Opiskelukuulumisia: Kehityspsykologiaa kohti

Olen koko psykologian opiskeluaikani ollut innostunut opinnoistani ja nauttinut siitä tunteesta, että täällä ei tarvitse juuri päntätä tyhjänpäiväisyyksiä. Tällä viikolla olo on kuitenkin ollut vielä paljon motivoituneempi kuin pitkiin aikoihin.

Kuten muutama viikko sitten kirjoittelin, meillä toisen opiskeluvuoden puolivälissä lukkari alkaa viimein täyttyä valinnaisista ja erikoistumisopinnoista. Kymmenen nopan erikoistumiskursseja käydään kanditutkinnon aikana vähintään kolme, joista minä suoritan siis tässä jaksossa ensimmäisen. Valitsin kliinisen lasten ja nuorten psykologian.

bullet journal 2

Siinä vaiheessa, kun aloin opiskella Leidenissä, minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä uudella tutkinnollani tekisin. Ajattelin, että voisin tehdä potilastyötä, tutkia, opettaa ja ihan hyvin olla vaikkapa tiedetoimittajana keskittyen psykologiaan. Silmät auki -asenteeseen vaikutti aiempi kokemus: Journalismin opintojeni alussa vannoin suureen ääneen, ettei minusta tule ainakaan taloustoimittajaa. Arvaatte varmaan, miten kävi?

Tasan vuosi sitten aloitin pakollisen kehityspsykologian kurssin, ja silloin jokin loksahti kohdilleen. Kehityspsykologia yhdistelee psykologiaa, biologiaa ja lingvistiikkaa, noin niin kuin muun muassa. Se tuntui heti omalta jutulta. Nyt tarkoituksenani on hakea kehityspsykologian tutkimusmaisteriohjelmaan sen jälkeen, kun saan kandin paperit käteeni.

bullet journal 1

Niin, siitä motivaatiosta.

Vaikka opinnot ovat maistuneet hyvin tähänkin mennessä, on myös ihanaa saada viimein valita, mitä tekee. Lasten ja nuorten psykan erikoistumiskurssilla pääsen muun muassa ensimmäistä kertaa oikeasti kokeilemaan tutkimuksentekoa, joskin todella pienellä otoksella. Yksi kurssin oppimistehtävistä on kehittää pienryhmässä lasten emotionaalista kehitystä mittaava koe, joka sitten toteutetaan muutamalla lapsella. Data analysoidaan testaamisen jälkeen samalla tavalla, kun teen sitten tulevaisuudessa kandin tutkielmaa tehdessäni. Kurssin lopuksi tulokset esitellään muulle ryhmälle.

Lasten löytäminen tutkimusta varten voi olla vähän hankalaa, kun verkostot Hollannissa ovat vähäiset. Varmasti jostain löytyy kuitenkin ainakin kanssaulkosuomalaisia, joilla on sopivan ikäisiä lapsia ja jotka ovat valmiita auttamaan opiskelijaa pulassa.

Omassa pienryhmässäni on muuten toinenkin suomalainen (jonka kanssa meillä on vieläpä yhteinen ystävä Helsingissä)! Suomalaisia kansainvälisen psykan opiskelijoita taitaa olla Leidenissä huimat neljä ja omalla vuosikurssillani minä olen ainoa, joten en todellakaan pääse kovin usein höpöttämään suomea yliopistolla.

bullet journal

Tutkimusmaisteriohjelmiin pääsy on täällä vaikeampaa kuin kliinisen työn ohjelmiin, joten seuraavat puolitoista vuotta täytyy ahertaa kunnolla, että pääsisin sisään haluamaani ohjelmaan. Tämän jakson tavoitteenani on oikeasti viettää 40 tuntia viikosta opiskellen yleensä kirjastossa tai muuten yliopistolla. Kotiin jäädessä on liian helppo alkaa pyykätä tai katsoa “vielä yksi jakso” Gilmoren tyttöjä.

Tavoitteiden saavuttamisessa auttaa uusi bullet journalini, joka on postauksen kuvissa. Olen kirjoittanut siihen kellonajat, jotka on päivittäin varattu opiskeluun, sekä to do -listan jokaiselle viikolle. Eka viikko on tietysti aina vähän vääristynyt, sillä tekemistä on yleensä vähemmän kuin myöhemmin, mutta toistaiseksi homma on toiminut hyvin: sain tämän viikon pakolliset hommat ruksittua tehdyiksi jo keskiviikkona! Saa kertoa lisää tehokkaita opiskeluvinkkejä.

Olen viime aikoina saanut aika paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka olisivat kiinnostuneet psykologian opiskelusta Hollannissa. Siksi päätin kirjoittaa nyt tällaisen kuulumispostauksen siitä, mitä opinnoilleni kuuluu. Olisi kuitenkin kiva, jos kertoisitte, kiinnostaako teitä tällaiset spesifimmät opiskeluun liittyvät kirjoitukset. On vähän turhaa höpöttää täällä asioista, joista innostun vain itse.

Tekijä: Anu

Olen Alankomaissa asuva vapaa kirjoittaja ja psykologian opiskelija. Blogini keskittyy ihmettelemään hollantilaista arkea ja opiskelijaelämää kolmekymppisen näkökulmasta. Lisäksi kirjoitan paljon arkeani piristävistä asioista, kuten kirjoista, matkailusta ja ravintoloista. Tervetuloa seuraamaan blogiani!

10 vastausta artikkeliin “Opiskelukuulumisia: Kehityspsykologiaa kohti”

  1. Mun piti tulla vaan sanomaan jee bulletjournalille (vaikka opiskeluaihekin kuulostaa mielenkiintoiselta!). Olen itse jäänyt ihan koukkuun omaan bulletjournaliin ja se on kyllä auttanut organisoimaan hyvin kaikki aktiviteetit ja työjutut 🙂

    1. Sun blogi taisikin olla ekoja paikkoja, joista koko bullet journalista kuulin! Kiitos siis inspiraatiosta! Bullet journal on kyllä niin kätevä: en tajua, miten sellaisen tekeminen ei ole koskaan aiemmin käynyt mielessä. Tuskailen aina vuoden alussa, mistä löytäisin hyvän kalenterin, kun valmiissa malleissa on aina jotain vikaa. 😀

  2. Joo, hieno bullet journal! Mua kiinnostaa kovasti nuo opiskelujutut. Itselle ihan tuntematon aihe ja juuri siksi mielenkiintoinen.

  3. Hei!

    Kuule anna palaa vaan! Kirjottele ihan mitä vain mikä liittyy Hollantiin ja siellä psykan opiskeluun. Ite pohdin hakemista juuri Leideniin ja olet ainakin yhden nuoren naisen stressiä lieventänyt paljon vinkeilläsi. Joten kiitos sinulle ja jatka vain samaan malliin!

    1. Hei Sonja! Kiitos kommentista. Tosi kiva kuulla, että postauksista on ollut apua. Se on ollut mun tarkoituskin, kun en itse löytänyt hakiessani apua varsinkaan suomeksi oikein mistään. Tsemppiä hakusuunnitelmiin! 🙂

  4. Moi!
    Googlettelin tänään opiskeluvaihtoehtoja Euroopassa, ja jotenkin eksyin blogiisi. I’m glad I did!
    Innostuin toden teolla Hollannissa psykologian opiskelusta. Haluaisin tietää lukukausimaksuista. Paljonko täytyy maksaa per lukuvuosi? Ja minkälainen YO- todistus pitää olla, että on mahdollisuuksia päästä psykologiaa opiskelemaan?
    Kiitos paljon 🙂

    1. Moikka! Kiva, kun löysit tänne! Opiskelu on EU-kansalaisille noin 2000 euroa vuodessa. Yliopistojen sivuilta löydät tarkan lukukausimaksun suuruuden, joka on siis sama kaikissa valtiollisissa yliopistoissa. En osaa sanoa, pitääkö olla joku tietty keskiarvo, mutta suurin osa hakijoista kyllä hyväksytään opiskelijaksi, kunhan taustalla on lukio.

  5. Täällä myös yksi Leidenissä psykologianopinnoista haaveileva, eli minunkin puolesta ehdottomasti lisää opiskelupostauksia :-)! Hollanti ja psykologia-hakusanayhdistelmällä alunperin blogiisi päädyinkin ja jäin sitten lukijaksi. Tässäpä muuten yksi psykanopintoihin liittyvä kysymys jos aiot joskus Q&A postauksen asiasta tehdä: Onko hollanninkielen hyvä taito psykanopinnoissa “pakollinen”? Luin joskus Leidenin yliopiston sivuilta, että psykanopintoihin kuuluvassa pakollisessa harjoittelussa on hyvä osata hollantia jotta voi suorittaa harjoittelun Alankomaissa, sillä englanninkielisestä tm. lähtömaasta on vaikea saada psykologian harjoittelupaikkoja.

    1. Kiva, että olet päätynyt lukemaan ja kommentoit! Tuo kysymys-vastauspostaus on muuten hyvä idea, sillä oon saanut paljon kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja ois hyvä, kun vastaukset ois johonkin koostettu. Mutta vastaan kuitenkin kysymykseesi jo nyt. 🙂

      Opiskeluun itsessään et tarvitse lainkaan hollannin kielen taitoa. Se on toki toki totta, että maisterivaiheessa, kun haet harkkapaikkaa, mahdollisuudet paikan saamiseen etenkin kliinisen työn osalta ovat paljon paremmat, jos osaat hollantia. Eikä paikallisen kielen osaamisesta tietenkään ole mitään haittaa muutenkaan.

      Jos olet kuitenkin lähdössä tekemään kandia ja mahdollisesti sitten maisteria joskus myöhemmin, en olisi huolissaan: kaikki kansainväliset kandiopiskelijat eivät jää Hollantiin tekemään maisterintutkintoa ja toisaalta kolmessa vuodessa kielitaidon saa halutessaan jo aika hyväksi, jos haluaa panostaa siihen. Lisäksi tutkimusmaisteriohjelmien harkkapaikoissa työkieli on usein englanti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *