Stressiä ja hyvää mieltä kevään opinnoista

Tänä aamuna kymmeneltä mietin, onko Hollannissa opiskelu tehnyt minusta kunnianhimoisemman (lue: helposti stressaantuvamman) vai mahtaako aika vain kullata muistot.

Aamulla alkoi rekisteröityminen kevätlukukauden kursseille. Rekisteröityminen oli siinä mielessä jännää – ja stressavaa – että olen kohta tehnyt suurimman osan kandivaiheeni pakollisista opinnoista, ja tulevaisuudessa lukkarini koostuu pääosin erikoistumisopinnoista sekä valinnaisista kursseista.

Toisin kuin Suomessa, Hollannissa psykologit erikoistuvat maisterivaiheessa johonkin tiettyyn psykologian ala-alueeseen ja maisteriohjelmaan sisäänpääsy edellyttää usein tietynlaisia pohjaopintoja. Sen vuoksi tässä vaiheessa opintoja on hyvä olla jokin suuntautumisvaihtoehto mielessä. Minä olin jo vajaa vuosi sitten aika varma, että haluan erikoistua kehityspsykologiaan. Viime syksynä mielessä kirkastui vielä se, että haluaisin tehdä tutkimusmaisterin, joka avannee ovia vähän laajemmin kuin kliinisen puolen maisteri.

Yliopistolla pelotellaan aina sillä, miten kurssit täyttyvät tosi nopeasti, vaikka rekisteröitymisaika kestääkin virallisesti viikkoja. Niinpä olin jo ennen kymmentä kytiksellä tietokoneen ääressä, että voin heti logata itseni niille kursseille, jotka haluan keväällä tehdä. No, en ollut ainoa, joten tietenkin se saakelin yliopiston serveri kaatui heti kun rekisteröityminen alkoi. Siihen kun yhdistää sata vuotta vanhan läppärini, joka lataa ihan kaikkea superhitaasti, ei hirveästi naurattanut. Mitään plan B:tä mulla ei tietenkään ollut sen varalle, etten pääsisi jollekin haluamalleni kurssille.

Olin kuitenkin lopulta onnekas, ja kun nettisivu alkoi koneellani pelittää, kaikilla haluamillani kursseilla oli vielä tilaa. Hyvä niin, sillä tämä kunnianhimo – tai tyhjänpäiväinen stressaaminen – aiheuttaa huonoa omaatuntoa ja pelkoa siitä, etteivät opinnot etene toivotusti. Eikä tämmöinen stressaaminen kovin hyväksi ole terveydellekään.

Hulluinta on, etten muista stressanneeni about yhtään mistään opinnoistani Suomessa! Paitsi ehkä AMK-urani ainoasta hylsystä (taloustoimittajalle uskottavaan tapaan se tuli tietysti kansantalouden perusteista). Voi tosin olla, ettei tällaisia juttuja vaan enää muista jälkikäteen.

Nyt on joka tapauksessa jo ihan hyvä mieli ja kevään lukkari näyttää sopivan tasapainoiselta. Tämän jakson jälkeen minulla on vielä kolme pakollista kurssia jäljellä. Niiden lisäksi teen ensimmäisen erikoistumiskurssini kliinisestä lasten ja nuorten psykologiasta sekä kognitiivisen psykologian valinnaiskurssin nimeltä Emotion and Cognition. Vaikka olen tykännyt opinnoistani tähän asti tosi paljon, tuntuu tosi kivalta päästä viimein myös vaikuttamaan niiden sisältöön itse.

Nyt kuitenkin takaisin tenttikirjojen pariin, sillä ennen kuin pääsee opiskelemaan mitä lystää, pitää hoidella alta pois tämän jakson tentit, jotka ovat jo ensi viikolla.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *