Millainen oli kolmas opiskeluvuoteni Hollannissa?

Nyt saa laittaa fanfaarit soimaan ja piirtää ruksin seinään! Palautin nimittäin eilen raportin tutkimusprojektista, jota olen työstänyt viime kesästä saakka. Kyseessä on tietenkin minun kandintutkielmani. Kun nopat siitä ja yhdestä kurssista kilahtavat vielä pisteet opintopistetililleni, olen valmis psykologian kandidaatti.

En oikeasti tajua, miten tämä aika katoaa. Taas on toukokuun loppu, kandi lähes valmis ja vihoviimeiset tentit parin kolmen viikon kuluttua: hyvä hetki muistella, miltä tämä viimeinen psykologian kandiopintojeni vuosi on näyttänyt. Mutta tuntuu kuin olisin muistellut toista opiskeluvuottani tyyliin eilen.

Lue myös:
Millainen oli eka opiskeluvuoteni Hollannissa?
Millainen oli toinen opiskeluvuoteni Hollannissa?

opiskelua_leidenissä5

Mitä opiskelin kolmantena vuonna?

Jos tämä vuosi pitäisi ympätä yhteen sanaan, se olisi rutiini. Kaikki on nimittäin mennyt niin rutiinilla kuin olla voi: aikataulutus, tentteihin lukeminen, ryhmätöiden ja raporttien tekeminen. Stressannut olen kyllä siitä huolimatta. Sitä se teettää, kun on hierarkian pohjalla, eikä ole mihinkään kontrollia.

Vuoden ekassa jaksossa kävin vain yhden kurssin, kliinisen neuropsykologian, ja se oli yllätyksekseni ehkä myös tylsin kurssini koko vuonna. Vaikka aivojutuista tykkäänkin, kliininen neuro ei vain napannut ollenkaan. Ehkä siihen vaikutti sekin, että olin melkein koko jakson ajan sairaana ja jouduin raahautumaan useammalle kuin yhdelle ryhmätunnille särkylääkkeen voimalla heittelemään tyhjänpäiväisiä mielipiteitä (Hollannissa tunneilla saa hyvin harvoin vain istua ja nuokkua rauhassa).

Parasta, mitä kurssilla opin, oli videoiden tekeminen. Suurin osa kurssikavereistani vihasi pakollista kurssitehtävää, jonka tarkoituksena oli tehdä viiden kymmenen minuutin mittainen ns. opetusvideo jostain neurologisesta sairaudesta, mutta itse tykkäsin siitä. Siihen meni minustakin älyttömästi aikaa, mutta tykkään oppia uusia taitoja ja nippelitietoja ja käyttämään uusia tietsikkaohjelmia. Wannabe-nörtti mikä wannabe-nörtti.

opiskelua_leidenissä4

Marraskuussa alkaneen toisen jakson piti olla järkyttävän hevi, mutta lopulta pudotin sieltä pari valinnaiskurssia pois, joten ei se sitten ollutkaan ihan niin paha.

Kognitiivisen neurotieteen kurssi oli tosin niin työläs, että se olisi kandin kylkeen riittänyt ihan itsekseenkin. Kurssilla oli tehtävänä kaksi esitelmää ja lisäksi piti kirjoittaa paperi, jota väänsin kasaan kuukauden ja jonka lähdeluettelo taitaa olla pidempi kuin kandissani. Mutta se kouli ainakin pois viimeisetkin esiintymisjännityksen rippeet ja vahvisti tuntemustani siitä, että haluan tehdä tulevaisuudessa tutkimusta.

Joulun alla esittelin myös kandiprojektini muille honours-kandia tekeville opiskelijoille sekä heidän ohjaajilleen minisymposiumissa. Oispa joku kertonut mulle, kun opiskelin ekaa vuotta psykaa ja jännitin pyörtymisen partaalla kaikkia mahdollisia esiintymistilanteita, että olisin siellä paria vuotta myöhemmin kertomassa oikeille tutkijoille omasta tutkimusprojektistani ja vastaamassa heidän kysymyksiinsä. Ja että se kaikki menisi hyvin. En tiedä, oisinko uskonut. No, tiedänpäs: En olisi. Olisin nauranut.

Kakkosjaksossa tein myös valinnaiskurssin lasten kaltoinkohtelun neurobiologisista ja psykologisista seuraamuksista. Se on ollut yksi vaikuttavimmista ja mieleenjäävimmistä kursseistani koko tutkintoni aikana. Kannattaa lukea kurssikirjanamme ollut “The Boy Who Was Raised as a Dog”, jos aihe kiinnostaa! Kirjoitin kirjasta vähän tässä postauksessa.

Kevätlukukaudella minulla on ollut jäljellä enää enimmäkseen aika randomilla valittuja valinnaiskursseja, joista sain jo valmiiksi superkiinnostavaksi osoittautuneen sosiaalipsykologian kurssin Culture and Diversity at Work ja kurssin kausaalisesta päättelystä kenttätutkimuksissa, josta on jo kandia tehdessä ollut paljon apua, vaikka itse teinkin labratutkimusta. Tarkoituksenani on tehdä vielä kesäkuussa seksologian ja mainonnan psykologian tentit. (Dear Eki. Mua kiinnostaa kaikki. Oonks ok?)

opiskelua_leidenissä3

Mitä opin kolmantena vuonna?

Parhaat oppini tältä vuodelta ovat liittyneet kandintekoon. Kursseilta saatu tieto on ollut lähinnä syventävää (niin kuin kuuluukin), eikä loppujen lopuksi mitään älyttömän yllättävää tai silmiä avaavaa, vaikka monista kursseista tykkäsinkin tosi paljon.

Olen tehnyt tutkimusprojektin alusta loppuun saakka itse, joten monia asioita olen saanut opetella ihan kantapään kautta yksinään. Olen muun muassa oppinut käyttämään ohjelmaa, jolla ohjelmoidaan tietokoneella tehtäviä laboratoriokokeita, ja testannut itsekseni melkein 90 osallistujaa.

Onneksi ohjaajani on ollut aivan ihana, ja olen voinut aina mennä kysymään suoraan häneltä apua, kun olen ollut jonkun asian suhteen ihan pihalla. Olemme myös jutelleet pitkät tovit Aki Kaurismäen leffoista, kirjallisuudesta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta: hänellä on todellakin ollut aina aikaa (ja kahvia) minulle. En voisi olla kiitollisempi.

Mutta jos olet tulossa opiskelemaan Leideniin psykologiaa tai opiskelet jo, etkä ole kiinnostunut mistään hemmetin työläästä kandiprojektista, niin ei tarvitse säikähtää. Yleensä kandit ovat paljon vähätöisempiä. Ne tehdään tavallisesti ryhmätyönä, eikä kaikkiin projekteihin tarvitse kerätä omaa dataa. Ylimääräisen ajan satsaaminen kandiin on siis täysin vapaaehtoista (mutta onneksi mahdollista, sillä tutkimuksesta kiinnostuneille honours-kandi on ihan loistava tilaisuus).

opiskelua_leidenissä1

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi haluaisin töihin! Ihan sama oikeastaan, mihin, sillä haluan a) rahaa, b) edes hetkeksi säännöllisen päivärytmin ja c) tuntea oloni ikäisekseni ja aikuiseksi. Aina parempi, jos työ liittyisi jotenkin psykologiaan, mutta pitää olla realisti: Hollannissa psykologeja ylikoulutetaan, ja hollanti on kolmas kieleni, vaikka aika sujuvasti sitä jo puhunkin.

Mutta aion todellakin tehdä psykologiasta myös maisterin. Olen juuri laittamassa papereita vetämään Leidenin kehityspsykologian maisteriohjelmaan. Muut haut vahingossa missasin, sillä olen alun alkaenkin ollut eniten kiinnostunut tuosta Leidenin ohjelmasta ja haluaisin jatkaa opintojani vasta ensi helmikuussa, jotta saisin vähän huokaistua välissä ja kerättyä rahaa.

Suunnitelmissani on yhdistää kaksivuotinen tutkimusmaisteri kliiniseen lasten ja nuorten psykologian maisteriin, joten toiset kolme vuotta yliopistoa ja Leideniä voi hyvinkin olla todellisuutta. Pikkunollailu ennen sitä ei olisi pahitteeksi.

opiskelua_leidenissä6

Viime keväänä tekemäni kysymys-vastaus-postaukseni (osa 1, osa 2, osa 3) ovat viime aikoina taas keränneet aika paljon lukijoita, ja olen myös saanut viestejä monilta suomalaisilta, jotka ovat tulossa Hollantiin opiskelemaan psykologiaa. Siksi haluan tiedustella: olisiko teillä vielä jotain kysyttävää (psykologian) opiskelusta, Hollannissa asumisesta tai jostain muusta? Jos on, niin laittakaa vaan kysymyksiä tulemaan! Jos niitä tulee useampia, vastailen niihin taas postauksen muodossa.

Kuvituksena kuvia Leidenistä kuluneen lukuvuoden ajalta.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.