuspuisto

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksei Suomessa tajuta, millaisen ympäristön keskellä me asumme. Miksei tätä hommaa osata brändätä tämän paremmin? Miksei matkailua nähdä olennaisena palikkana kansantaloudessa ja ulkomaankaupassa?

Miksi esimerkiksi Lapin-matkailu on niin säälittävän sesonkiluonteista, kun oikeasti siellä piisaa sitä eksotiikkaa aivan ympäri vuoden?

Miksei turisteja viedä enemmän metsään poimimaan mustikoita ja kalastamaan? Tai ihan vaan olemaan ja ihmettelemään oikeaa metsää ja hiljaisuutta?

Vuosi ulkosuomalaisena, ja mietin tätä kaikkea aiempi määrä potenssiin kymmenen. Tämä, mitä meillä on, on aika ainutlaatuista.

helsingin_keskuspuisto8

helsingin_keskuspuisto5

Onneksi luin eilen iloisen uutisen. Hollantilainen matkanjärjestäjä Voigt Travel alkaa ensi kesänä lennättää ihmisiä Amsterdamista suoraan Rovaniemelle! Tämä on pieni askel, mutta oikeaan suuntaan otettu. Se antaa toivoa siitä, että Suomen-matkailu pikkuhiljaa tästä kehittyy.

Ylen juttua siteeraten hollantilaiset tuntevat vielä huonosti pohjoismaisia matkakohteita, mutta heitä kiinnostavat koskematon luonto ja turvalliset matkakohteet. (Jälkimmäistä aihetta sivusin muuten tällä viikolla töissäkin. Lukaiskaa täältä, jos kiinnostaa.)

Siinä on teille tilaisuus, hyvät suomalaiset. Älkää missatko sitä.

P.S. Menkääpä muuten metsään (jos on metsää, johon mennä) ja laittakaa kuulokkeista soimaan Vesalan Sinuun minä jään, joka on ehkä nätein suomalainen biisi muutamaan vuoteen.

Kuvat on otettu Keskuspuistosta, kolmen kilometrin päästä Helsingin ydinkeskustasta.

Rantakohde nimeltä Hollanti ja kesälomasuunnitelmia

 photo katwijk2.jpg

 photo katwijk.jpg

Täällä on saatu viime viikko nauttia aivan ihanista kesäsäistä. Kuulemma lempivuodenaikani on nyt aikaisessa, eikä tämä suinkaan olen ihan tavanomaisen hollantilaista. (Tuntuu kyllä, että niitä normaaleja säitä saa kaivata tai ”kaivata” nykyään aika monessa kolkassa, kiitos ilmastonmuutoksen.)

No, minä olen joka tapauksessa nauttinut, vaikken olekaan nukkunut viiteen yöhön kunnolla, kun asunto on kuin pätsi. Lämmöstä ja auringosta saa niin paljon hyvää mieltä ja energiaa.

Viime sunnuntaina kävimme pienellä päiväreissulla naapurikaupungissamme Katwijk aan Zeessä (kuvissa). Oletko koskaan ajatellut, että Hollanti voisi toimia myös rantakohteena? Minulla ei ainakaan ollut käynyt asia edes mielessä ennen tänne muuttamista.

Oikeastaan täytyy myöntää, etten vuosi sitten edes tajunnut, miten lähellä merenrantaa Leiden on. Meiltä on matkaa Katwijkiin kymmenen kilsaa, ja kaupungin ranta on yksi hienoimmista koskaan näkemistäni. Eikä Katwijk ole ainoa löhökohde tässä lähellä. Esimerkiksi Haagin Scheveningen ja Noordwijkin dyynit ovat täälläpäin käsitteitä (ja minulta vielä näkemättä, mutta älkää huoliko: korjaan ongelman pikimmiten).

Muuten viime päivät ovat kyllä menneet kesästä huolimatta opiskellessa. Iltapäivällä, kun olin juuri viettänyt kaksi suhteellisen intensiivistä päivää pelkkää tieteen filosofiaa tankaten ja samaan aikaan kärsinyt pienestä univajeesta, rojahdin sänkyyn katsomaan Fitnesspäiväkirjoja salmiakkipussin ja punkkulasillisen kanssa. Ulos ei enää huvita mennä, sillä siellä tuulee kylmästi ja lämpötila on pudonnut aamusta yli kymmenen astetta, mutta joskus onkin kiva nollailla sisällä. Varsinkin kun asunto on nyt jo vähän viilentynyt.

Ai niin, ja ostin myös lennot Berliiniin! Tasan neljän viikon päästä elämäni toinen fuksivuosi on taputeltu kasaan, ja koska en joudu tekemään tänä vuonna yhtään uusintatenttiä, ehdin pitää ennen kesätöihin lähtöä pienen lomankin. Kippis sille!

Aion viettää Saksassa viikon, ja jo jollain tapaa tutussa pääkaupungissa seikkailun lisäksi tarkoituksena on piipahtaa moikkaamaan vanhaa, rakasta ystävääni Leipzigiin. Kauppalehden Optio kertoi viime vuonna, että Leipzig on uusi hipsterimekka, uusi Berliini. Jotain samansuuntaista vihjaili viime kesänä myös työkaverini, joka oli ollut kaupungissa vaihdossa ja paikkaan silminnähden rakastunut. Odotan uutta tuttavuutta innolla.

Olisi huippua, jos kertoisitte kommenttiboksissa, mitä etenkin Leipzigissa kannattaa nähdä!

Tarinani matkailijana

Viime viikkoina olen lukenut monen bloggaajan tarinoita siitä, millaisia matkailijoita he ovat. Alun perin bongasin haasteen Globe Called Home -blogista, jota kirjoittava Jenni kehotti kaikkia asiasta innostuvia tarttumaan haasteeseen. Koska minusta tällaisia tarinoita on kiva lukea, päätin kertoa omankin tarinani.

 photo 1992kalajoki.jpg
Kalajoella muutaman vuoden ikäisenä 1990-luvun alussa
 photo 1997pori.jpg
Välistoppi matkalla Poriin. Vuosi taisi olla 1997.

Olen maininnut aiemminkin, että lapsuudenkodissani matkusteltiin harvoin. Lapsuuden ainoat matkamuistoni sijoittuvat Suomeen, ja pienenä olin innoissani, jos pääsin käymään vaikkapa Oulussa tai Lappeenrannassa. Hauskimpia lapsuuden matkamuistojani olivatkin kaikki kesälomat, joilla ylipäänsä lähdettiin reissuun!

Kuten taitaa olla monen muunkin lappilaisen kohdalla, ensikosketukseni ulkomaille tapahtui niinkin eksoottisessa kohteessa kuin Haaparannalla. En muista, milloin kävin ensimmäistä kertaa Ruotsin puolella, mutta sen muistan, miten jännää oli, kun kaupankassa puhui ihan spontaanisti sekä sujuvaa suomea että ruotsia. Yläasteikäisenä kävin kahdesti Tallinnassa, joka oli Lapista katsottuna jo vähän enemmän ulkomailla.

 photo 2007rodos.jpg
Rodoksella syksyllä 2007
 photo 2014rodos.jpg
Rodoksella kesällä 2014

Mieleenpainuvin matkakokemukseni sijoittuu lukion lopulle. Kirjoitin ylioppilaaksi syksyllä 2007, ja lahjana äitini osti hänelle, minulle ja veljelleni syyslomareissun Rodokselle.

Kohde valikoitui ihan sellaisesta käytännön syystä, että Rovaniemeltä tai Oulusta ei saanut tuohon vuodenaikaan pakettimatkoja tai suoria lentoja mihinkään muualle lämpimään. Muistan, miten minua ärsytti. Pääsen viimeinkin etelään, mutta sitten pitää mennä johonkin ”hirveään turistirysään”.

Jälkikäteen tuo ennakkoasenne lähinnä naurattaa. Tokihan Rodos on turistirysä, mutta sitäpä en olemattoman matkustuskokemukseni perusteella tajunnut, että se voisi silti olla ihana paikka. Enkä tiennyt varsinkaan sitä, että ihastuisin paikkaan niin, että alle puolta vuotta myöhemmin muuttaisin sinne asumaan.

Rodos ei ole ikimuistoisin paikka, jossa olen käynyt, mutta sieltä kaikki alkoi.

 photo 2012hongkong.jpg
Hongkongin Victoria Peakilla joulukuussa 2012
 photo IMG_2680.jpg
Wienissä 2012

Paikkoja, joissa olen käynyt mutta joihin haluaisin matkustaa uudelleen, ovat esimerkiksi Hongkong, Italia ja Itävalta.

Hongkongissa kävin joulukuussa 2012, mutta en muista kaupungista mitään muuta kuin kuivatulta kalalta haisevat kadut, maisemat Victoria Peakilta ja epäilyttävän näköisen ruuan, josta sain ruokamyrkytyksen. Muistaakseni vietimme kaupungissa viisi päivää, mutta kuumeen ja myöhemmin iskeneen ruokamyrkytyksen vuoksi en saanut tuosta ajasta mitään irti. Opin kuitenkin yhden asian: Jos vielä joskus lähden reissuun sairaana, vietän suosiolla päivän tai kaksi hotellihuoneessa parantelemassa. Silloin kohteesta ehtii ehkä myös nauttia.

Italiassa olen käynyt vain Roomassa. Haluaisin palata ikuiseen kaupunkiin uudelleen, mutta vielä enemmän minua houkuttelisivat Firenze, joka on ollut unelmakohteideni listalla jo vuosikaudet, sekä Sisilia. Itävallassa olen käynyt Wienissä, ja ihastuin kaupunkiin ensitapaamisellamme niin kovasti, että olen jo kohta neljä vuotta haaveillut paluusta.

Kamalinta matkakohdetta on mielestäni tosi vaikea sanoa. Niistä paikoista, joista olen käynyt, varmaan vähiten olen tykännyt Turkissa olevasta Marmariksesta. Paikka oli kaunis, mutta ärsyttävä sisäänheitto- ja peräänhuutelukulttuuri eivät miellyttäneet tippaakaan. Kamala on kuitenkin vähän turhan voimakas sana, ja haluan vielä joskus käydä Turkissa uudelleen. En kuitenkaan välttämättä rantalomakohteessa vaan esimerkiksi Istanbulissa.

 photo 2013rooma.jpg photo 2015leiria.jpg

Kadehdin niitä, jotka osaavat nauttia yksinmatkailusta (ja siitä, että itsestä saa otettua lähinnä surkeita selfieitä käsivaralla tai peilin kautta).

Olen matkaillut myös omin nokkineni, mutta tykkään paljon enemmän reissata seurassa. En pelkää esimerkiksi ravintolaanmenoa itsekseni – teen sitä paljon esimerkiksi Suomessa ja täällä Hollannissa – mutta haluan jakaa reissulla saadut uudet kokemukset jonkun toisen kanssa. Yksin reissatessa minulla on usein hieman epävarma olo. Onneksi olen löytänyt vierelleni samanhenkisen puolison, joka harvoin kieltäytyy matkasta!

Vaikken lapsena juuri päässyt matkustelemaan, olin tosi kiinnostunut ulkomaista ja vieraista kielistä. Nykyään puhun suomen lisäksi puhun sujuvasti englantia ja huonommin myös ruotsia, ranskaa, kreikkaa, saksaa, espanjaa ja hollantia. Tällä hetkellä opiskelen tätä paikallista kieltä, mutta toivon, että pääsen vielä petraamaan myös ainakin espanjan, ranskan ja ruotsin taitojani.

Luen joskus ennen matkoja matkaoppaita, mutta kovin innostunut en niistä ole. Mieluummin googlaan nettiartikkeleita ja blogipostauksia etenkin ravintolavinkkien toivossa. Mondon matkaoppaita saatan kyllä selailla vaikken olisi reissuun lähdössäkään. Ne ovat niin hyvin kirjoitettuja.

 photo 2013vientiane.jpg
Vientianessa, Laosissa uutenavuotena 2013
 photo 2013berliini.jpg
Berliinissä kesällä 2013

Koska matkustan yleensä mieheni kanssa, pyysin häntä kuvailemaan kolmella sanalla millainen matkailija olen. Vastaus oli ”spontaani, rutinoitunut ja ennakkoluuloton”.

Spontaani kuulemma siitä syystä, etten juuri suunnittele matkoja etukäteen tai tee päiväohjelmia, vaan tykkään mennä fiilispohjalta. Rutinoitunut sen vuoksi, että olen tottunut matkustamaan, enkä enää nykyään stressaa siihen liittyvistä asioista (toisin kuin ensimmäisillä matkoillani kun olin varma, että kone lähtee ilman minua, ellen ole kentällä vähintään kaksi tuntia ennen lähtöä!) Ennakkoluuloton siksi, ettei poikaystäväni muista minun kieltäytyneen mistään kohteesta tai ehdotuksesta reissuun liittyen. Ja eihän sellainen toimittajan uteliaalle luonteelle sopisikaan!

 photo coimbra.jpg
Coimbrassa, Portugalissa keväällä 2015
 photo 2015ranua.jpg
Ranualla joulukuussa 2015

Viime vuoden aikana olen käynyt Teneriffalla, Portugalissa, Nizzassa ja Lontoossa – ja tietysti Hollannissa ja Suomessa. Tänä vuonna tarkoituksenani olisi käydä vielä ainakin naapurimaissa Saksassa ja Belgiassa. Toiveissani olisi päästä myös johonkin kauemmas, mutta aika näyttää, onko siihen aikaa ja/tai rahaa.

Tässä vielä postauksen tukena käytetyt kysymykset. Vastatkaa ihmeessä tekin niihin, ellette ole sitä vielä tehneet!

1. Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?
2. Paras matkamuisto lapsuudestasi?
3. Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
4. Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluasit uudelleen?
5. Mitä kieliä osaat puhua?
6. Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
7. Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
8. Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
9. Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
10. Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
11. Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?

Jätä kommentti täällä

Läheiseksi muuttuneesta Lontoosta ja lapsuudenhaaveista

Blogi on jäänyt vähän paitsioon viime aikoina. Ensin oli tenttiviikko, sitten alkoivat uusi lukukausi ja uudet kurssit. Sekä tietysti se uusi elämä, jota en kerennyt startata tammikuun alussa. Olen päättänyt tunkea tästä lähtien viikko-ohjelmaani paitsi johdonmukaista opiskelua myös liikuntaa vähintään kolmesti viikossa. Ainakin alku on sujunut hyvin, olenhan pysynyt suunnitelmissani jo viikon!

Viime viikolla kuitenkin lomailin, itse asiassa ensimmäistä kertaa kunnolla sitten toukokuun. Silloin toukokuussakin taisin kyllä lomaviikollani vähän näpytellä työhommia, ja niin tein kyllä tälläkin kertaa. Mutta kun käy juttukeikalla ekaa kertaa viiteen kuukauteen, sekin tuntuu aika lailla lomalta.

Töiden teko oli kuitenkin viime viikon sivujuonne. Pääosassa oli kolmen päivän reissu Lontooseen.

 photo lontoo5.jpg

 photo lontoo4.jpg

Britanniassa asunut opiskelukaverini repesi syksyllä nauruun, kun kerroin, etten ole ikinä käynyt Lontoossa, vaikka olenkin käynyt Englannissa. Olin kuulemma ainoa hänen tuntemansa henkilö, joka sanoo näin.

Keväällä 2010 halusin mennä pääkaupungin sijasta Liverpooliin, sillä ajattelin, ettei pitkä viikonloppu Lontoossa riitä mihinkään. Eikä se toki riitäkään, jos haluaa nähdä kaiken. Mutta enää kaiken kerralla ahmiminen ei kiinnostanut. Halusin nähdä sen, mitä ehtii ja mitä tulee vastaan, hengata pubeissa ja kiertää kirjakauppoja.

 photo lontoo3.jpg

 photo lontoo1.jpg

Harvassa kaupungissa on tullut sama fiilis kuin Lontoossa.

Samaan aikaan kaikki on outoa ja uutta, samalla kuitenkin niin tuttua. Lapsuuden maisemia mutta erityisellä tavalla: niitä, joita on tullut koettua telkkarisarjojen ja elokuvien kautta. Big Ben, Westminster Abbey, Tower Bridge, Piccadilly Circus. Osaatko sanoa, mikä paikka on mikin? kysyi englanninkirja kymmenvuotiaalta Anulta. Paria vuotta myöhemmin halusin kielikurssille Englantiin, mutten päässyt.

Kuten varmasti monelle muullekin, teininä Lontoo edusti minulle tuolla jossain kaukana olevaa maailmaa.

Lempipaidassani oli Lontoon Undergroundin logo, ja kerran sählyharkoissa eräs tyttö kysyi, olenko käynyt Lontoossa. Muistan hämmentyneeni: En toki. Mutta olisi kyllä niin siistiä käydä.

Matka Lapista Lontooseen tuntui tähtitieteellisen pitkältä. Koska perheessäni ei matkusteltu, en ollut koskaan käynyt Tallinnaa kauempana. Silti tiesin, että haluan matkustella ja nähdä maailmaa. Ja olin varma, että Lontoosta se pitäisi aloittaa.

 photo lontoo7.jpg

 photo lontoo6.jpg

Sitten kasvoin aikuiseksi, reissasin ja asuin ulkomailla, mutta sittenkin muualla kuin Britanniassa.

Yhtäkkiä kaukaisilta tuntuivatkin nuo teinivuosien ajatukset. Lontoo ja Pariisi ja Rooma olivat tulleet niin lähelle, ettei niihin ollut enää mikään kiire. Niistä oli tullut paikkoja, jotka pitää totta kai joskus nähdä, mutta joihin ehtii koska vain. (Enpä ole sitten vieläkään käynyt Pariisissa.)

Jos ystäväni ei asuisi Lontoossa, en varmaan olisi lähtenyt juuri sinne nytkään. Mutta onneksi lähdin.

Pintaraapaisu Lontoota ei herättänyt varmastikaan samaa paloa, jonka se olisi saanut aikaan 19-vuotiaana, mutta kaupunki oli silti juuri niin siisti kuin tervehdyksiä englanniksi opetellessani ja angstisena teininä sählyä pelatessani kuvittelin.

Toivottavasti pääsen tutustumaan siihen vielä joskus paljon paremmin.

Reissuvuosi 2015

Sain Lauran blogista idean koota yhteen postaukseen tämän vuoden reissut. En ole ainakaan tämän blogin elinaikana moista koostetta koskaan tehnyt, mutta idea on mielestäni hauska ja muistelu on aina mukavaa. Tässäpä siis matkamuistoja vuodelta 2015.

 photo candelaria1.jpg

orotava9

cristianos10

Gran Canaria ja Teneriffa

Tämä vuosi lähti käyntiin lentokentältä. Lensin uudenvuodenpäivänä Gran Canarialle. Siellä vietimme yhden yön, ja suuntasimme sitten Teneriffalle kokonaiseksi pariksi kuukaudeksi.

Talvi jossain lämpimässä ja valoisassa paikassa oli ollut haaveenani jo pitkään, ja oli ihanaa päästä tuo unelma toteuttamaan. En ollut käynyt Teneriffalla koskaan aiemmin, mutta viihdyin siellä tosi hyvin. Saaren luonto on aivan mieletön ja ruoka hyvää. Kesäihmisenä Kanariansaarten ilmastoa parempaa on vaikea kuvitella. Voisin hyvin asua siellä pidempäänkin!

Paluumatkalla vietimme taas yhden yön Gran Canarian puolella Las Palmasissa, josta jäi lyhyiden piipahdusten perusteella tosi kiva mielikuva. Myös siellä viettäisin mielellään enemmänkin aikaa.

Kaikki Teneriffan-talveen liittyvät jutut löytyvät täältä.

 

 photo leiria2.jpg

 photo coimbra7.jpg

 photo lissabon7.jpg

Lissabon, Leiria ja Coimbra

Toukokuussa ennen kesätöiden aloittamista vietin vajaan viikon Portugalissa. Veljeni oli keväällä työharjoittelussa pienessä Leirian kaupungissa, jossa halusin totta kai käydä häntä moikkaamassa.

Tämä oli ensimmäinen kertani Portugalissa, ja niin ihana kuin Lissabon onkin, oli avartavaa nähdä muutakin maata kuin pelkästään pääkaupunki.

Leiria oli viehättävä kaupunki. Sieltä mieleen jäi etenkin hieno Leirian linna, josta avautuu näkymä koko kaupungin ylitse.

Vielä enemmän ihastuin Portugalin entiseen pääkaupunkiin Coimbraan, joka on tunnin matkan päässä Leiriasta. Se tunnetaan muun muassa yliopistostaan ja siitä, että se on toinen Portugalin merkittävistä fado-kaupungeista.

Lissabonissa ehdin viettää vain yhden kokonaisen päivän, mutta onneksi oikein mukavan sellaisen. Aion varmasti vielä palata kaupunkiin.

 

 photo leiden2.jpg

 photo 2015-09-26 03.10.16 1.jpg

 photo 2015-10-02 07.11.39 2.jpg

Leiden

Kesällä ehdin kesätöiden vuoksi tehdä vain yhden ulkomaanreissun, ja sekin suuntautui nykyiseen kotikaupunkiini Leideniin.

Portugalissa ollessani sain tietää, että muuttaisin mitä luultavammin Hollantiin syksyllä. Halusin käydä katsomassa etukäteen, miltä tulevassa opiskelukaupungissa näyttäisi, vaikka aikaa viikonloppua pidemmälle reissulle ei aikaa ollutkaan.

Leiden jäi heti mieleeni viehättävänä pikkukaupunkina, jossa viihtyisin varmasti. Ja oikeassa olin: tällä hetkellä en haluaisi muuttaa täältä mihinkään!

 

 photo jaumlttikukka.jpg

 photo turku2.jpg

 photo turun linna 3.jpg

 

Turku

Eka kertani Turussa (jos yhtä lentokenttäpiipahdusta ei lasketa) – kyllä vain!

Tämäkin oli heinäkuinen viikonloppureissu, josta vahvimmin jäi mieleen Aurajoen ranta ja yksi elämäni parhaista ravintolakokemuksista Kaskiksessa.

Turku vaikutti ainakin kesäkaupunkina aivan valloittavalta, ja tutustuisin siihen mielellään vähän paremminkin.

 

 photo 2015-10-01 03.18.45 1.jpg

 photo 2015-10-01 05.34.37 1.jpg

 photo 2015-10-01 07.45.22 1.jpg

Rotterdam

Rotterdamissa olen käynyt jo kolme kertaa syksyn aikana, ja siitä on tullut ihan ehdoton lempparikaupunkini Hollannissa (Leidenin ohessa).

Rotterdamissa parasta on upea, futuristinen arkkitehtuuri ja se, että siellä on kaikki se, mitä Amsterdamissakin – lukuun ottamatta järkyttäviä turistilaumoja. Rotterdam on myös todella kansainvälinen kaupunki, mikä näkyy kivasti katukuvassa.

Lasken Rotterdamin mukaan tähän listaukseen, sillä siellä olen ollut myös yötä viime viikonloppuna. Ensimmäisen kerran kävin kuitenkin kaupungissa lokakuussa, kun ystäväni Suomesta oli luonani kyläilemässä.

 

 photo IMG_20151124_144023.jpg

 photo 2015-11-22 02.07.07 2.jpg

 photo 2015-11-24 12.48.59 1.jpg

Nizza

Marraskuussa teimme muutaman päivän matkan Nizzaan.

Lähtö oli viikko Pariisin terrori-iskujen jälkeen, mikä totta kai vähän herätti erilaisia ajatuksia kuin matkaan lähtö yleensä. Päällisin puolin kaikki näytti kuitenkin Nizzassa aivan tavalliselta, ainoastaan passintarkastukset olivat käytössä lentokentällä ja laukut tutkittiin monissa museoissa ja kauppakeskuksissa.

Tämä oli ensimmäinen kertani Ranskassa, ja olin jopa vähän yllättynyt siitä, miten välimerellistä tuolla Etelä-Ranskassa (ja, indeed, Välimerellä) oli. Ruoka oli erinomaista, meren läheisyys ja aurinko tuntuivat ihanalta, ja yllätyksekseni ymmärsin lukiossa lukemaani ranskaa paljon paremmin kuin olin etukäteen ajatellut.

 

Summa summarum

Tänä vuonna tuli siis käytyä Suomen lisäksi neljässä eri maassa, joista kaksi oli kokonaan uusia.

Määrä tuntuu paperilla aika vähäiseltä, mutta toisaalta tykkään viipyä yhdessä paikassa pidempään ja olenkin viettänyt puolet vuodesta muualla kuin Suomessa, vaikken vielä vuoden alussa tiennyt varsinaisesti muuttavani ulkomaille.

Täällä Hollannissa on tullut reissailtua ja tutkittua paikkoja sen verran innokkaasti, että olen mielestäni nähnyt tänä vuonna paljonkin uutta. Ja paljon nähtävää riittää vielä ennen kuin voin sanoa tuntevani uuden asuinmaani hyvin.

Ensi vuonna tavoitteenani olisi käydä uusista paikoista ainakin eteläisessä naapurimaassa Belgiassa. Varsinkin Antwerpen houkuttelisi minua kovasti, mutta myös ristiriitaisia mielipiteitä herättävän Brysselin haluan ehdottomasti nähdä. Molempiin kaupunkeihin on Leidenistä niin lyhyt matka, että sinne voi lähteä vaikka päiväreissullekin.

Vuodeksi 2016 on suunnitteilla myös reissut ainakin Lontooseen ja Berliiniin. Ja tietysti Helsinkiin, johon olen menossa kesällä peräti pariksi kuukaudeksi.

Tämän postauksen myötä blogini hiljentyy joulunviettoon. Rauhallista ja onnellista joulun aikaa kaikille, missä ikinä olettekin!

 

 

Pitäisikö pelätä?

En muista kertaakaan ennen tätä aamua jännittäneeni lentokoneeseen nousua.  En pelkää koneen törmäävän Alppeihin, enkä jaksa maalailla uhkakuvia koneen kaappaavista terroristeista.

En ainakaan tavallisesti.

Nyt Keski-Euroopassa tilanne on kuitenkin tavallisesta poikkeava, ja koska asun vain muutaman tunnin matkan päässä alueen merkittävimmistä kaupungeista, epävarmuus tulee iholle.

Kun kuulin Pariisin terrori-iskuista, ensimmäinen ajatukseni oli valtava epäusko. Seuraavana tuli kuristava pelon tunne.

Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi. Yksittäistapaus, vaikkakin aivan valtavan järkyttävä. Koskaan ei voi tietää, milloin ja missä räjähtää seuraavaksi, ei vaikka miten ennakoisi ja virittelisi foliohattuja. Terveen järjen käyttäminen on fiksua, mutta pelkääminen lopulta aika turhaa.

Järkeilevistä ajatuksistani huolimatta Ranskaan lähtö alkoi jännittää paria päivää ennen matkalle lähtöä. Ei koskaan pitäisi lukea anonyymien uhkakuvien maalailua ja spekulointeja netissä…

Ranskassa turvallisuusvalmius on tänä vuonna tehtyjen iskujen vuoksi korkeimmalla tasollaan ja passia kannattaa nyt pitää mukana kaupungilla liikkuessa, sillä poliisi saattaa vaatia ohikulkijoita tarkistamaan henkilöllisyytensä.

Tänään Belgiassa Brysselin alueella nostettiin terrorismin uhkataso korkeimmilleen. Yleisötapahtumia on peruttu ja lehtitietojen perusteella Brysselin katukuva näyttää autioituneelta.

Viime lauantaina käydessäni naapurikaupungissani Haagissa valtavat poliisilaumat pistivät silmään ja tänään Schipholilla syynättiin laukkuja paljon tavallistakin tarkemmin, vaikka Hollannissa erityisestä terrorismin uhkasta ei ole ollutkaan puhetta.

Niinpä aamulla lentokoneessa kieltämättä hieman jännitti. Ihmetytti aivan olemattomat asiat, kuten lentoemännän kuulutus siitä, että neljän matkustajan pitäisi ottaa yhteyttä matkustamohenkilökuntaan, ja vierustoveri, joka ei laittanut reppuaan penkin alle vaan nukkui se sylissään.

Pelko ja epävarmuus ovat luonnollisia tunteita, mutta auttavatko ne mitään? Väittäisin, että tuskin. Talouselämän haastattelema professori Jaakko Hämeen-Anttila muistutti tällä viikolla fiksusti, että terrori-iskuissa ei ole mitään muuta uutta kuin korkeintaan Ranskan joutuminen niiden kohteeksi, eivätkä Pariisin iskut tuoneet tullessaan mitään uutta käännettä.

On hyvä, että viranomaiset pyrkivät suojelemaan kansalaisiaan ja matkailijoita parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka se luo myös epävarmuuden ilmapiiriä, ennen kaikkea sen pitäisi mielestäni saada aikaan turvallisuuden tunnetta.

Nyt olemme perillä Nizzassa, yhdessä Ranskan suurimmista kaupungeista. Ja täällä kaikki vaikuttaa aivan tavalliselta, ihan turvalliselta. Aurinko paistaa, Välimeri kimaltaa, palmupuut huojuvat ja meikäläisen ranska on surkeaa. Ehkä se on illuusio, ehkä vain sitä, millaista elämä Länsi-Euroopassa oikeasti edelleen on.

image

Pelko ei oikeuta rasismiin

Olen kotoisin pohjoissuomalaisesta kylästä, jossa asuu vain muutama tuhat ihmistä. Lähimpään kunnon kaupunkiin on tunnin matka. Välissä on hehtaaritolkulla suota ja metsää.

Lapsuuden kotipaikkakuntani oli siellä asuessani ja lienee edelleen käytännössä sataprosenttisen suomenkielinen ja väestöltään aivan yhtä homogeeninen.

Suomi on maantieteellisesti aika kaukana kaikesta. Erityisen kaukana on tuollainen pieni kylä, jonne kukaan ei eksy vahingossa. Voi hyvin olla, ettei siellä asuva ole koskaan edes keskustellut ulkomaalaisen kanssa, saati tutustunut sellaiseen.

 

On luonnollista, että oudot asiat tuntuvat pelottavilta ja jopa uhkaavilta.

Taustani vuoksi voin ymmärtää sen. Jos olisin jäänyt lapsuudenmaisemiini enkä olisi lähtenyt katsomaan, mitä muuta Suomesta ja muualta maailmasta löytyy, saattaisin jopa antaa vallan järjettömille epäluuloille.

Ilman lähtemistä en olisi nimittäin nähnyt Ateenan kaduilla liikuntakyvyttömiä kerjäläisiä ilman raajoja. En olisi todistanut olkihökkeleissä, vaarallisella vuorenjyrkänteellä asuvia perheitä Laosin maaseudulla tai pahvilaatikoissa nukkuvia ihmisiä Hongkongissa.

En olisi koskaan nähnyt, millaista on olla oikeasti köyhä.

Toisaalta en tietäisi millaista on opiskella vuosikurssilla, jolla on ihmisiä liki 30 eri kansalaisuudesta *. Eikä minulla olisi hajuakaan siitä, millaista on olla se paikallista kieltä osaamaton maahanmuuttaja, joka on lähtenyt ulkomaille saavuttaakseen jotain parempaa.

Sillä sellainen minä olen.

Se, että olen vaaleaihoinen ja -hiuksinen, lähtöisin rikkaasta ja turvallisesta länsimaasta ei tee asiaan poikkeusta. Hollannissa olen ulkomaalainen, joka viimeksi pari päivää sitten kuuli muistutuksen, että sun pitää oppia paikallista kieltä (niin kuin pitääkin, sillä haluan sopeutua, pärjätä ja viihtyä).

Sitä, että minä lähden nauttimaan laadukkaasta opetuksesta arvostetussa yliopistossa ja vien mahdollisesti opiskelupaikan ja ehkä tulevaisuudessa työpaikankin joltakin paikalliselta, ei kuitenkaan tunnu kyseenalaistavan kukaan. En ole myöskään toistaiseksi kohdannut ainoataan ihmistä, joka suhtautuisi minuun rasistisesti.

Sen sijaan moni kyseenalaistaa sen, että joku toinen jättää kotinsa ja pakenee jo vuosia kestänyttä sotaa.

 

Kukaan meistä ei voi valita kotimaataan. Toisten lähtökohdat ovat paremmat kuin toisten, mutta se ei tarkoita, että kukaan olisi ansainnut osaansa.

Ja vaikka maat ja kulttuurit ovat erilaisia, ihmiset ovat pohjimmiltaan kaikkialla aika samanlaisia.

Suurin osa aikuisista haluaa tehdä töitä, perustaa perheen ja tarjota sille mahdollisimman hyvät oltavat. Suurin osa vanhemmista tahtoo, että heidän lapsensa saavat käydä turvallisesti koulua ja voivat hankkia hyvän ammatin.

Tämä voi olla naiivia, mutta haluan uskoa, että harva suomalainen on todellisuudessa rasisti.

Uskon, että moni meistä on vain tietämätön ja sen vuoksi pelkää. En nimittäin usko lukeneeni kovinkaan montaa pakolaisvastaista kirjoitusta, joiden kirjoittaja olisi todella nähnyt maailmaa – sodasta puhumattakaan.

Vieraista kulttuureista tulevien ihmisten aiheuttama pelko ja siitä kumpuavat ennakkoluulot ovat kuitenkin irrationaalisia, eivätkä millään tapaa oikeutettuja. Sinulla ei ole mitään oikeutta kohdella toista huonosti ja epätasa-arvoisesti vain siksi, että sinä kuvittelet hänen olevan tietynlainen.

Onneksi ennakkoasenteista voi päästä yli helposti, uskaltamalla tutustua ja luottaa ihmisiin.

Kansainvälisyys, uusiin maihin ja toisista kulttuureista tuleviin ihmisiin tutustuminen on rikkaus, maahanmuutto Suomelle myös välttämättömyys.

Ennen kaikkea olisi täysin sydämetöntä ja epäinhimillistä olla auttamatta ihmisiä, jotka apua todella tarvitsevat.

* Vastaus: Opiskelu monikulttuurisella vuosikurssilla on ihan samanlaista kuin silloin, kun opiskelee vuosikurssilla, jolla on ihmisiä vain yhdestä kansalaisuudesta. Vaikka osa nykyisistä opiskelukavereistani on esimerkiksi uskontonsa vuoksi juomatta alkoholia tai puhuu äidinkielenään mandariinikiinaa, se ei vaikuta minun elämääni mitenkään muuten kuin korkeintaan avartamalla maailmankuvaani.