Mitä tehdä Alicantessa?

Täällä alkoi eilen ehkä lopullisesti syksy. Sää muuttui päivässä aurinkoisen lämpimästä tuuliseksi, sateiseksi ja selvästi viileämmäksi. Mikäpä siis sen parempi ajankohta muistella kesälomaa Alicantessa.

Heinäkuussa Alicantessa oli kuumaa, aurinkoista ja ihanaa – ja on varmaan Hollantiin tai Suomeen verrattuna nytkin. Alicantessa paistaa aurinko harvinaisen paljon ympäri vuoden, ja jos joskus vielä matkustan sinne, voisin hyvinkin kuvitella lähteväni D-vitamiinin tankkausreissulle keskellä talvea.

Alicante valikoitui kesälomakohteeksemme yksinkertaisesta syystä: sinne löytyi sopivat, sopivan edulliset parin tunnin lennot omalta lähikentältä eli Rotterdam-Haagista ja hyvänkuuloinen hotelli kohtuuhintaan.

Ja tätä me siellä tehtiin:

mount_benacantil1

mount_benacantil2

mount_benacantil3

mount_benacantil4

Kiipesimme Mount Benacantilin kukkulalle

Rakastan näköalapaikkoja. Sen vuoksi oli selvää, että Mount Benacantilin kukkulalle, jonka päällä tönöttää Santa Bárbaran linna, on kiivettävä.

Yhtenä loma-aamuna laitoimme herätyskellon soimaan seiskan jälkeen, lähdimme ulos auringon vielä noustessa ja kävimme matkalla pikaisella aamupalalla paikallisessa kahvilassa.

Kävelyreitti kukkulalle kulkee marmorilaatoilla päällystettyä reittiä pitkin, asuintalojen ohitse. Se, että pääsee ihastelemaan sitä, miten paikalliset asuvat, tekikin reitistä erityisen kiinnostavan. Mitä korkeammalle päästiin, sitä voimakkaammin kaskaiden siritys huumasi korvia.

Nimestään huolimatta Mount Benacantil ei aivan täytä vuoren mittasuhteita täytä: huippu on 169 metriä merenpinnan yläpuolella. Joka tapauksessa mäen päältä avautuu upeat maisemat, joiden ansiosta kaupunkia voi ihastella jokaiseen ilmansuuntaan, ja sinne kiipeäminen käy treenistä. Jos ei halua/voi/jaksa kiivetä kukkulalle omin jaloin, sinne pääsee myös hissillä.

IMG_20170726_221719

Kävimme katsomassa flamencoa

Flamenco ei ole alicantelainen vaan eteläespanjalainen perinne. Halusimme kuitenkin jonain iltana kuuntelemaan livemusiikkia, ja kun netissä kovasti kehutun La Guitarrerian mainos osui jossain silmään, päätimme testata paikkaa – vaikka se aika turrehoukuttimelta vaikuttikin.

Tanssia, kitaraa, kaihoisaa musiikkia. Kopisevia kenkiä, korvia huumaavaa taputusta ja dramatiikkaa. Osaavien esiintyjien esittämänä flamenco tuntui yhdistelmältä hyvää teatterinäytelmää ja keikkaa savuisassa kapakassa. Parin tunnin esitys tempasi ainakin minut mukaansa, ja oli ehdottomasti kymmenen euron lipun (johon sisältyy yksi juoma) arvoinen.

La Guitarreriassa on iltaisin kaksi esitystä, joista varhaisempi alkaa kymmeneltä. Jos kellonaika ei haittaa, esitys sopii varmasti hyvin myös lapsille. Ainakin meidän viereisessä pöydässä ollut ranskalainen pikkutyttö tuntui rakastuvan esitykseen ja esiintyjiin, joiden mukana hän taputti innokkaasti ja joiden kanssa hän halusi myös yhteiskuvan.

altea1

altea2

altea7

altea6

altea5

Kävimme päiväreissulla Alteassa

Kun sveitsiläinen ystäväni kuuli, että olemme menossa lomalle Alicanteen, hän kehotti heti käymään samalla myös Alteassa. Ja sinne kannattikin mennä, sillä päiväreissu oli ehdottomasti yksi reissumme helmistä.

Altea on pieni merenrantakaupunki 50 kilometrin päässä Alicantessa, ja sinne pääsee Alicantesta esimerkiksi bussilla. Ihastuin kaupunkiin saman tien, kun hyppäsimme ulos bussista aivan rantabulevardin viereen. Se vaikutti juuri täydelliseltä, rauhalliselta rantalomakohteelta, jonka valkoiseksi kalkituista taloista ja pikkukivirannasta tuli itse asiassa mieleen enemmän Kreikka kuin Espanja. Rannalla oli ihan eri tavalla tilalla kuin Alicanten rannoilla, ja rantabulevardi oli täynnä pieniä, sympaattisen näköisiä ravintoloita.

Viiden minuutin ylämäkeen käveltävän matkan päässä rannalta on ihastuttava Altean vanhakaupunki, josta avautuu myös hienot näköalat merelle ja alas keskustaan.

Ainoa huono puoli Altean-reissussa oli se, että kadutti, ettemme tajunneet varata osaksi lomareissua hotellia sieltä! Mutta siinäpä hyvä syy matkustaa sinne uudestaan…

alicante2

alicante_ranta

Rentouduimme!

Onneksi Alicante itsessäänkin on hyvä rantalomakohde. Vietimmekin pari kolme päivää reissusta kuvassa näkyvällä Postiguetin rannalla. Alicanten ehkä tunnetuin ranta San Juan olisi sekin ollut muutaman kilometrin päässä, mutta meille riitti hyvin keskustan hiekkaranta, jolle oli hotellilta vartin kävelymatka.

Näiden juttujen lisäksi taisimme lähinnä syödä hyvin ja nukkua paljon – täydellinen loma siis! Alicantessa on paljon aivan huippuhyviä ja kohtuuhintaisia ravintoloita. Varoituksen sanana kuitenkin, että sekin on sen verran suosittu matkakohde, että sattumalta eksyy helpommin ylihintaiseen turistiravintolaan kuin paikallisten rakastamaan aarteeseen.

Oletko käynyt Alicantessa?

 

Kokemuksiani lentoyhtiö Transaviasta

Tänä vuonna olen lentänyt eniten Transavialla. Olen käynyt hollantilaisen halpalentoyhtiön siivin Lanzarotella, Alicantessa ja Helsingissä.

Transavia aloitti keväällä suorat lennot Amsterdamista Helsinkiin. Lento Amsterdamista lähtee aivan hirvittävään aikaan kello 6.40, mutta viime viikonloppuna, kun meidän piti päästä Helsinkiin, Transavian lennot olivat vain satasen, eli yli puolet halvemmat kuin Finnairin tai KLM:n, joten olihan niihin pakko tarttua.

Viime kesän lomareissulla Transavia tuli valittua paristakin syystä.

Sillä sai vältettyä sen, että olisi pitänyt matkustaa kuumimpaan kesäloma-aikaan Schipholista. Lisäksi Transavialla on paljon edullisia lentoja eri puolille Eurooppaa, joten katselimme lopulta lomaa suunnitellessa vain sen vaihtoehtoja. Rotterdamista Alicanteen pääsi heinäkuun lopussa, parin viikon varoajalla noin parilla sadalla eurolla.

Toisin kuin KLM, Transavia operoi tosiaan useilla eri kentillä Hollannissa. Mekin lensimme Lanzarotelle Eindhovenista, Alicanteen siis Rotterdamista ja Helsinkiin Amsterdamista.

kokemuksia_transaviasta2

Halpalentoyhtiö on halpalentoyhtiö

Transavian lennot lähtevät yleensä isoilla kentillä, kuten Schipholissa, joltain vihoviimeiseltä portilta, johon saa kävellä turvatarkastuksesta puoli tuntia.

Koneessa kaikki maksaa kahvikupillisesta lähtien, ja ruumalaukusta joutuu pulittamaan ekstraa. Toisaalta ihan sama on politiikka nykyään käytössä aika monella kalliimmallakin yhtiöllä.

Yhtä asiaa Transavian tiukassa halpisyhtiömeiningissä arvostan: matkustamoon saa tuoda yhden laukun, piste. Melkein jokaisella lentämälläni lennolla asiaa on valvottu tarkasti, ja esimerkiksi Alicanteen mennessä jouduin itsekin tunkemaan pikkuruisen iltalaukkuni lentolaukkuun, jotta sain mennä koneeseen molempien laukkujen kanssa.

Seurauksena hattuhyllyillä on oikeasti tilaa laukuille, eivätkä viimeisenä koneeseen tulevat joudu istumaan polvet suussa, kun lentolaukkua ei tarvitse laittaa jalkoihin.

Muita käytännön juttuja

Paikan voi varata etukäteen maksusta, ja maksu vaihtelee paikoittain: enemmän jalkatilaa exit-paikalla saa muistaakseni kympillä.

Transavian lennoilla checkinin voi tehdä netissä, kun lennon lähtöön on aikaa 4-30 tuntia. Omalla kohdallani tsekkaus on sujunut netissä aina ongelmitta, ja tarkastusliput saa joko PDF:nä tai mobiiliversiona.

Alicanteen mennessä tsekkaus tosin unohtui tehdä kotona, ja silloin Rotterdamin kentällä joutui jonottamaan aika kauan. Tsekkausautomaatit olivat pois käytöstä, ja oli pakko mennä tiskille, vaikkei laukku ollutkaan menossa ruumaan.

Yleisesti ottaen Transavia on nothing special, mutta hoitaa hommansa – monesti vieläpä aika kohtuuhinnalla. Olen ollut hintaan nähden varsin tyytyväinen, sillä ihan samasta tasosta saa monesti maksaa esimerkiksi Helsinki-Amsterdam-välillä paljon enemmän.

Testailen lentoyhtiötä varmasti tulevaisuudessakin paitsi tuon uuden Helsingin-reitin vuoksi myös siksi, että Transavia on yksi harvoista yhtiöistä, jotka käyttävät meidän, ihanan pientä Rotterdamin lähikenttää. Julkisilla sinne kestää Haagista oikeastaan yhtä kauan kuin Amsterdamin kentällekin, mutta turvatarkastuksesta pääsee läpi muutamassa minuutissa ja yhden kokemukseni perusteella nettikin toimii niin hyvin, että pystyin lentoa odotellessa lataamaan Netflixiin offline-katsottavaa!

Oletko lentänyt Transavialla?

Lue myös:
Kokemuksia lentoyhtiö TAP Portugalista

Mitä voisimme oppia eteläeurooppalaisilta?

Aina, kun käyn lomailemassa Etelä-Euroopassa, alan kaivata takaisin asumaan sinne. Tulee ikävä rennompaa elämänmenoa.

Pohjoisessa on muodikasta moittia eteläeurooppalaista elämäntyyliä (usein syystä), mutta olisi meillä paljon sieltä opittavaakin.

Nämä jutut muun muassa palautuivat mieleen Alicantessa.

Ruoka maistuu paremmalta jaettuna. Olisipa kaikissa ravintoloissa jumalattoman pitkä alkuruokalista ja niin isot jälkkärit, että ne malttaisi syödä kahdella lusikalla.

Hyvä oliiviöljy on hyvää. Salaatti ei tarvitse paksua majoneesikastiketta eikä edes niin montaa raaka-ainetta, kunhan pöydässä on hyvää oliiviöljyä sekä vähän suolaa ja pippuria.

Kun töissä on kiire, paiski hommia täysillä. Kun ei ole, älä esitä kiireistä vaan nauti levosta: ota kahvia ja vaihda rauhassa kuulumiset työkaverin kanssa.

Elämässä on paljon vakavampiakin juttuja kuin se, että on joskus vähän myöhässä.

Aurinko on ihana mutta myös kamala. Älä ole kärsimätön ja ota aurinkoa suorassa keskipäivän paahteessa. Äläkä ikinä oleskele auringossa ilman suojaa. Keskikesällä ranta on ihanimmillaan varhain aamulla ja iltapäivän lopulla.

Kun on liian kuuma tai et vaan jaksa, älä pakota itseäsi tekemään. Ota mieluummin nokoset. Monen asian ehtii yhtä hyvin huomennakin.

Se, että osaat kolme sanaa vierasta kieltä, on enemmän kuin ei ollenkaan. Älä häpeile sitä, mitä suustasi tulee. Jos sieltä ei tule mitään, elekielikin vie yllättävän pitkälle.

 

 

#TilaaMatkailla: Hollannin Haag on monipuolinen ja hauska kohde

Kuukausi sitten luin lehdestä, että Haagin kaupunki alkaa maksaa Amsterdamin markkinoinnista vastaavalle Amsterdam Marketingille siitä, että järjestö mainostaa ulkomaalaisille matkaajille Haagia. Kampanja kestää kolme vuotta, ja Haag käyttää siihen 150 000 euroa.

Kuulostaako erikoiselta? Minusta hieman, mutta samaan aikaan ymmärrän hyvin, mistä on kyse. Haagiin mahtuisi enemmänkin matkailijoita. Amsterdamissa niitä taas on vähän turhankin paljon.

 

Massaturismin ongelmia

Amsterdamissa on 850 000 asukasta, ja kaupungin keskustan läpi kävelee puolessa tunnissa. Silti siellä kävi Amsterdam Marketingin arvioiden mukaan toissavuonna noin 17 miljoonaa turistia.

Tuollaiset matkailijamäärät noin pienessä kaupungissa tarkoittavat, että vaikka matkailu tuo rahaa ja töitä, se aiheuttaa myös ongelmia.

Ei ole kauhean hauskaa kuulla, miten amsterdamilaiset kerta toisensa jälkeen sanovat, etteivät enää mene kaupungin keskustaan, kun siellä on niin järkyttävä ryysis. Asuminen on kallista ja alun perinkin hankala asuntotilanne vain pahenee, kun kämppiä ostetaan Airbnb-vuokrausta varten.

Sekään ei ole oikein mukavaa, että Amsterdamin ydinkeskustassa ei enää käytännössä ole mitään paikallisille: oikeasti hyvää ruokapaikkaa on hankala löytää, koska joka kortteli on täynnä matkamuistomyymälöitä ja turistiravintoloita.

Euroopassa on useita kaupunkeja, joissa on samat ongelmat. Minua ainakaan ei enää kiinnosta pätkääkään matkustaa esimerkiksi Barcelonaan tai Dubrovnikiin – eikä hirveästi sinne Amsterdamiinkaan, vaikka asun alle tunnin junamatkan päässä. Olen varma, että näistä jokaisesta löytyisi myös paljon kiinnostavaa, mutten jaksa lähteä hakemalla hakemaan sitä kun on muitakin kivoja kaupunkeja.

Muut matkailijat eivät minua sinällään haittaa, matkustanhan ihan mielelläni esimerkiksi Kanariansaarille, jossa moni paikka on rakennettu nimenomaan matkailukäyttöön. Lomakylä on kuitenkin eri asia kuin se, että jonkun kotikaupunkia kehitetään pelkän matkailun ehdoilla.

noordeinde

#TilaaMatkailla

Kirjoitin Amsterdamin matkailun ongelmista ison jutun Kauppalehteen, ja se julkaistiin eilen. Nyt haluan kuitenkin jatkaa aiheesta vähän eri kulmalla aloittamalla #TilaaMatkailla-blogihaasteen, jonka tavoitteena on tuoda esiin huonommin tunnettuja kaupunkilomakohteita.

Uskon, että monen mielestä olisi kiva lukea kohteista, jotka voisivat toimia vaihtoehtona kaupungeille, joissa turisteja on jo vähän liikaa. Kaikki paljon matkustelevat tai ulkomailla asuvat tietävät tällaisia paikkoja, mutta olisi kiva saada vinkit samaan paikkaan.

Avaan pelin kertomalla, mitä kannattaa tehdä Haagissa, joka on tällä hetkellä suosikkikaupunkini Hollannissa ja josta oi, niin monella tuntuu olevan aivan väärä kuva!

Vaikka Haag on Hollannin hallintokaupunki, se ei ole mikään tylsä ja harmaa virastokeskittymä vaan hauska ja monipuolinen kohde. Nämä vinkit on testattu tänä kesänä tamperelaisen ystäväni kanssa, ja hän ainakin ihastui kaupunkiin kovasti.

rauhanpalatsi

Kiertele pyörällä

Kuten Amsterdamkin, Haag on maantieteellisesti pieni kaupunki ja parhaiten siellä pääsee liikkumaan fillarilla. Pyörän voi vuokrata ainakin Fietshuur Den Haagista, joka sijaitsee näppärästi Noordeinde-kadulla kuningas Willem-Alexanderin työpaikan Noordeinden palatsin sekä monien kivojen ravintoloiden, kahviloiden ja pikkukauppojen vieressä.

Noordeindeltä hurauttaa nopeasti esimerkiksi Rauhanpalatsille, jossa toimii muun muassa YK:n kansainvälinen tuomioistuin. Reilun sadan vuoden ikäinen Rauhanpalatsi hienoine puutarhoineen on yksi Haagin upeimmista nähtävyyksistä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että sisään alueelle pääsee vain ilmoittautumalla etukäteen netissä opastetulle kierrokselle. Onneksi paikka on hieno porttien takaa ihasteltunakin.

haagse_bos

Pyörällä pääsee näppärästi myös esimerkiksi Haagse Bosin metsäalueelle, joka on aivan keskustan tuntumassa. Minä olen aivan rakastunut tähän paikkaan: Hollannissa kunnon metsät ovat harvassa, mutta Haagse Bosin lehtipuiden keskellä voi ihan hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa metsässä – ja samalla sitä on kuitenkin ihan keskellä kaupunkia.

Hollannissa kun ollaan, metsässä on totta kai pyöräteitä, mutta myös hiekkaisia kävelypolkuja ja ratsastusteitä. Lomalainen voi mennä sinne helposti myös aamulenkille tai vaikka piknikille.

haag_scheveningen

 

Käy rannalla

Haag on kaupunkikohde, jossa voi viettää myös rantalomaa. Se on ainoa hollantilainen suurkaupunki, jonka keskustasta pääsee vartissa merenrantaan.

Scheveningen on yksi koko maan tunnetuimmista rannoista, ja siellä tuntuu siltä kuin olisi hetkessä pölähtänyt johonkin Välimeren rantakohteeseen. Hiekkaranta on kolme kilometriä pitkä, ja rantabulevardilla on hotelleja, ravintoloita ja biitsikamppeita myyviä kauppoja. Vaikka Scheveningenin ranta on suosittu, se on niin pitkä, että kokemukseni mukaan tilaa riittää. Pidempää rantapäivää ajatellen on kiva, että siellä voi vuokrata myös auringonottotuolin.

Haagissa on myös toinen, vähän rauhallisempi ranta Kijkduin, ja kaupungin lähellä on monia muita rantoja, joista oma lempparini on parinkymmenen kilometrin päässä oleva Katwijk aan Zee.

binnenhof_ja_mauritshuis

 

Vieraile museossa

Monia ulkomaalaisia kiinnostaa Amsterdamissa etenkin taide, sillä Hollantihan on etenkin monen tunnetun taidemaalarin kotimaa. Amsterdamin Rijksmuseumiin ja Van Gogh Museumiin on kuitenkin järjestäen pitkät jonot, joten itse en ole toistaiseksi jaksanut edes käydä niissä. Onneksi Haagissa on ihan mahtava korvike kaltaisilleni, jotka inhoavat jonoja ja eivät toisaalta jaksa viettää koko päivää yhdessä museossa.

Mauritshuisissa on esillä maalaustaidetta Hollannin kultakaudelta 1600-luvulta. Maailmankuuluista teoksista siellä on esillä muun muassa Johannes Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Rembrandtin Tohtori Tulpin anatomianluento. Plussaa siitä, että museossa on oman kokemukseni mukaan yleensä hyvin rauhallista, ja vaikka nähtävääkin riittää, sen kiertää tunnissa parissa.

Miljöö huokuu historiaa sekä sisältä että ulkoa. Mauritshuis sijaitsee Binnenhofissa, joka on pääosin 1200-luvulla rakennettu goottilaistyylinen rakennuskompleksi ja josta tuli vuonna 1584 maan poliittinen keskittymä. Hollannin hallitus toimii edelleen Binnenhofissa, ja sen ulkopuolella onkin monesti ihmisiä, jotka yrittävät selvästi bongailla tunnettuja poliitikkoja. (Itsekin olen nähnyt täällä euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Dijsselbloemin!)

haagse_toren

 

Ihastele maisemia pilvenpiirtäjän kattobaarista

Aivan Hollands Spoorin juna-aseman vieressä on Hollannin korkeimmalla oleva ravintola, The Penthouse. Ravintola on Haagse Toren– eli Haagin torni -nimisen rakennuksen 42. kerroksessa, josta näkee kuulemma kirkkaalla säällä 45 kilometrin päähän.

The Penthousessa voi käydä lounaalla, illallisella, high tealla tai high winella, mutta myös ihan vain drinksuilla. Sisäänpääsy on yhdeksän euroa, mikä sisältää minkä tahansa juoman: siis ei vain jotain hanalimsoja tai halvinta olutta vaan vaikkapa cocktailin, joka normaalisti tilattuna olisi yhdeksää euroa hintavampi. Näillä maisemilla ei paha diili ollenkaan!

Olisi mahtavaa lukea teidänkin vinkkejä huonommin tunnetuista matkakohteista. Tartuttehan haasteeseen?

 

Ohjeet #TilaaMatkailla-haasteeseen osallistuvalle:

  • Kirjoita blogipostaus, joka esittelee mielestäsi huonosti tunnetun mutta tietysti kiinnostavan ja kivan kaupunkikohteen.
  • Kohde voi olla missä päin maailmaa tahansa, mutta kirjoitathan vastuullisesti: tavoitteena on löytää matkakohteita, joissa esimerkiksi infrastruktuuri ja jätehuolto kestäisivät enempääkin matkailua ja joihin todennäköisesti toivotaan lisää matkailijoita.
  • Käy jakamassa postauksesi tämän haasteen aloittaneen kirjoituksen kommenttilaatikkoon, jotta saamme kaikki matkavinkit samaan paikkaan ja haasteesta on iloa mahdollisimman monelle.
  • Haaste on avoin kaikille! Jos kuitenkin haluat kutsua mukaan tiettyjä bloggaajia, tee ihmeessä niin.

 

 

 

 

 

Helsinki: Ei niin kummoinen matkakohde mutta ihana asuinkaupunki

Tulin toissailtana kotiin ihanalta työ-lomamatkalta Helsingistä. Helsingissä ollessa on aina vähän outo olo. Olen asunut siellä kuusi vuotta, pidempään kuin missään muussa paikassa sen jälkeen, kun 13 vuotta sitten muutin lapsuudenkodistani.

Vaikken vieläkään oikein osaa valita Hakaniemen metroasemalta oikeaa uloskäyntiä, osaan silti kulkea melkein mihin vain ajattelematta, mistä kadunkulmasta täytyy kääntyä, ja minuun tarttuu hetkessä tapa kiirehtiä aseman liukuportaita puolijuoksua, vaikka seuraava metro tulisi kolmen minuutin päästä.

Helsingissä saatan hetkeksi unohtaa, etten asu enää kaupungissa.

Ystävien kanssa juttu jatkuu siitä, mihin se jäi edellisellä kerralla. Keskustassa kävellessä ajattelen ehkä, että enpä ole vähään aikaan vissiin käynyt täällä: Citykäytävän Robert’s Coffee on muuttanut käytävän toiselle puolelle ja Stocka muuttunut entistäkin tunnistamattomammaksi. Mutta se tuntuu ihan samalta kuin Pitäjänmäessä asuessa: saatoinhan silloinkin pysytellä viikkokausia keskustan ulkopuolella.

helsinki_senaatintori

helsinki_aleksanterinkatu

Samaan aikaan, kun Helsinki tuntuu kodilta, niin ei sitten kuitenkaan. Siellä ei ole enää tukikohtaa, ei yhtä paikkaa, jonka oven voisi avata ja perästä sulkea ja kutsua kodiksi.

Ja vaikka näen Helsingin paikallisen silmin, katselen sitä myös muualla asuvan näkökulmasta.

Viimeksi lukiossa ollessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten likaista kaduilla on ja miten ilmeettömiä ihmiset ovat. Pääkaupungeissa on kyllä monesti sellaista, eikä se minua vaivaa. Kiinnitän vain siihen huomiota.

Tämä on vähän paradoksaalista, mutta vasta Hollantiin muutettuani olen huomannut, miten lyhyet välimatkat Helsingissä on. Siellä asuessani valehtelematta mietin, että miksi kukaan kävelisi päivittäin Sörnäisistä keskustaan. Mutta eihän se matka ole kuin ehkä pari kilometriä – totta kai kävelisi, ja nyt minäkin kävelen!

helsinki_aurinkolahti1

helsinki_aurinkolahti2

Miten en Helsingissä tajunnutkaan, miten hyvä julkisen liikenteen verkosto siellä on? Kuinka ruman oransseja ne metrovaunut ovat ja miten tylsää on, ettei asemiin ole panostettu lainkaan? Miten ydinkeskustasta on monen vuoden asumisenkin jälkeen hankala löytää kiva kahvila, jossa ei joutuisi jonottamaan ylihintaista cappuccinoa? Miten ylipäänsä se ydinkeskusta ei ole ollenkaan se juttu vaan kaikki parhaat jutut ovat sen ulkopuolella?

Helsingissä asuessani en käynyt koskaan korttelisaunoissa. Nyt olen viime vuoden sisällä käynyt sekä Arlan että Kotiharjun saunoissa, ja molemmat ovat aivan mahtavia! Eikä kaupungissa asuessa käynyt koskaan mielessäkään mennä niiden pehmeisiin löylyihin, vaikka parhaimmillaan asuin sadan metrin päässä.

Kirpputoreilla kävin kyllä aika säännöllisesti, mutta tajusinko, miten paljon niitä Helsingissä oikeastaan on ja miten hyvin koko kierrätyssysteemi toimii? En. Tällä reissulla löysin muun muassa Pertti Palmrothin melkein täydellisessä kunnossa olevat avokkaat alle kahdeksalla eurolla Hakaniemen Fidan kenkähyllystä.

Vanhoille kotikulmilleni Pitskuun en ole uskaltautunut poismuuton jälkeen. Pelottaa, että entisissä lenkkimaastoissa pyöriessä iskisi ikävä.

helsinki_skatta1

helsinki_skatta2

Lempiasiani Helsingissä ovat itse asiassa varsin arkisia. Vasta nyt olen alkanut tajuta, että kaupunki ei taida olla parhaimmillaan matkakohteena vaan asuinpaikkana. Olen alkanut ymmärtää paremmin niitä, jotka eivät rakastu kaupunkiin siellä käydessään, mutta vielä paremmin tajuan niitä, jotka asuvat siellä, eivätkä oikein osaisi kuvitella olevansa missään muuallakaan.

Voisinko muuttaa takaisin Helsinkiin? Varmasti. Mutta ikävöinkö sitä? En. Ystäviä ja entistä arkea kaipaan kyllä. Mutta ajattelen, että ensimmäiset pysyvät, jos ovat pysyäkseen. Jälkimmäistä taas ei ole enää olemassakaan.

 

Eksoottinen päiväretki Lapin korvessa

Lapsena Ranualla asuessa minulle oli ilmiselvää, että luontoa riittää ympärillä. Itse asiassa sitä riitti tylsistymiseen asti, sillä olisin kaivannut ympärille vähän muutakin kuin metikkoa.

En pitänyt mitenkään ihmeellisenä sitä, että Ranualta pystyy päiväretkeilemään sellaisissa paikoissa kuin nyt vaikkapa Korouoma. Metsää, mäkiä, korpea ja lampia – big deal, niitähän nyt on kaikkialla.

Arvaatteeko, mitä nykyään Hollannissa asuessani odotan Suomen-lomiltani eniten? No, sitä tylsää luontoa tietysti.

korouoma5

Viime viikolla, kun sain tentit tehtyä, hyppäsin lentokoneeseen kohti Suomea. Tällä kertaa en kuitenkaan jäänyt Helsinkiin vaan vaihdoin Helsinki-Vantaalta suoraan Rovaniemen-lennolle. Lauantaiksi oli ohjelmassa veljentytön synttärit, ja perjantaita ajatellen kysyin jo hyvissä ajoin vanhemmiltani, voisimmeko mennä päiväretkelle Korouomaan.

Korouoma on Posiolla sijaitseva rotkolaakso ja luonnonsuojelualue, joka on suunnilleen tunnin ajomatkan päässä lapsuudenkodistani. Olen käynyt siellä monta kertaa, sillä lapsena sinne mentiin aina päivähoidon ja koulun retkillä. Mutta nyt edellisestä kerrasta oli tainnut kulua jo viitisentoista vuotta, enkä suoraan sanottuna muistanut paikasta enää paljoakaan.

korouoma6

korouoma7

Pari viikkoa sitten Posiolla satoi vielä lunta, mutta viime viikonloppu oli onneksi niin aurinkoinen ja lämmin, että t-paidassa tarkeni hyvin patikoida. Onkohan muualla kuin Lapissa edes mahdollista, että varjossa on melkein 25 astetta lämmintä, mutta järvellä kelluu edelleen jäälauttoja?

Aloitimme patikkareissun Ranuantien varresta Lapiosalmelta, mistä voi lähteä 25 kilometrin vaellusreitille – tai sitten just niin pitkälle tai lyhyelle reitille kuin itse haluaa. Jos haluaa nähdä niitä Korouoman kuuluisia jääputouksia, kannattaa reissu aloittaa Saukkovaaran pysäköintialueelta.

Tuo Lapiosalmelta lähtevä pätkä on aika kevyt patikkareitti: kapeaa metsäpolkua ja jonkin verran mäkiä, mutta kuitenkin niin moneen kertaan tallattua, että välissä teki mieli juosta (ja yksi polkujuoksija reitillä tulikin vastaan). Korouomasta löytyy kuitenkin myös vaativampia reittejä, joilla on enemmän korkeuseroja.

Meidän reissulla tavoitteena oli lähinnä sellainen kiva päiväkävely luonnossa: Pysähdyimme pannukahveille jo vajaan parin kilometrin jälkeen. Sytytimme nuotion, söimme äidin pakkaamat eväät ja jatkoimme sitten taas matkaa. Kolmen neljän kilometrin jälkeen vastaan tuli metsän keskellä nököttävä vuokrakämppä, jonka kohdalla käännyimme takaisin ja talsimme samaa reittiä autolle.

korouoma8

korouoma1

Reissu juuri sen luonnon keskellä, jossa en vielä reilut kymmenen vuotta sitten nähnyt mitään ihmeellistä, tuntui nyt melkein taianomaiselta.

Hollannissa saa hakemalla hakea metsää, ja kunnon mäkienkin perässä joutuu matkustamaan aivan maan eteläosiin, Limburgiin. Tällaista meininkiä, että on ylipäänsä mahdollista ajaa kilometrejä, jopa kymmeniä kilometrejä, ilman, että vastaan tulee välttämättä yhtään autoa, tuntuu jo kahden Hollannissa asutun vuoden jälkeen aika uskomattomalta. Täällä kun ruuhka on vasta silloin, kun auto ei enää liiku mihinkään.

Voi sitten miettiä, miten siistiä se on sellaisen ihmisen mielestä, joka ei ole koskaan aiemmin nähnyt samanlaista koskematonta luontoa. En ihmettele yhtään, että Lapin-matkailu on nyt niin huudossa. Täälläkin on sanomalehdissä jatkuvasti Lapin-matkailumainoksia. Samaan aikaan, kun matkustimme Lappiin viikonlopunviettoon, hollantilainen matkatoimisto Voigt Travel aloitti kesäpakettimatkat Amsterdamista Rovaniemelle.

Toivon täällä itsekseni, että kohta tuota Amsterdamin ja Rovaniemen väliä voisi lentää myös suorilla reittilennoilla. En edelleenkään haluaisi asua paikassa, jossa ympärillä ei ole muuta kuin metsää, mutta keskellä korpea lomailu nollaa aivot parhaalla mahdollisella tavalla.

korouoma2

Muut ulkosuomalaiset, tuntuuko Suomi teistä yhtään eksoottiselta?

Keukenhof, kukkien huvipuisto

Olen hehkuttanut tätä aiemminkin, mutta vuoden paras aika matkustaa Hollantiin on kutakuinkin nyt. Keväällä Hollanti on kukkaloistossaan kaikkein kauneimmillaan.

Ja aika moni tänne nyt matkustaakin. Pelkästään kukkatarha Keukenhofissa kävi viime vuonna puiston julkistamien tietojen mukaan 1,1 miljoonaa ihmistä. Se on aika paljon siihen suhteutettuna, että paikka on auki vain pari kuukautta maalis-toukokuussa.

keukenhof2

keukenhof5

Tunnustan: tykkään kukista ja kuulun niihin ihmisiin, jotka spottailevat junan ikkunasta kukkapeltoja viisivuotiaan innostuksella.

Kukista innostuivat myös äitini ja ystäväni, jotka molemmat olivat meillä kylässä viime huhtikuussa. Niinpä kävin Keukenhofissa viime keväänä en kerran, en kahdesti vaan kolme kertaa. Turrereissujen ohella yhdesti päässä oli tsuurnalistin hattu (lopputuloksen, jossa käsiteltiin paitsi tulppaanimatkailua myös laajemmin Hollannin kukkateollisuutta, julkaisi Kauppalehti).

Seuraa toinen tunnustus: vaikka olen ehtinyt käydä Keukenhofissa monta kertaa, en ole ihan varma, onko paikka ihan niin monen reissun ja pääsylipun arvoinen.

keukenhof6

keukenhof9

keukenhof8

Keukenhofiin istutetaan vuosittain seitsemän miljoonaa kukkasipulia, joista kasvaa tietenkin tulppaaneja eri lajikkeissaan mutta myös monia muita kukkia. Puisto on toisaalta hauska paikka bongailla eri lajikkeita, mutta toisaalta kukkameren keskellä iskee helposti turtumus. Varsinkin, kun siellä on monesti sen verran ryysistä, että etenemään joutuu kyynärpäätaktiikalla.

Kauppalehden työkeikalla pyörimme puistossa melkein koko päivän valokuvaajaystäväni kanssa: aikaisin aamulla sai olla aika rauhassa, mutta puolenpäivän maissa kuvaaminen ja oikeastaan pelkkä liikkuminenkin meni jo hankalaksi. Tuntui siltä, että jokaisen istutuksen edessä on selfieitä ottavien ihmisten muuri. Alkoi ahdistaa ja mietityttää, että onko tämä oikeasti tämän arvoista.

Jututin erästä hollantilaista nuorta miestä, joka oli tullut puistoon, sillä hän esitteli kotimaataan ulkomaalaisille vierailleen. Häntä tuntui lähinnä huvittavan paikan suosio: mikä paikassa muka on niin ihmeellistä.

Niinpä niin.

Hollannissa näkee kukkia paljon muuallakin kuin Keukenhofissa, jossa kahdeksan kymmenestä kävijästä on ulkomaalaisia. Jopa kukkatarhaa itseään ympäröivät paikallisten viljelijöiden kukkapellot. Täysin odottamatta näkökenttään tupsahtaessaan ne säväyttävät ainakin minua paljon enemmän kuin paikka, jossa jokainen istutus on tarkkaan harkittu ja viivottimen kanssa suunniteltu.

keukenhof7

keukenhof4

Mutta sitten taas toisaalta: kyllä Keukenhofille on paikkansa.

Jos Hollannissa on vain muutaman päivän lomareissulla, siellä kukkia pääsee näkemään ihan varmasti. Ei tarvitse tsompailla 35 kilometrin pyörälenkkiä, niin kuin eräät, vain siksi, ettei ole ihan varma siitä, mihin on menossa.

Jos sataa vettä ja on kylmä, puistossa pääsee lämmittelemään myös sisätiloihin. Siellä on monta ravintolaa tai kahvilaa, joten nälissään ja janoissaan ei tarvitse kierrellä. Keukenhof on helppo ja varma valinta, ja varmasti juuri siksi niin suosittu.

keukenhof3

keukenhof1

Kauppalehden juttua tehdessä kävi selväksi, että kaikkia väentungos ei hirveästi haittaa. Jututin juttua varten monia ulkomaalaisia kävijöitä: yksikään heistä ei valittanut tungokseksta, ja joka ikinen oli paikasta enemmän tai vähemmän innoissaan. Eräskin vanhempi brittimies oli käynyt puistossa ensimmäistä kertaa 60-luvulla ja pitänyt sitä niin hienona, että halusi esitellä sen nyt myös vaimolleen.

Ja onhan Keukenhof hieno paikka ja hauskakin, vähän niin kuin semmoinen kukkien huvipuisto, jossa kasveista on tehty taidetta. Jos kukat kiinnostavat ollenkaan, se on ehdottomasti reissun arvoinen. Ei välttämättä kolmen, mutta ainakin yhden.

Muille klaustrofobisille kuitenkin vinkkinä: Keukenhofiin kannattaa mennä heti aamusta, niin kuin teimme äitini kanssa, tai sitten myöhään iltapäivällä, niin kuin teimme kylässä olleen ystäväni kanssa. Molemmat ajankohdat olivat ihanan rauhallisia. Puisto menee päivittäin kiinni puoli kasilta, ja omasta mielestäni pari kolme tuntia riittää sen kiertelyyn aivan hyvin.

Pääsiäiskuulumisia ja kahvilavinkki Rotterdamiin

Hyvää pääsiäistä!

Täällä pääsiäisenvietto on jäänyt vähän vähiin. Herkuttelu on rajoittunut rautakaupasta ostettuihin Kinder-suklaamuniin, eikä mitään erityistä ole tullut tehtyä.

Kolmen päivän pituinen viikonloppu on kuitenkin otettu ilolla vastaan (Hollannissa pitkäperjantai on tavallinen arkipäivä). Muutamme loppuviikosta, ja vaikka pakkaaminen on ärsyttävää puuhaa, sitä on kivempi tehdä rauhassa kuin hätiköiden ja valmiiksi väsyneenä työ- tai koulupäivän jälkeen.

Asioiden edistäminen rauhassa on onneksi mahdollistanut myös pitkät yöunet, aika monen Blacklist-jakson katsomisen Netflixistä ja kirjan lukemisen sohvalla. Viimeksi minulla oli ihan tyhjä viikonloppu ilman menoja tai velvollisuuksia yli kaksi kuukautta sitten, joten tämä on tullut tarpeeseen.

Mutta ei me sentään olla koko viikonloppua ihan vain kotona oltu. Lauantaina tuli (taas) piipahdettua Rotterdamissa ihan silleen extempore, ja ajattelin kertoa vähän yhdestä lempiravintolastani siellä.

Viime kesänä sain pidettyä ylityövapaina yhden pitkän viikonlopun Helsingin-töistäni, ja tulin kotiin Hollantiin viikonlopuksi. Minulla oli yksi Hotels.comin ilmainen yö käytettävänä, joten päätimme varata yhdeksi yöksi hotellin Rotterdamista, jotta reissuun tulisi vähän enemmän loman tuntua.

Hotelli oli ihana, mutta emme ottaneet siihen aamupalaa, koska mieheni piti olla aikaisin aamulla töissä. Sen sijaan googlailin itselleni Rotterdamista aamiaispaikkaa ja päädyin netissä kovasti kehuttuun Lilithiin.

Lilith on pieni amerikkalaisiin pannukakkuihin erikoistunut kadunvarsikahvila ihan kaupungin keskustassa. Vaikka se on tosi keskeisellä paikalle, se on pienen ja hiljaisen kadun varrella, joten ihan sattumalta en olisi ainakaan itse sinne osannut eksyä.

Lilithin pannaripino maksaa viisi euroa. Niiden päälle voi valita muutaman vaihtoehdon listalta suolaisia tai makeita täytteitä, joiden hinnat ovat parista eurosta ylöspäin. Listalla on myös joitakin muita aamupalavaihtoehtoja kuin pannareita.

Kesäreissulla valitsin pannukakkujen seuraksi banaania ja pensasmustikoita. Niillä ja vaahterasiirrapilla kuorrutettu annos oli niin hyvä, että olen haaveillut uudesta aamiaisreissusta Rotterdamiin siitä lähtien.

Lauantaina olimme syöneet aamupalaa kotona, mutta silti teki mieli pannukakkuja. Onneksi Lilith on myös hyvä lounaspaikka, ja tällä kertaa maistelin pannukakkuja lohella ja tuorejuustolla. Nam!

Cappuccinossa olisi harmi kyllä ollut parantamisen varaa: maitovaahto ei ollut oikeaoppisen samettista ja kahvi maistui automaatilla tehdyltä, mutta onneksi siitä kuitenkin puuttui kitkeryys (kahvinatsi täällä, hei).

Tanskalainen Naturfriskin minttusooda tosin toimi ruokajuomana erinomaisesti: makua enemmän kuin pelkässä kuplavedessä mutta ei tahmaa hampaita niin kuin limsa. Niinpä juomapuolikin jäi lopulta plussan puolelle. Menen tänne uudestaankin.

Molemmilla kerroilla, kun olen käynyt Lilithissä, se on ollut melkein täynnä. Isommalla porukalla sinne kannattaa siis luultavasti varata pöytä. Kannattaa pitää mielessä, että kyseessä on nimenomaan aamiais- ja lounaspaikka: se on auki aamukasista iltapäiväneljään.

Lilith, Mauritsstraat 127, Rotterdam

Mitä kannattaa tehdä Leidenissä?

Ylläripylläri! Sen jälkeen, kun olen saanut huomisen viimeiset kaksi (2) tenttiä tehtyä, täällä alkaa uusi projekti nimeltä muutto. On aika sanoa heippa kotikaupungillemme Leidenille ja ensimmäiselle Hollannin-kodillemme.

No, kovin kauas emme onneksi ole lähdössä, sillä muutamme viidentoista kilometrin päähän, uuteen kotiimme Haagin kupeessa. Leidenissä käyn edelleen monta kertaa viikossa opintojen vuoksi. Muuttaminen on silti vähän haikeaa, sillä kaupungilla tulee tuskin juuri enää pyörittyä, kun oma kampukseni on ihan juna-aseman vieressä.

Sen vuoksi tämänkertainen Instagram Travel Thursday -postaukseni on omistettu ihanalle Leidenille.

Hakiessani opiskelemaan Leideniin en tiennyt Hollannista, saati Leidenistä juuri mitään. Onneksi valinta meni vahingossa aika nappiin.

Leiden menee ehkä jopa Helsingin ja Rodoksen edelle kaikista suosikkiasuinkaupungeistani. Se on itsessään ihana kaupunki ja vielä paremman siitä tekee se, että jos haluaa lähteä johonkin muualle, hetkessä pääsee vaikka minne: Puolessa tunnissa Amsterdamiin, Rotterdamiin tai Delfiin, alle tunnissa Utrechtiin, parissa tunnissa Antwerpeniin ja kolmessa tunnissa Kölniin. Muun muassa.

Mutta onneksi Leidenissä on itsessäänkin vaikka mitä nähtävää. Jos tulisin tänne lomalle, haluaisin kokea ainakin nämä asiat.

Käydä markkinoilla

Leidenissä keskiviikko ja lauantai ovat markkinapäiviä, mutta viikonloppuna markkinat ovat isommat ja näkyvämmät. Oikeastaan keskustaan ei voi mennä ilman, että välttyy markkinoilla pyöriviltä ihmismassoilta.

Markkinoilta voi ostaa melkein mitä vain: hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, vaatteita, tietysti kukkia… Ja paljon edullisemmin kuin ruokakaupasta.

Markkinat kestävät aamukasista viiteen saakka, ja markkinapaikka on Leidenin sydämessä, Botermarktilla, Vismarktilla, Aalmarktilla ja Nieuwe Rijnillä. Samalla alueella tapahtuu paljon muutakin: Esimerkiksi joulumarkkinat ja toukokuussa järjestettävän Leidenin maratonin maalialue ovat siellä. Muun muassa Kuninkaanpäivänä alueella on konsertteja ja muuta häppeninkiä.

Markkina-alue on kanaalin varrella, jossa on paljon myös ihan oikeita kauppoja sekä totta kai ravintoloita ja kahviloita, joiden terassilla istuessa monesti vähän pelottaa, että tippuu kanaaliin.

Nauttia kulttuurista

Vaikka Leiden on väkiluvultaan Jyväskylää pienempi kaupunki, siellä on paljon kulttuuritarjontaa. Esimerkiksi museoita on kolmetoista, enkä ole niistä vielä läheskään jokaisessa käynyt.

Niistä, joissa olen käynyt, suosikkejani ovat olleet luonnontieteellinen museo Naturalis, ihan huikea ihmisen elimistön läpi kuljettava Corpus ja tietenkin Hollannin vanhin kasvitieteellinen puutarha Hortus Botanicus.

Leidenissä opiskelussa on sekin hyvä puoli, että moniin kaupungin museoista pääsee opiskelijakortilla ilmaiseksi. Normaaliliput ovat usein muutaman euron luokkaa. Pidempään Hollannissa oleskelevien kannattaa hankkia museokortti, joka maksaa kuusikymppiä ja jolla pääsee vuoden ajan ilmaiseksi yli 400 museoon koko maassa.

Koska Hollannissa saattaa aina silloin tällöin olla vähän huonohko keli (hehheh), museovierailujen ohessa hyvä tapa paeta koiranilmaa on mennä leffaan. Leidenissä on kolme elokuvateatteria. Niistä oma lempparini on monesti vähän vähemmän kaupallisia leffoja näyttävä Kijkhuis, jossa on kaksi pientä salia ja aulassa pikkuruinen baari.

Leffassa käyminen on hieman halvempaa kuin Suomessa. Irtokarkkihyllyt puuttuvat, mutta viinilasillisen saa mukaan saliin kaikkialla.

Ihan vain hengailla

Leiden on täydellinen päiväretkikohde vaikkapa Amsterdamissa lomailevalle, sillä välimatkat ovat niin lyhyet, että kaikkialle voi kävellä, maisemat ovat nätit ja ravintola- ja kahvilavalikoimaa riittää.

Leidenin vanha keskusta kanaaleineen on upea. Pyöräilen monta kertaa viikossa Euroopan kauneimmaksikin kanaaliksi kutsuttua Rapenburgia pitkin, josta voi poiketa pienemmille kaduille ihastelemaan esimerkiksi valtavaa goottilaiskirkkoa Pieterskerkiä. Pikkukatujen varrella on ravintoloita ja muun muassa monta tosi kivaa second hand -liikettä.

Leidenin parhaat pannukakut saa aseman läheltä Oudt Leidenistä ja maukkaimmat indonesialaismätöt Surakartasta. Kivoja pubeja ja lounaspaikkoja ovat muun muassa Olivier, jossa riittää yleensä tilaa viikonloppuiltoinakin, ja Rapenburgin varrella oleva Barrera. Hollannissa ei juuri ole samanlaista brunssikulttuuria kuin esimerkiksi Suomessa (tai ehkä pikemminkin Helsingissä), mutta hyvää aamupalaa ja kahvia saa muun muassa Annesta & Maxista sekä Bagels & Beansistä.

Mielestäni paras aikaa matkustaa Leideniin ja ylipäänsä Hollantiin on nyt huhti-toukokuussa, kun aurinko lämmittää jo kivasti ja Hollanti on värikkäimmillään.

Voisitko sinä matkustaa Leideniin? Tai oletko ehkä jopa käynyt täällä?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Osallistumisohjeet ovat järjestäjien blogeissa. Minut löydät Instgramista tunnuksella anujohanna_h.

 

Loma Lanzarotella

Kuten Instagramista saattoi jo huomata, vietimme tänä vuonna vuodenvaihdetta palmun alla Lanzarotella.

Lanzarotella siksi, että sinne sai high seasonista huolimatta kohtuuhintaisen pakettimatkan ilman aikaerokärsimystä.

Ja tietenkin siksi, että siellä siellä paistaa aurinko ja on lämmintä keskellä talveakin. Se on minusta aika oleellista, kun lähtee lomalle.

lanzarote_puerto_del_carmen_ranta

Edellisestä kunnon lomasta oli ehtinyt vierähtää jo melkein pari vuotta, joten alkoi todella olla tarve päästä vähän lataamaan akkuja. Siihen tarkoitukseen Kanariansaaret on minusta talvisin paras mahdollinen kohde.

lanzarote_arrecife

Lanzarote on pieni paikka. Siellä asuu kaiken kaikkiaan vain reilut satatuhatta asukasta, joten suurkaupunkien syke saarelta puuttuu.

Päivän kokemuksen perusteella pääkaupunki Arrecife on uinuva kalastajakylä, jossa on lähinnä muutama pakollinen ketjuliike ja rantaravintola. Lounaalla testaamamme Tasca La Raspa oli aivan käypä tapaspaikka, josta jäi vahvimmin mieleen ystävällinen palvelu.

Olen aiemmin käynyt Kanariansaarista Gran Canarialla ja Teneriffalla, ja niiden tavoin Lanzarote on mielenkiintoinen luontokohde. Toisin kuin vaikkapa vehreä Teneriffa, se on kuitenkin karu, tuliperäinen sekä melkein puuton – ja juuri siitä syystä melko henkeäsalpaava. Samanlaista maisemaa en ole nähnyt missään muualla.

IMG_20170105_141346_467

Vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi, mikä riitti mainiosti saaren kiertelyyn. Auto olisi tosin voinut olla jokin vähän Jeeppiä pienempi vekotin, sillä vaikka Lanzarotella on hiljaisempaa ja vähemmän serpentiiniteitä kuin vaikkapa Gran Canarialla, on sielläkin paikoin melko ahdasta.

Koska rakastan näköalapaikkoja, halusin autopäivänä ensimmäiseksi saaren pohjoisosaan, Mirador del Rion näköalapaikalle. Sieltä näki hauskannäköisen naapurisaaren La Graciosan.

Hauskan tuosta pikkuruisesta naapurista tekee sen, että se on melkein täysin autio. Tuskin siellä siis mitään erityistä tehtävää olisi, mutta jos menisin Lanzarotella kesällä, La Graciosan rantoja pitäisi silti käydä testaamassa.

Huikeinta Lanzarotella on kuitenkin Timanfayan kansallispuisto. Loputtomalta tuntuvan ruskeanpunaisen ja hiilenmustan maan keskellä näyttää ja tuntuu siltä kuin kävelisi Marsin pinnalla. Ei ihme, että Timanfayassa on kuvattu elokuvia ja se on Unescon maailmanperintökohde.

lanzarote_timanfaya

Vaikka kiertelimme ja näimme Lanzarotesta muutakin kuin lomakylän, suurin osa viikosta meni kuitenkin rentoutuessa. Asuimme saaren toisessa isossa turistikeskittymässä, Puerto del Carmenissa, villassa, jonka pihalla oli oma uima-allas ja joka sijaitsi ehkä maailman rauhallisimmalla kadulla.

Luin kaksi romaania. Rusketuin (ainakin omasta mielestäni). Löysimme muutaman oikeasti hyvän ravintolan. Ostin ruokaa pienelle, kirjavalle kissalle, joka hengaili iltaisin majapaikkamme lähellä ja tuli meitä innokkaasti moikkaamaan.

Puerto del Carmenissa on palmujen reunustama, monta kilometriä pitkä rantabulevardi. Sen ansiosta melkein joka päivä tuli käveltyä yli kymmenen kilometriä, väitti ainakin kännykän askelmittari.

lanzarote_puerto_del_carmen_palmut

lanzarote_puerto_del_carmenin_rantabulevardi

Ollaan nyt rehellisiä: Aika tylsä paikkahan Lanzarote on. Seikkailemaan lähtisin johonkin ihan muualle (vaikka Teneriffalle!)

Mutta kun on viikon lomalla sillä ajatuksella, että haluaa oikeasti vain levätä ja nollata, niin miksi mennä yhtään tämän jännittävämpään paikkaan?

auringonlasku_puerto_del_carmenissa

auringonlasku_lanzarotella2

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Haluatko sinäkin osallistua? Katso ohjeet järjestäjien blogeista!