Q&A: Opiskelu Leidenissä

Keskiviikon kunniaksi seuraa jatkoa kysymys-vastauspostausten sarjalle. Tällä kertaa aiheena on opiskelu Leidenissä. Kiitos taas kysymyksiä lähettäneille!

Niille, joita tämä aihe ei jaksa niin kauheasti napata, tiedoksi, että sarjan viimeinen kirjoitus käsittelee sitten jo ainakin osittain muita asioita. Ensimmäinen postaus puolestaan löytyy täältä.

 

Millainen sosiaalinen puoli on ollut opiskelujen ulkopuolella? Oletko liittynyt eri opiskelijajärjestöihin tms. ja oletko tutustunut paikallisiin vai viettänyt lähinnä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa aikaa?

Olin puolitoista vuotta mukana yliopiston kuorossa, joka on osa yhtä opiskelijajärjestöä. Muuten olen ollut opiskeluhulinarintamalla aika epäaktiivinen, koska kolmekymppisyys. Leidenissä on kyllä paljon opiskelijajärjestöjä, joten varmasti sieltä löytyy jokaiselle kiinnostuneelle jotain.

Minulla on sekä hollantilaisia että ulkomaalaisia kavereita, mutta läheisimmät ystäväni taitavat olla kanssaulkkiksia. Hollantilaisiinkin on kuitenkin siinä mielessä helppo tutustua, että esimerkiksi meidän koulutusohjelmassamme on paljon myös paikallisia opiskelijoita.

 

Oletko hyödyntänyt yliopiston tarjoamaa kuntosalikorttia, ja jos olet, millaisia kokemuksia siitä on?

Minulla oli eka opiskeluvuoden yliopiston salikortti. Kokemukset olivat hyviä: ryhmäliikuntatunteja on niin viikolla kuin viikonloppuisin sekä tilat ja laitteet ovat modernit ja siistit.

Valitettavasti sali oli aika kaukana kotoani, joten sen hyödyntäminen jäi aika vähiin. Täksi lukuvuodeksi liityin kotiani lähellä olevan kuntosalin asiakkaaksi.

 

Pääseekö koulun kuntoilutiloissa saunomaan?

Ei valitettavasti. Hollannissa on kuitenkin muita kuntosaleja ja saliketjuja, joiden tiloissa on sauna, ja kuntosalisopparit ovat yleisesti ottaen aika kohtuuhintaisia.

 

Talvista tunnelmaa oikiksen pihalta. Onneksi enää ei ole näin harmaata!

 

Olisiko sinulla antaa esimerkkejä esimerkiksi ensimmäisen vuoden lukujärjestyksestä? Ollaanko koululla usein viitenä päivänä viikosta vai vähemmän?

Yhdessä jaksossa on tavallisesti kolme kurssia. Kursseihin kuuluu kahden tunnin luento kerran viikossa sekä kahden tunnin workgroup kerran viikossa tai kahdessa.

Riippuu ihan säkästä, kuinka monena päivänä viikossa pitää olla yliopistolla: kolmeen neljään päivään kannattaa varautua. Luennot tosin ovat vapaaehtoisia, ja yleensä ne voi katsoa jälkikäteen netistä.

 

Oletko tehnyt töitä opiskelujen ohessa? Kesälomat taitavat olla niin lyhyet Suomeen verrattuna, että onko kesätöihinkään aikaa?

Olen tehnyt töitä aina silloin tällöin senhetkisen tilanteen mukaan. Onnekseni toimitus- ja muita kirjoitustöitä voi tehdä yrittäjänä vapaammin kuin monia muita hommia. Viime kesänä olin lisäksi kaksi kuukautta Suomessa töissä ihan peruspalkkatyössä.

Moni opiskelukaverini työskentelee säännöllisesti muutaman tunnin viikossa. Töitä voi löytää, vaikkei osaa kunnolla hollantia.

Kesätauon pituus riippuu siitä, joutuuko kesällä tekemään uusintatenttejä: jos uusintoja ei joudu tekemään, voi päästä lomille jo ennen kesäkuun puoltaväliä, mutta toisaalta osa uusinnoista on vasta heinäkuun alussa.

 

Oletko koskaan joutunut Hollannissa uusintatenttiin? Onko sen jälkeen vaikeaa päästä uudelleen oikeaan tahtiin?

Olen, mutta pelkästään ansaitusti! Eli silloin, kun olen lukenut laiskasti tai en ollenkaan. Yksittäiset rästitentit eivät todellakaan kaada maailmaa, mutta jos niitä kertyy enemmän, saattaa toki pudota kärryiltä.

 

 

Oliko Hollannista tai koulusta helppo saada uusia kavereita? Millainen teidän luokan yhteishenki on: onko tosi kilpailuhenkistä?

Kavereiden ja tuttujen saaminen on helppoa: ulkomaille muutto, samat opinnot ja yhteiset hajotuksen aiheet (heh) yhdistävät.

Minusta omalla vuosikurssillani on pääosin tosi hyvä yhteishenki. Etenkin eka vuonna porukkaa hitsaa yhteen se, että kaikki workgroupit pidetään samassa parinkymmenen ihmisen porukassa.

Hollannissa opiskelujärjestelmä painottaa sitä, että oma menestys ei ole kiinni toisten pärjäämisestä: esimerkiksi arvosanat eivät perustu normaalijakaumaan. Toki aina on yksittäisiä kilpailunhaluisia ihmisiä, mutta enimmäkseen jengi mielestäni kannustaa ja iloitsee toistensa puolesta.

 

Minkä ikäisiä opiskelijoita teillä oli luokassa opintojen alkaessa? Itse olen jo yli parikymppinen!

Älä huoli – et varmasti ole ainoa! Suurin osa uusista kandiopiskelijoista on alle parikymppisiä, mutta esimerkiksi omalla kurssillani on kaikenikäisiä kaksikymppisistä nelikymppisiin.

 

 

Mitä ajattelet työllistymismahdollisuuksista eri maissa, kun on psykan maisterin paperit Hollannista? Oletko esim. kuullut mitään Suomessa työskentelystä ja oletko miettinyt, missä päin itse haluaisit tehdä töitä?

Olin maaliskuussa tiedekuntani uratapahtumassa, jossa sanottiin, että tiedekuntamme alumneista yli 70 prosenttia löytää oman alan työtä puolen vuoden sisällä valmistumisesta. Luku kuulostaa minusta aika hyvältä.

Psykologian maisterina voi tehdä aika monenlaisia töitä, ja monet hollantilaiset yliopistot, Leiden mukaan lukien, tunnetaan hyvin myös ulkomailla. Uskon, että hollantilaisilla papereilla voi työllistyä ihan siinä missä suomalaisillakin.

Jos haluaa tehdä töitä suomalaisessa terveydenhuollossa, oma juttunsa on toki laillistuksen saaminen Valvirasta. Mikäli osaan tulkita lakia oikein, isoin ongelma muodostunee siitä, että Hollannissa kliininen psykologi saa täydet ammatinharjoitusoikeudet vasta käytyään hollanninkielisen post master -koulutuksen. Valvira taas ymmärtääkseni edellyttää täyslaillistusta, jotta ammatinharjoitusoikeuden saa Suomeen. Kokemuksia tästä rumbasta en ole kuullut, joten niitä saa ehdottomasti jakaa!

Itse haluaisin tehdä valmistumiseni jälkeenkin töitä Hollannissa, enkä niinkään kliinisellä kuin tutkimus- ja opetuspuolella. Toki Suomi ja muutkin maat ovat kuitenkin aina vaihtoehtoja.

 

Olen ymmärtänyt että ensimmäisenä vuonna tippuu paljon porukkaa pois kursseilta. Entä sen jälkeisinä vuosina? Onko jäljelle jäänyt porukka vain niin motivoitunutta, että menon mennessä rankemmaksi he jatkavat silti?

Ensimmäisenä vuonna pudokkaita on tosiaan paljon. Veikkaan, että se johtuu eniten siitä, että motivaatio täysipäiväiseen opiskeluun ja alaa kohtaan ei riitä. Luullakseni paljon harvempi jättää opintoja kesken enää myöhemmässä vaiheessa.

Leidenissä ei enää myöskään potkita pois toisen vuoden opiskelijoita, jos opinnot eivät etene toivotusti. Toisaalta opiskeluajan pidentäminen on kai hankalampaa kuin vaikka Suomessa.

Missä tahansa koulutuksessa opiskelu muuttuu vaativammaksi ajan myötä, mutta toisaalta myös oma tietotaso ja opiskelutaidot kehittyvät. Jos selviää eka vuodesta kunnialla, ei ole minusta mitään syytä pelätä, ettei pärjäisi myöhemminkin.

Mutta toki motivaation pitää olla kunnossa: itse en ainakaan jaksaisi opiskella näin täysipäiväisesti alaa, joka ei kiinnosta.

 

Oletko kokenut paljon stressiä siitä, että on koko ajan ikään kuin ”vaarassa pudota” opinnoista? Miten sen ajatuksen kanssa pärjää?

Olen. Kirjoitin aiheesta vuosi sitten. Tosin enää sitä ei onneksi joudu pelkäämään kuin siihen saakka, että saa 45 opintopistettyä kerättyä ensimmäiseltä vuodelta.

Ajatuksen kanssa pärjää varmaan parhaiten juttelemalla asioista etenkin niiden kavereiden kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa, uskomalla itseensä, suunnittelemalla opintonsa ja kehittämällä omia opiskelutekniikoitaan. Jos nämä eivät riitä, kannattaa hakea apua esimerkiksi opinto-ohjaajalta tai yliopiston psykologilta.

 

Hollantilainen opiskelijalounas – parhaimmillaan.

 

Mitä mieltä olet opiskelutiloista ja ”kampusalueesta” Leidenissä? Tykkäätkö opiskella kirjastossa vai kotona enemmän?

Leidenissä ei ole yhtä ainoaa kampusaluetta, vaan samoin kuin esimerkiksi Helsingissä tiedekunnat on ripoteltu pitkin kaupunkia. Opiskelutilat ovat ihan hyvät ja jokaisella kampuksella on kirjasto.

Eniten minua harmittaa se, että kirjastoissa on mielestäni liian vähän tietokoneita ja lounastarjonta on nihkeämpää kuin Suomessa. Myös se oli pieni pettymys, että vaikka Leidenin yliopisto on monta sataa vuotta vanha, semmoisia hienoja, historiallisia rakennuksia yliopistolla ei juuri ole.

Se, viihdynkö paremmin kotona vai yliopistolla, riippuu itse asiassa ihan päivästä. Sanoisinkin, että opiskelen noin puolet ajasta kotona, puolet yliopistolla. Lempikirjastoni on oikiksen kirjasto!

 

Mikä on mielestäsi ollut toistaiseksi vaikein kurssi? Entä mikä on ollut mielenkiintoisin?

Vaikein tai ainakin veemäisin kurssi on varmaan ollut toisen vuoden syksyllä pidetty psykodiagnostiikan kurssi. Kurssin tehtävät olivat järjettömän työläitä, ne piti tehdä ilman kunnon ohjeita (”Koska virheistä oppii”, argh) ja kurssikirja oli kuolettavan tylsä.

Onneksi mielenkiintoisia kursseja on ollut paljon enemmän, enkä edes osaa nimetä yhtä ainoaa. Eka vuonna tykkäsin muun muassa eka jakson johdantokurssista sekä kehityspsykologian ja neuropsykologian kursseista. Toisena vuonna lemppareitani ovat olleet kognitiivisen psykologian kurssit sekä ensimmäinen erikoistumiskurssini lasten ja nuorten kliinisestä psykologiasta.

 

 

Onko hollannin kielen hyvä taito psykanopinnoissa pakollinen?

Opinnoissa hollantia ei tarvitse mihinkään, mutta jos tekee kliinisen maisterintutkinnon, harkkapaikka voi olla kiven alla, jos ei osaa paikallista kieltä. Harjoittelu tehdään kuitenkin vasta maisterivaiheessa. Lisäksi jos tekee suuntautuu tutkimustyöhön, työkieli myös harjoittelussa on yleensä englanti.

 

Milloin hakuaika Hollantiin loppuu? Ehtiikö vielä hakea opiskelemaan ensi syksyksi?

Omassa koulutusohjelmassani hakuaika on aiempina vuosina päättynyt jo helmikuun puolessavälissä. Tänä vuonna deadline EU:sta tuleville hakijoille näyttäisi olevan 1. toukokuuta.

Se, ehtiikö enää hakea ensi syksyksi, riippuu siitä, tarvitsetko esimerkiksi todistusta kielitaidosta. Kiire tulee joka tapauksessa, joten suosittelen suuntaamaan katseet jo ensi vuoden hakuun, niin voi rauhassa esimerkiksi punnita eri vaihtoehtoja.

Muissa yliopistoissa ja muissa koulutusohjelmissa hakuajat voivat olla erilaiset. Kannattaa tietysti tsekata nekin yliopistojen nettisivuilta.

 

Olisiko mahdollista saada postaus, jossa esittelisit kampusaluetta tarkemminkin? Olisi ihanaa päästä tutustumaan paikkaan kuvien kautta!

Kiitos kivasta juttuideasta! Kuten mainitsin aiemmin, Leidenissä ei ole yhtenäistä kampusaluetta, mutta ainakin omaa tiedekuntaani ja sen ympäristöä voisin mielellään joskus esitellä. Laitan tämän idean korvan taakse.

Toivottavasti näistä oli teille apua tai ainakin jotain iloa!

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

19 vastausta artikkeliin “Q&A: Opiskelu Leidenissä”

  1. Moi, kiva lukea näitä, vaikka olenkin jo näin vanha ja opiskeluajat ovat kaukana takana. Tai no, eihän sitä koskaan tiedä 😉

    Seuraavan kerran, kun joku kysyy minulta Hollannissa opiskelusta, voinkin antaa tämän linkin.

    1. Moi Satu, onpa kiva kuulla! Olisi kyllä tosi kiva, jos jokin kokisi tämän oikeasti hyödylliseksi. Itsellä oli paljon kysymyksiä mielessä, kun olin Leideniin hakemassa, mutta ei oikein ketään keneltä kysyä. Kiitos kommentistasi!

  2. Oho, tämä hollanninkielinen post master-koulutus kuulostaa aika pahalta.. Taitaa jäädä haaveilun tasolle psykologian opinnot Hollannissa, voi ei! Osaisitko kertoa mistä saisin lisätietoa asiaa koskien?

    1. Moikka! Hollannissa on vähän tapana sellainen, että jos jokin asia järjestetään vaan hollanniksi, niin siitä ei juuri tietoa muilla kielillä ole. :/ Mutta voit kokeilla googlata esimerkiksi “GZ-psycholoog post master” tai “psycholoog post master”.

      Sen verran osaan noista koulutuksista sanoa, että niitä on erilaisia: jos haluaa psykoterapeutiksi, sille on oma koulutuksensa (kuten Suomessakin), ja jos haluaa työskennellä terveydenhuollossa, sille on oma koulutuksensa. Kaikki koulutukset kestävät muistaakseni vähintään kolme vuotta.

  3. Kiitos Anu! Kirjoituksesi opiskeluasioista tässä ja muualla ovat oikeasti hyödyksi – myös aivan ensimmäiset kirjoituksesi aiheesta. Itsekin mietin tuota Valviran hyväksymis asiaa. Valviran sivuilta tulkitsen, että on jonkinlaiset mahdollisuudet saada hyväksyntä ihan lailliseksi psykologiksi Hollannissa opiskelun jälkeen tai sitten voi saada/joutua, miten asiaan suhtautuukaan, suorittamaan jotakin työharjoittelua tms. vastaavaa laillisuuden ansaitakseen. Olisin laittanut linkin tähän, mutta en enää löytänyt Valviran sivua, jota 6kk sitten lueskelin. Löysin kuitenkin EuroPsy-pätevyydestä asiaa psykologialiiton sivuilta http://www.psyli.fi/tietoa_psykologeista/europsy . Kriteerit siinä ovat kovat eli 5 vuotta psykologian yliopistotasoista opiskelua ja 1 v ohjattua työskentelyä/työharjoittelua. Voisi arvella, että tämä on saman suuntainen Valviran linjauksen kanssa.

    1. Kiitos itsellesi palautteesta! Mukava kuulla, että näistä on muillekin iloa ja hyötyä. Kiva, kun linkkasit tuon Psylin linkin.

      1. Nyt löysin sen Valviran linkin, jossa selitetään EU/ETA maissa hankitun koulutuksen (mm. psykologi) pätevyyden selvittämisestä Valviran toimesta.
        http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/hakemusohjeet/eu_eta-valtioissa_koulutetut/sopeutumisaika_ja_kelpoisuuskoe

        Tässä pääasiat ja linkistä lisätietoa:
        “Valviran tehtävänä on selvittää, voidaanko hakijan toisessa EU/ETA-maassa hankkimaa koulutusta pitää suomalaista koulutusta vastaavana vai onko koulutuksen sisällössä olennaisia eroja verrattuna suomalaiseen vastaavaan koulutukseen. Jos koulutuksessa todetaan olennaisia eroja suhteessa nykyiseen suomalaiseen koulutukseen, hakijalle voidaan antaa tilaisuus korvaaviin toimenpiteisiin. Korvaavia toimenpiteitä ovat kelpoisuuskoe ja sopeutumisaika.

        Käytännössä vertailun ulkomaisen tutkinnon vastaavuudesta suomalaiseen tutkintoon tekee vastaavaa koulutusta järjestävä oppilaitos Valviran pyynnöstä. Lausunnossaan oppilaitos antaa Valviralle suosituksen niistä opinnoista ja puuttuvista aihealueista, jotka hakijan tulisi suorittaa korvatakseen tutkintojen väliset olennaiset erot.

        Jos koulutusten välillä on olennaisia eroja, Valvira antaa ehdollisen ammattipätevyyden tunnustamispäätöksen, jossa hakijalle määrätään korvaavana toimenpiteenä joko kelpoisuuskoe tai sopeutumisaika. Ammatinharjoittamisoikeus voidaan myöntää vasta sen jälkeen, kun ehdollisessa tunnustamispäätöksessä määrätty korvaava toimenpide on suoritettu hyväksytysti.”

        Oma kommentti: Yleisellä tasolla tämä ei siis kuulosta pahalta, mutta ei silti anna 100% varmuutta, että koulutus hyväksyttäisiin noin vain vaan sopeutumisaika ja kelpoisuuskoe voi olla luvassa. Ja toki henkilökohtaisella tasolla ei ole varmuutta miten käy. Ystäväni ystävä opiskeli Hollannissa psykologiksi, mutta ei saanut Valviran hyväksyntää ja toinen tämän ystävän ystävä sai Valviran hyväksynnän (en muista oliko hänkin opiskellut Hollannissa vai missä). En tiedä kummankaan tapauksen yksityiskohtia.

        1. Kiitos Mikko selkeästä kommentista! Uskoisin edelleen tämänkin tiedon valossa, että mitään ongelmaa ei ole, jos on täyslaillistus Hollannista. Toisin kuin Suomessa, Hollannissa pelkkä psykologian maisterin tutkinto ei vain siihen riitä, kun peruskoulutus on kliinisellä puolella vain neljä vuotta. Toki, kuten sanoit, lisäkoulutusta voi joutua hankkimaan tai kelpoisuuskokeen tekemään, mutta se lienee normaalia ihan kaikkialla.

  4. Laillistuksesta kysytty. Fiilis jäi aika vahvasti, että täyslaillistus pitäisi olla kyseisessä eu-maassa ennen kuin voi saada Suomessa, mikä tarkoittaa post maisterin opintoja.

  5. Olisi kiinnostanut vielä kuull tuosta työllistymispuolesta. Kovasti tekisi mieli ottaa opiskelupaikka vastaan, mutta koska laillistukselle Suomessa ei saa varmaa vastausta edes viralliselta taholta, niin mietityttää aika paljon. Aika monilla sivustoilla puhutaan psykologian alan huonosta työllistymisestä Hollannissa. Teille oltiin mainittu maisterin työllisyydestä joitain lukuja. Miltä se työllistyminen psykologian eri osaamisalueilla siellä näyttää nyt, oletko tarkemmin perehtynyt? Onko kandin jälkeen mahdollisuuksia saada jo alan töitä tai peräti kandin aikana?

    1. Hmm. Kuten tuossa aiemmin kommentoitkin, laillistus menee varmastikin juuri noin, eli kun olet täyslaillistettu Hollannissa, saat laillistuksen myös toisessa EU-maassa. Mielestäni tuo lakipykälä on aika selvä.

      Mun käsitys psykologien työllisyystilanteesta Hollannissa on, että se on kohtuullinen. Ei varmaan yhtä hyvä kuin Suomessa, muttei huonokaan. Tämä on tietääkseni myös paikallisen liiton kanta. Opettajilta taas olen kuullut, että tilanne olisi paranemaan päin lähivuosina, koska eläköityviä psykologeja on paljon.

      Kannattaa ottaa huomioon se, että psykologin tutkinnolla voi tehdä paljon muitakin hommia kuin töitä terveydenhuollossa. Hollannissa aika harva tuntuu edes haluavan niihin hommiin, minkä moni toki tajuaa vasta opiskeluvaiheessa. Työllistyminen pelkän kandin jälkeen riippunee enimmäkseen siitä, mitä haluaa tehdä ja mikä on kielitaito: hollanti on toki edellytys suurimpaan osaan töistä. Yleinen työllisyystilannehan täällä on oikein hyvä, eli jotain duunia löytyy varmasti.

      Tietysti, jos haluaa varmasti tehdä töitä tulevaisuudessa Suomessa ja nimenomaan terveydenhuollossa tai on kovin huolissaan työllistymisestä Hollannissa tai muualla, paras vaihtoehto lienee koittaa saada opiskelupaikka Suomesta. Suomessahan psykologien työllisyystilanne taitaa olla aika erinomaisen hyvä.

  6. Olisi aika paikallaan jos noista laillistuspäätöksistä olisi saatavilla enemmän tietoa, ja vieläpä eri eu-maista. Varsin mielenkiintoista kuulla asioista paikan päällä kun tässä arpoo pitäisikö lähteä vaiko ei. Suomeen ei ole mitään suurta halua palata jos lähden; ja joka tapauksessa todennäköisesti tie vie ulkomaille syksyllä, mutta olisihan se tavallaan kiva olla jokin takaportti ja varma työpaikka Suomessa myös alalta jos myöhemmin haluaa. Itse suhtaudun siinä mielessä varauksella eläköitymisen myötä vapautuviin työpaikkoihin, koska sitä on niin monella alalla puhuttu, kymmeniä vuosia; ja käytännössä monella sektorilla taloustilanteen ollessa kireä tai kiristynyt, ei avoimia, eikä varsinkaan julkisen sektorin paikkoja välttämättä täytetä eläköistymisten myötä. Näin kun lukiostakin on reilu kymmenisen vuotta aikaa niin sitä laittaa aika paljon painoarvoa työllistymiselle, vaikka nykyiselläkin tutkinnolla töitä olisi.

    Hyvä pointti, että tutkinnolla voi tehdä monenlaisia töitä, tänä päivänä akateemisen työttömyyden ollessa nouseva trendi (ollut kai jo aika kauan, ainakin osassa eurooppaa) sitä kuitenkin kaipaisi niin sanottua “varmaa työllistymistä” suoraan sen tutkinnon “alle”, niiden muiden vaihtoehtojen lisäksi.

    Tuo on varmasti totta, kuinka kliinisen puolen työt eivät ole kaikkien juttu, eivätkä siten sinne hakeudu. Ilmeisesti maisterin jälkeen (kandinkin?) on mahdollisuus tehdä osin myös kliinisen puolen töitä, mutta ei kaikkia. Tiedätkö saako noita maisterin harjoitteluita tehtyä esim Suomessa tai muualla, jos ei ole älyttömän motivoitunut hollannin kielen opiskelusta? Toisaalta tuo maisterin jälkeinen opintojakso taitaa olla anyways vain hollanniksi tarjolla (käsittääkseni palkallinen?)
    Kyllähän se aika tavalla houkuttelisi lähteä Hollantiin opiskelemaan : )

    1. No, työelämä muuttuu joka tapauksessa niin nopeaa tahtia, että on vaikea nähdä millä alalla ylipäänsä on töitä enää parinkymmenen vuoden kuluttua. Ymmärrän totta kai enemmän kuin hyvin huolesi asiasta: olin itsekin 27 ja jo yhden tutkinnon alalta, jonka työllisyystilanne voisi olla parempikin, suorittanut, kun aloin opiskella psykologiaa.

      Varmasti jotain alaan liittyviä avustavia hommia voi tehdä jo kandin jälkeen. Mutta en ole selvitellyt niitä sen enempää, sillä aion itse jatkaa suoraan maisteriopintoihin.

      Harjoittelun voi tehdä muuallakin kuin Hollannissa (ja toki sen koko maisterinkin) mutta postmaster-koulutukset ovat hollanniksi, mikä on ihan ymmärrettävää: harva hollantilainen haluaa kuitenkaan käydä psykologilla englanniksi. Postmaster tehdään siis työssä, minkä lisäksi muistaakseni yksi päivä viikosta vietetään yliopistolla.

  7. Kiitos kun olet jaksanut keskustella asiasta : ) Sellainen tuli vielä mieleen, että onko noihin maisterin opintoihin millaista kilpailua ts. arvosanavaatimuksia tai yhä sitten maisterin jälkeisiin opintoihin pois lukien tohtori-opinnot, sinnehän nyt aina on kilpailua? Kyllähän sitä kielenkin haluaa oppia jos vuosia viettää, ihan jo integroituminenkin mielessä, mutta mieluummin ehkä opiskelisi Ranskaa tms. enemmän mualimassa käytettyä kieltä, jonka osaaminen avaa vielä laajemmin ovia. Aivan, voihan ne maisterin opinnot tosiaan opiskella missä tahansa. Suomessa on aika tehokkaasti suojeltu tuo ulkomailta tulevien kandien opiskelemaan pääsy psykan maisteriin ja en tiedä mahtaako minnekään päästä käymättä pääsykokeen kautta, täällä Pääsykoe systeemi tällä on ikävä kyllä osittain melko sairaan tuntuinen Joudutaan käyttämään mahdollisesti vuosia opiskelemaan pääsyyn, matkalla hajoillaan (erityisesti vaikeimmin tavoiteltavat paikat) ja koska alan opiskelusta ei välttämättä ole kokemusta saatetaan päästessä todeta, että ei ollutkaan se oma juttu. Vaikea ymmärtää millä tavoin se tukee mitenkään taloudellisia intressejä tai yksilöiden elämää, niin sanottu lose-lose sizuation, ainakin niille 90 prosentille jotka eivät päässeet opiskelemaan (luku vedetty hatusta) .

    1. Eipä mitään! Hyvähän näitä on itselläkin pohtia. 🙂 Kliinisen puolen maisteritutkintoihin (eli yhden vuoden maisterit) on helpompi päästä kuin kahden vuoden (tutkimus)maistereihin. Olen epävirallisia reittejä kuullut, että jos sinulla on kandi Leidenistä, saat varmasti yhden vuoden maisteripaikan Leidenistä. Muiden yliopistojen kohdalla sitten varmaan on isompi vaikutus arvosanoilla ynnä muulla. Tutkimusmaistereihin on kai poikkeuksetta keskiarvoraja, joka on esim. Leidenissä 7,5. Jos keskiarvo on riittävän korkea, paikan saa varmasti, mutta jos se on vähän sen alle, paikan voi saada hakijamäärästä ja omasta hakemuksesta riippuen siitä huolimatta.

      Olen kuullut mm. Leidenin tutkimusmaisteriohjelmien koordinaattorilta, että tutkimusmaisteriohjelmissa paikkoja on tarkoituksella sen verran vähän (n. 40 per vuosi), että töitä ja jatko-opiskelupaikkoja riittäisi valmistuneille. Tutkimuspuolella ei ole siis niin paljoa ylikouluttamista kuin ehkä kliinisellä puolella. Itse olen hakemassa kehityspsykologian tutkimusmaisteriohjelmaan tietysti ensisijaisesti sen takia, että tutkimus, opetus ja akateeminen ura kiinnostavat, mutta myös siksi, että työkieli kyseisellä alalla on englanti ja koulutus vähän pidempi, joten uskon (mutten tiedä) sen avaavan enemmän ovia ja mahdollisuuksia kansainvälisempään uraan. Hollanti ei tosiaan ole mikään maailmankieli, mikä vaikuttaa omaankin motivaatioon, mutta totta kai opiskelen sitä jo ihan sen takia, että se helpottaa arkea tällä hetkellä ja ainakin toistaiseksi meillä on tarkoitus asua täällä. 🙂

      Ilman pääsykoetta ei kai pääse Suomessa maisteriohjelmaan, mutta toisaalta mutu-tuntumalta heittäisin, että todennäköisyys päästä sisään on suurempi kuin ilman kandia, jolloin esim. Helsingissä sisään pääsee noin pari prosenttia hakijoista. Toki maisteriohjelmaan avoimia paikkoja on vähemmän, mutta myös sen pääsykokeen täytyy olla kolmen vuoden täysipäiväisten psykan opintojen jälkeen aika lailla helpompi kuin ilman mitään taustaa. Hollannin systeemi ei mielestäni ole aukoton, mutta ei ole kyllä Suomenkaan.

      Niin ja Suomessahan tosiaan pelkkää kandintutkintoa arvostetaan aika alas, mutta muualla – myös uskoakseni Hollannissa – tilanne on eri. Ja ylipäänsä Hollannissa työllisyystilanne on tällä hetkellä paljon parempi kuin Suomessa.

  8. sekä lose-lose sizuation myös valtiolle, taloudellisesti ja henkisen pääoman suhteen.

    Tuota työllistymistä eri maissa on joskus hieman vaikea hahmottaa, kun on tottunut tietyn maan systeemiin niin sitä tekee helposti olettamuksia sen pohjalta, enkä minä ainakaan välttämättä ajattelematta heti ymmärrä, että monissa maissa tosiaan töitä on huomattavasti helpompi saada kuin täällä; ja sillä kandilla Hollannista saa töitä varmaankin jo aika monesta maasta, jossa normi, töihin hakiessa tietyille sektoreille on kandi eikä maisteri. Siellä ja täällä se on maisteri, mutta aika monessa maassa kandi.

  9. Kuulostaa mielenkiintoisilta suunnitelmilta. Alan hyvä puoli on eittämättä erikoistumismahdollisuudet varsin laajalle rintamalle. Oletko kokenut, että tenteissä on pärjännyt pääasiassa luentodiolla ja muilla luentomatskuilla? Psykologian alan kirjathan ovat melko täynnä painavaa tietoa, eikä se kesken lopu. Esim. lääkiksessähän on siinä mielessä sama, mutta tenteissä ei vaadita kaikkien kirjojen nippelien osaamista, sillä se on mahdottomuus. Lähinnä tässä haarukoin sitä mikä on tenttien vaatimustaso, jonka myötä resurssien panostamistaso(mikä luonnollisesti riippuu myös hyvin paljon yksilöstä ja hänen kapasiteetistaan ja sen hyödyntämissuhteesta).

    Ruotsissa on nähdäkseni todella toimivan oloinen systeemi, hakuväyliä on sopivasti erilaisista tilanteista hakeville. Högskoleprovet on hyvä väylä jos lukio-opinnoista on aikaa tai jos silloin kiinnosti ihan jokin muu. Systeemi on käsittääkseni myös taloudellisesti toimiva; ja pienet hakijamaksut varmasti toisivat ainakin lähelle +/- tilanteen taloudellisesti, ellei jopa profittia. Myös harkinnanvarainen valinta olisi oiva lisä, joka joissain maissa on olemassa jo, muiden kiintiöiden rinnalla.

    Mukava lukea täältä opintojesi sujuneen kivasti. Se on aina mieltä virkistävää kun ihminen on löytänyt oman juttunsa, silloin tuloksetkin ovat yleensä hyviä. Voisin tosiaan aika vahvasti veikata, että minkä tahansa Hollantilaisen yliopiston paperit tukevat työllistymistä tutkijasektorilla paremmin kuin täkäläisen; vaihtelua tietysti voi olla eri tieteenalojen suhteen, mutta keskimäärin. Juttelin juuri erään Hollannissa opiskelevan kanssa, joka kertoi tasoeroja olevan siellä aika paljon eri koulutusohjelmien ja yliopistojen välillä, mutta eiköhän se näin ole kaikkialla. Hän totesi myös tason olevan kaikissa yliopistoissa joka tapauksessa hyvä.

    Olen havainnut suomalaisissa ja hollantilaisissa melko lailla samankaltaisuutta, joskin otanta on pieni. Erityisen mukavaa on ollut positiivinen elämänasenne. Tietysti eroja on, mutta aika paljon samaakin, ehkä enemmän mitä havainnut useiden muiden maiden välillä euroopan sisällä.

    1. Minun mielipiteeni on, ettei tenteistä ainakaan kovin hyvillä arvosanoilla pääse läpi kirjoja lukematta. Mutta toki luentokalvot toimivat hyvänä ohjenuorana pänttäämiselle, eikä niitä 500-sivuisia kirjoja todellakaan tarvitse sanatarkkaan osata. Tämä riippuu toki myös aina vähän kurssista: karkeasti sanottuna kognitiivisen psykan kurssit vaativat eniten syvää ymmärtämistä, kun taas (kandivaiheen) sosiaalipsykan kurssit ovat lähinnä teorioiden ja käsitteiden ulkoaopettelua.

      Minäkin veikkaan, että hollantilaisista yliopistoista voi ponnistaa tutkijan uralle vähän paremmin kuin Suomesta. Hollantilaiset yliopistot ovat kuitenkin ehkä jonkin verran tunnetumpia maailmalla muun muassa hyvien rankingien ansiosta ja rahoitustakin taitaa saada helpommin. Tuntuu, että Suomessa lähinnä keskitytään nyt leikkaamaan yliopistojen rahoituksesta…

  10. Lisättäköön vielä edelliseen postaukseeni, että yliopistojen taso Hollannissa ei toki perustu näkökulmassani vain entisen kämppikseni kertomaan : ) Tilastot kertovat aika mukavaa kertomustaan tutkimukseen panostamisesta. Sijoitukset ovat erinomaisia ja maailman huippuluokkaa useilla sektoreilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *